Oulussa 25.11.1867
Jalosukuinen Herra Senaattori.
Jälleen lähtee avustusanomus päivän postissa, tänä syksynä järjestyksessä seitsemäs, ellen väärin muista. Kun se ei laveasanaisuudessa häviä edeltäjilleen, ihmettelen tärvellyn paperin suurta määrää ja kysyn itseltäni hieman levottomana, eivätkö Herra Senaattori ja koko kollegio ole jo kyllästyneet näihin iankaikkisiin valitusvirsiin.
Joudun mielestäni pakostakin silti lisäämään muutaman sanan. Kun olen sekä korkean esivallan käskystä että oman vakaumukseni perusteella saarnannut rahvaalle 16 päivää yhteen menoon siitä, että sen on välttämättä huolehdittava itse toimeentulostaan, en ole voinut enkä halunnut ehdottaa lainojen myöntämistä toimeentulon hankkimista varten, en edes ohratalletustakaan vastaan. Saapa nähdä, voidaanko tällä linjalla pysyä kevääseen saakka – oivallistahan se olisi.
Toisaalta ja jos rahvas todellakin osoittaa pystyvänsä huolehtimaan toimeentulostaan, mihin se pystyisi, kunhan vain tilattomia ja köyhiä ei olisi – voi olla aihetta auttaa sitä jonkin verran lainoilla, jotta se saisi siemenviljaa keväällä.
Lääninkokouksen neuvonpidoissa tapahtuneen henkisen valmistautumisen ansiosta asianomaiset kunnat ovat tehneet erinäisiä hyviä päätöksiä, jotka olisivat muussa tapauksessa kohdanneet voimakasta vastarintaa. Mutta vaikka rahvas onkin osoittautunut mukautuvaiseksi, se on silti tietämätöntä, ja tarvitaan asioita ymmärtävää johtoa, jotta käsityöt ym. saataisiin kunnolla käyntiin.
Keisarillinen senaatti älköön pahastuko siitä, että olen kutsunut tänne veljeni Oton; hän on sekä tarmokas, käytännöllinen että asiasta kiinnostunut – mutta pelkään hieman pro primo [ensiksikin], että hänen palveluksensa ovat liian kalliita, ja pro secundo [toiseksi], ettei hän ehdi ajoissa kotiin Ranskasta. Hätätilassa täällä on käytettävissä nuorehko teknikko nimeltä Junnelius, joka on ollut muutaman vuoden mekaanisessa verstaassa Englannissa.
Totean, etten pysty vastaamaan Herra Senaattorin sähkeeseen, joka koski Qvistiä ja hänen tapaansa valmistaa tärpättiä, koska Qvist on matkustanut Kajaanin kautta Kuopion lääniin eikä hänen seuralaisensa Nodius palanne tänne ennen kuin kahden viikon kuluttua. Sivén, joka oli jonkin aikaa mukana matkallani, käytti pelkkää männynpihkaa ja valmisti siitä tärpättiä ja kolofonia (hartsia) yksinkertaisella tislausmenetelmällä. Leiviskästä vanhahkoa pihkaa hän sai 17–18 naulaa hartsia ja noin 2 korttelia raakaa tärpättiöljyä; tuoreesta pihkasta saataisiin hänen käsityksensä mukaan 15 naulaa hartsia, mutta vastaavasti 3 korttelia tärpättiä.
Kuusenpihka vaatii mutkikkaampaa ja huolellisempaa käsittelyä, mutta sitä voidaan toisaalta viedä jalostamattomana. – Jos me vain joskus saamme kunnolliset [puiden runkojen] ”viiltelyt” käyntiin, tästä voi tulla tärkeä kauppatavara, mutta jo nyt voidaan kuusimetsiimme vuosikausien ajan kerääntynyttä hyvin vanhaa, vaikkakin likaista pihkaa varmastikin käyttää hyväksi keittämällä sitä yksinkertaisesti vedessä (jolloin kaikki lika jää säkkiin, johon pihka keittämistä varten pannaan) ja myydä sitä edes jonkinlaisella hinnalla, ja olenkin kehottanut kauppiaitamme tekemään asiasta vielä lisää tiedusteluja. Mitä on tehtävä tänne liian myöhään saapuneille tärpättinäytteille?
Kun kaikki alukset eivät päässeet perille, Raahen koko tuontimäärä jäänee vain 3 000 tynnyriin = täyttää täpärästi kaupungin omat tarpeet. Lisäksi jäihin juuttui 1 500 Tornioon tarkoitettua säkkiä, luullakseni Kaskisten edustalle, samoin kuin Ringvallin ennakon turvin tilaamat 1 600 säkkiä Turun saaristoon. Lisäksi, kuten jo tiedetään, 3 laivaa, joissa oli kaikkiaan 2 700 setverttiä ruista, on joutunut haaksirikkoon – nämä ovat pahoja menetyksiä.
Torniolainen Govenius tiedustelee, voisiko hän saada ennakkoa tuodakseen maahan viljaa maitse Pietarista. Varmoja takeita ei ole siitä, ettei osa tavarasta jatka matkaansa Ruotsiin. Haapaveteläinen maalaiskauppias Vatanenkin aikoo hankkia viljaa maitse Petroskoista.
Huhulle 500 jauhosäkistä, jotka muuan täällä asuva ruotsalainen on kuulemma ostanut, en löydä tarkempia perusteita kuin sen, että muuan leskivaimo Wahlman, joka myy jauhoja kauppias Parviaisen laskuun, on myynyt 200 jauhosäkkiä mainitulle agentille. Torniosta rajan yli viedyt 1 138 säkkiä lienevät kuuluneet kauppias Nordbergille, joka kehtasi tiedustella minultakin ennakkoa, mutta haistoin palaneen käryä ja onneksi kieltäydyin.
Toivottaen Herra Senaattorin tervetulleeksi takaisin kotiin omaan maahan minulla on kunnia allekirjoittaa erinomaisinta kunnioitustani ja alttiuttani vakuuttaen olevani
nöyrin palvelija
G. v. Alfthan
