Oulussa 8.6.1864
Suuresti kunnioitettu Herra Senaattori.
Vakuuttaen kiitollisuuttani Herra Senaattorin kunnianarvoisasta toukokuun 27. päivän kirjeestä, joka koski pikitehtaan perustamislupaa, minun on samalla pyydettävä anteeksi asian aiheuttamaa vaivaa, mutta jopa kokenut lääninsihteerimme Pentzinkään ei tässä yhteydessä muistanut keisarillista kirjettä joulukuun 2. päivältä 1806.
Herra Senaattorin toivomusta noudattaen kiiruhdan kertomaan, että rukiin oraat näyttävät yleensä lupaavilta nyt, kun on saatu sadetta ja lämpimämmät säät, ja myös ohran kylvö on käynnissä suotuisissa oloissa. Kylvösiementä meillä on kohtuullisen hyvin, vaikka siellä täällä joku miesparka ei ole saanut koko tarvettaan täytetyksi. Arveluttavammalta on näyttänyt rehutilanne, sillä rehut loppuivat pitkän kylmän kevään takia eräissä paikoissa jo ennen kuin elikot voitiin päästää laitumelle; on ollut pakko turvautua katoista revittyihin puolimätiin olkiin. Kerrotaan, että Haapajärvellä hevoset ovat äärimmäisen kehnossa kunnossa, ja nautakarjaa on nääntynyt hoidon ja rehun puutteeseen jopa Lumijoellakin. Kaupunkien leipäviljavarastot alkoivat jo kutistua vähiin, mutta tähän mennessä on pelkästään tämän kaupungin satamaan jo saapunut viisi alusta viljalastissa.
Kun lääninrahasto sai valmiiksi kirjanpidon Pelson ojitukseen vuodeksi 1863 myönnetyn määrärahan käytöstä, havaittiin rahaa olevan odottamattomasti jäljellä 14 000 markkaa – aiempien määrärahojen peruja. Uusi 10 000 markan määräraha saataneen kai kuitenkin käyttää ilman minun erillistä anomustani sen käyttöoikeudesta? Pelson ojat saataisiin melkein valmiiksi 24 000 markalla, ja töiden keskeytymätön jatkuminen on kruunulle edullisempaa. Ne aloitettiin tämän kuun 7. päivänä, ja Pelson tutkimuskomissio aloittaa työnsä 4. heinäkuuta.
Pienehköjä määrärahoja yleisiin töihin tarvittaneen vielä syyspuolella. Pankin avustusrahastosta saaduista 60 000 markasta minulla on jäljellä vain 4 000, ja nekin loppuvat pian, mutta voimme ehkä selviytyä pyytämättä lisää.
Avustustyön keskustoimikunnan kirjanpito yksityisistä lahjoituksista osoittaa, että joitakin satoja ruplia on käytetty paperiin, kiertokirjeiden ja kuittilomakkeiden painattamiseen, kirjuriapuun ym., mitä kaikkea on kyllä tarvittu, kun olemme joutuneet jakamaan ehkä yli 135 000 hopearuplaa 65 seurakunnan kesken ja saaneet keskimäärin 2 kertaa palauttaa niiden tilit korjattaviksi. Kun monet avustustyön keskustoimikunnan jäsenet ovat itse lahjoittaneet 100 ruplaa tai enemmänkin, heidän lisäverottamisensa lueteltujen menojen kattamiseksi ei käynyt päinsä, mutta voisikohan hallitus palauttaa nämä rahat käytettäviksi ja ottaa huolekseen varsin laajaksi paisuvan loppuselvityksen painattamisen?
Pyytäen lopuksi Herra Senaattoria ilmoittamaan, voitaisiinko lääninrahastossa säilytetyistä varoista jokin osa tallettaa Yhdyspankkiin, minulla on kunnia merkitä olevani erinomaisinta kunnioitustani ja vilpittömintä alttiuttani vakuuttaen
Suuresti kunnioitetun Herra Senaattorin
nöyrin palvelija
G. Alfthan
