Oulussa 7.10.1863
Suuresti kunnioitettu Herra Senaattori!
Pieni retki Hailuotoon tarkastamaan sikäläistä luotsisataman rakennustyömaata on estänyt minua heti paluupostissa esittämästä vilpitöntä kiitostani Herra Senaattorin kunnianarvoisasta virkakirjeestä syyskuun 21. päivältä sekä yksityiskirjeestä saman kuun 28. päivältä.
Kun nyt on ryhdytty vaihtamaan kruunun ulkomaista viljaa rahvaan kotimaiseen, jälkimmäisen suorat ostot lienevät käyneet turhiksi. Olen ainakin aikonut lykätä esitystä näiden aloittamisesta, kunnes edellä mainitun toimen tulokset alkavat näkyä ja selvitetään, miten paljon saadaan käytettäväksi korkoviljojen ja lainojen suoritusten virratessa varastoihin.
Toistaiseksi maksamattomien kruunun lainojen määrästä on laskelma tehty ja itse selontekokin laadittu, mutta sitä ei ehditä kirjoittaa puhtaaksi ja lähettää ennen kuin seuraavassa postissa. Lyhyesti sanottuna tulos osoittaa, että lainatuista kaikkiaan 38 603 viljatynnyristä erääntyy tänä syksynä maksettavaksi 28 922 tynnyriä, mistä yli 20 000 tynnyriä on lainattu Salon ja Haapajärven kihlakuntiin. Ehdotan selonteossani, että Kemin ja Kajaanin kihlakuntien, joissa on rahaa, annettaisiin maksaa lainansa rahana; että melkein koko Haapajärven kihlakunnalle ja osalle Salon kihlakunnasta myönnettäisiin yleisesti lykkäystä maksamiseen, mutta rannikkopaikkakuntien ja muiden vaihtelevasti selviytyneiden alueiden velallisten olisi maksettava ainakin ohralainansa ja maksun olisi tapahduttava viljana, jotta saataisiin siemenviljaa varastoon.
Pari kauppiasta (täkäläinen Grönholm ja torniolainen Govenius) on jättänyt 10–15 velkakirjan saatavat ulosottotoimin perittäväksi, mutta heitä lukuun ottamatta muut eivät ole vielä ryhtyneet painostamaan rahvasta. Tämä perintä on niin merkityksetöntä, ettei sen perusteella voi tehdä esitystä senaatille, mutta tuonnempana joudun ehkä anomaan maksuajan pidennystä muutamille lainanottajille, ja tässä yhteydessä ajattelen etenkin kauppayhtiön Salon rahvaalle seurakuntien yhteisvastuulla lainaamia noin 2 000 jauhosäkillistä. En ole kuitenkaan vielä puhunut tästä asiasta kauppaneuvos Snellmanin kanssa. Raahen kauppiaat, jotka ovat antaneet paljon velaksi, lienevät pitkämielisimpiä, koska he ymmärtävät ja tietävät kokemuksestaan, miten mahdotonta on saada mitään perityksi hoputtamalla.
On toki hyvä, että Kuopiossa on varastoja; läänimme ylävesien seudun maalaiskauppiaat hankkivat sieltä viljaa ja tarjoavat sitä nälästä kärsivien paikkakuntien rahvaalle kohtalaisen halvalla hinnalla, koska heidän liikevaihtonsa ylittää vuodessa moninkertaisesti heidän pääomansa määrän. Niin pitkälle kuin ihmiskyvyillä voidaan tulevaisuutta ennakoida näyttää siltä, ettei viljasta voisi tulla puutetta eikä kylvösiemenenkään osalta tilanne voine olla kovin vaarallinen, kun lähes kaikki korjuuseen saatu vilja on hyvää ja itää hyvin.
Lankoni John Snellman on lähettänyt minulle maan säädyille tehdyt armolliset esitykset; kulkulaitosasioista kaipasin Oulun läänille osoitettuja määrärahoja – ei rautateiden eikä kanavien rakentamiseen, niitä me emme rohkene ajatella – vaan ennen kaikkea – maanteihin. Kajaanin kihlakunnasta ja Lapista puuttuu vielä olennaisen tärkeitä maanteitä, mm. tiet Kajaanista Hyrynsalmen kautta Suomussalmelle ja Rovaniemeltä Kittilään, Oulujärven eteläpuolitse kulkeva tie ym. Kruunun kannalta ei ole edullista, että niitä rakennetaan pätkittäin katovuosina ja jätetään sitten työmaat vuosikausiksi odottamaan, niin että metsä valtaa uudelleen jo raivatut osuudet. Meidän harvaan asuttujen seutujemme väestölle on hyvin tärkeää toteuttaa ehdotus kruunun osallistumisesta tienpitokustannuksiin siinä suhteessa kuin pitäjissä on kruunun metsiä.
Olen todella levoton siitä, miten tukkihuutokauppamme sujuvat. Odotan myös malttamattomasti vastausta esityksiini avustustoimista, jotka kaiketi nyt loman päätyttyä 1. lokakuuta olisi ensi tilassa käynnistettävä.
Vilpittömintä kunnioitustani ja alttiuttani vakuuttaen minulla on kunnia merkitä olevani
Herra Senaattorin
nöyrin palvelija
G. Alfthan
[Liite 1]
Katkelma Kärsämäen kirkkoherran Frosteruksen 1. syyskuuta 1863 päivätystä kirjeestä.
Seurakunnassa korjattu sato tuntuu vastoin kaikkia odotuksia yleensä osoittautuvan paremmaksi kuin viime vuonna. Eräillä tiloilla kerrotaan sadon olevan hyvinkin runsas, vaikkakin suuri osa tiloista tuottaa vain vähän eikä pahimmin hallan vaivaamilta tiloilta saada juuri lainkaan ruista, mutta kylläkin ohraa, jos se vain ehtii kypsyä. Perunan kasvukin tuntuu vähitellen korjaantuvan, vaikka perunat ovat vielä pieniä. Pyhäjärveltä kerrotaan sadon olevan melkein kaikkialla laadultaan erinomainen ja runsas, kun Jokikylä eli ruukin ympäristö ja muutamat hallanarimmat tilat jätetään huomioon ottamatta. Lähimmät naapurini kertovat, että ruissato eli tuotto heidän tiloillaan on alentunut viidestä jopa kahteen kappaan riihikuivaa viljaa. Tämä niukka sato on kuitenkin hyvää siemenviljaksi, sillä täällä kärsivät nyt pahiten lähinnä jokea sijaitsevat pellot, mikä on merkillistä. Meillä ei ole vielä ruista puitu, mutta puinnin jälkeen minulla on kunnia antaa tarkempia tietoja sadosta, sillä rahvaan antamiin tietoihin ei aivan täysin voi luottaa, mutta sen perusteella, mitä olen itse nähnyt ja luotettavammilta kertojilta kuullut, varsin monet saavat hyvän sadon, mistä Jumala olkoon hartaasti kiitetty!
[Liite 2]
Katkelma Pulkkilassa 26. elokuuta 1863.
Kato ei kuitenkaan tässä seurakunnassa ole niin täydellinen kuin aluksi näytti. On toki paikkoja, joissa on menetetty melkein kaikki, mutta myös tiloja, jotka saavat aivan kelvollisen sadon. Halla on koetellut pahimmin Pulkkilan ja Leskelän kyliä eivätkä ne saa juuri lainkaan satoa, ja kauempana joen rannoilta asuva köyhä väki on menettänyt kaiken, joten he jo nyt rasittavat köyhäinhoitoa, koska ansiotöitä ei ole. Ellei heille saada järjestymään joitakin yleisiä töitä, olemme aivan pulassa. Jos varoja voitaisiin järjestää Pulkan kylässä sijaitsevan Lusikkanevan ojittamiseen, mistä katselmuspöytäkirja on jätetty lääninkonttoriin jo noin 4 tai 5 vuotta sitten, oltaisiin varsin pitkään vapaita heidän ylläpidostaan.
Syvintä kunnioitusta osoittaen olen edelleenkin
Suuresti kunnioitetun Herra Kuvernöörin ja Ritarin
nöyrin palvelija
A. J. Nyman
