Oulussa 5.3.1868

Jalosukuinen Herra Senaattori ja Ritari. 

Olen ottanut vapauden tiedustella sähkeitse tietoja kevään siemenviljan hinta- ja lainausehdoista, koska en voi vaatia, että 25–40 peninkulman päässä sijaitsevien asianomaisten seurakuntien on noudettava tavaraa, jonka hintaa ne eivät tiedä eivätkä myöskään ajankohtaa, jolloin niiden on se maksettava; tämä koskee erityisesti kauraa, joka kaiken lisäksi ei ole [itävyydeltään] luotettavaa.

Ajankohta on jo niin myöhäinen, että asia on hoidettava kiireesti. Rahvas saa noutaessaan viljan kuormata sen omiin säkkeihinsä, sillä Kuopiossa ei ole säkkejä ja meidän säkeistämme tunnetusti suurin osa on Turussa ja Helsingissä. Onko ehkä Jyväskylänkin ohra kotimaista?

Toimeentulolainoiksi annetusta viljasta on käytetty:

Kajaanin kihlakunnassa 800 säkkiä, varalla 200

muilla paikkakunnilla 1 500 tynnyriä, varalla 300

Peräpohjolassa – vastausta odotetaan.

Käsitöiden edistämiseen myönnettyä 25 000 mk:n lainaa käytetään haluttomammin, koska seurakunnat eivät mielellään anna toivottua yhteisvastuullista takausta. Suurin osa rahasta on vielä jäljellä.

Sataneet suunnattomat lumimassat vaikeuttavat pahoin kaikkia ulkotöitä, etenkin metsänhakkuita, jotka olivat muuten pääsemässä hyvään vauhtiin viimeksi myönnettyjen helpotusten jälkeen; etenkin Tornion ja Iin metsänhoitoalueilla rahvas on suoraan ostanut hyvin suuria määriä ja kilpailun vaikutuksesta tarjonnut 50 % enemmän kuin kruunu vaati. Ehdotin siis oikeata menettelytapaa – kunpa nyt vain jatkettaisiin samalla tavalla.

Käynnissä on myös erilaisia vähäisempiä yleisiä töitä – Torniossakin kaupungin asukkaat ovat kehotuksestani myöntäneet kaupunkinsa runsaista kassavaroista määrärahan Tornionjoen erään haaran perkaamiseen; annan lisäksi kruunun puolesta 10 säkkiä.

Käsitöiden osalta asiat sujuvat toistaiseksi – huonosti – mutta alku aina hankalaa. Syksy on oikea aika pihkan keräämiseen, ja se on vielä kaukana; heti kun olen ennättänyt perusteellisesti pohtia Herra Senaattorin viimeksi lähettämän, näitä asioita koskevan kunnianarvoisan yksityiskirjeen sisältöä, ilmoitan, mihin toimiin on ryhdytty.

Ihmettelen, millainen kohtalo on pysäyttänyt minun kummallisen anomukseni 20 000 mk:n myöntämisestä Raahen kauppiaille. Mitä minun pitäisi tehdä? Se oli ainoa keino.

Muuan perin pitkälle englantilaistunut hra Stålhammar on antanut minulle tietoja käsityövalmisteesta nimeltä ”laths”, ne ovat eräänlaisia paksuja päreitä, joita Englannissa käytetään paljon rappauksen kiinnittämisessä asuinhuoneiden sisäkattoon. Otan selvää, mitä tässä asiassa olisi tehtävissä.

Päivän postissa lähtee ilmoitus meidän köyhille avaamistamme yömajoista, jotka ovat alkaneet saada mielestäni levottomuutta herättävän runsaasti asukkaita. Eräissä niistä asiat ovat kunnossa, mutta monissa oltiin tietämättömyyden takia tai muista syistä – järjestelmällisesti näännyttämässä

asukkaita nälkään. Ohjeistani ei kuitenkaan ole paljon apua, ellei niiden noudattamista voida valvoa; tästä syystä anon lääkäriä.

Kun olen nyt lyhyesti kertonut täällä vallitsevasta tilanteesta, jota voidaan parilla sanalla luonnehtia hyvin huolestuttavaksi, minulla on kunnia allekirjoittaa olevani

erinomaisinta kunnioitustani ja alttiuttani vakuuttaen

Jalosukuisen Herra Senaattorin

nöyrin palvelija

G. v. Alfthan

PS Nöyrin kiitokseni almujen antamiseen lähetetyistä 2 000 mk:sta, osa rahoista käytetään matkalla, jolle senaatin käskystä lähden Kuusamoon pitääkseni siellä isojakokokouksen, ja matkan takia olen täältä poissa maaliskuun 16. ja 22. päivän välisen ajan.