[joulukuussa 1856]

Parahin Veli! 

Olipa ikävää, ettet tarjonnut minulle tätä herkkua aikaisemmin. Nyt minun arvosteluni Herthasta [Fredrika Bremerin romaanista] on jo ladottu marraskuun numeroon, ja siinäkin on muutamia ruotsalaiseen arvostelijaan kohdistuvia kolhaisuja. Kaksi kirjoitusta tästä aiheesta on selvästikin liikaa samassa numerossa.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että voisit säästää oman kirjoituksesi joulukuun numeroon, kun saisin nyt valmistumassa olevassa numerossa valmistella yleisöä siihen, mitä tuleman pitää. Joulukuun numero ilmestyy tammikuun puolivälissä.

Olen lisäksi sitä mieltä, että Sinun ja muidenkin pitäisi toivoa, että näkisitte kirjoituksenne säädyllisessä lehdessä, jonka säädylliset ihmiset sidottavat ja sijoittavat kirjahyllyynsä ja jossa – siis lehdessä – ne myös ovat kutakuinkin säädyllisessä seurassa. Sitä paitsi Litteraturbladet maksaa ilomielin kirjoituspalkkion säädylliselle ja lehdessä toistuvasti esiintyvälle avustajalle; tämä on proosallinen, mutta ei silti väheksyttävä seikka. Olennaisempana asiana pidän tietysti sitä jo mainittua seikkaa, että minun lehteäni lukevat parempi väki ja maan parhaat ja siinä julkaistaan varsin vähän roskaa – jota taas sanomalehdet ovat kukkuroillaan, niin että kelvollinen lähetetty kirjoitus kutakuinkin hautautuu niihin ja niiden roskatunkioihin.

Sanalla sanottuna: jos olet ”viisas”, säästät artikkelin Litteraturbladetin joulukuun numeroon.

Snellman