Tukholmassa 25.7.1843
Rakas Veli Snellman!
Viimeksi tullut kirjeesi tämän kuun 17. päivältä on surettanut minua ja masentanut toiveeni siitä, että Sinulla olisi syitä ja aiheita olla toistaiseksi tyytyväinen saamaasi odottelupaikkaan. – Minun on uskottava, mitä sanot mahdottomuudesta yhdistää tulevaa virkaasi sekä tieteessä elämistä ja tieteellistä toimintaa, ja nyt esitän Sinulle valitteluni koko sydämestäni. Kirjeestäsi näkyy heti, mitä tämä ero Sinulle maksaa, ja minusta tuntui, että Sinulle tekisi hyvää saada lukea sydämellinen kirje eukoltani ja akka Nooalta [Charlotta H.]. Suokoon Jumala Sinulle voimaa tämän uuden koettelemuksen kestämiseen kärsivällisesti ja nöyrästi! – Ihmisen vallassa ei ole etukäteen ratkaista, mitä hyvää siitä saattaa koitua; kaiken parhaaseen tulokseen johtavan Kaitselmuksen hallinnassa on toivoa kuitenkin aina olemassa, ja aivan viimeisellä hetkelläkin tämä näyttää olevan Sinulle merkkinä rohkeana pysymiseen ja toiveikkuuteen. Prof. Nordström, joka kävi ystävällisesti luonani tuomassa suullisia terveisiäsi, puhui muuttuneista tulevaisuuden mahdollisuuksista, mutta niin salaperäisesti ja varauksellisesti, etten kyennyt saamaan selvää käsitystä siitä. Niin paljon uskoin kuitenkin käsittäneeni, että kyseessä täytyy olla sinun ylimääräistä apurahaa koskevan anomuksesi esittely konsistorille, ja sain eilen kuulla Strinnholmilta Arwidssonin kertomana asiana, että itseltään Keisarilta tai hänen lähimmiltään lienee konsistorille tullut käsky esittää Sinua koskeva raportti. Jotakin sentapaista tuntui prof. Nordströmkin kaiketi haluavan ilmaista; mutta hän puhui itsepintaisesti kuin jotenkin pääasiana sen luultavasti ensimmäisestä vaikutuksesta, että jonkinmoinen muutos on tapahtunut sen miehen tai niiden mielipiteissä, jotka ovat aikaisemmin vastustaneet anomuksesi esittelemistä. – Olipa tämän asian laita miten tahansa, meidän on elettävä toivossa. Mikään ei ilahduttaisi ystäviäsi niin paljon kuin se, että Sinä, kun Sinulla on lämpimästi isänmaallinen mielenlaatu, löytäisit kotoa vaikutusalan, joka sopisi sinulle ja voisi koitua isänmaallesi hyödyksi ja kunniaksi. – Pimeää ja kylmää on vaellus vieraaseen maahan. Toivokaamme vielä, että Suomi ei sysäisi pois luotaan yhtä parhaista pojistaan ja että Sinä lopulta sentään saat ilon saada työskennellä kansasi ja maasi hyväksi! Olen sitä mieltä, ettei toisin voi käydä, ja saatpa nähdä, meidän Herrallamme on keinonsa järjestää Sinunkin asiasi niin, että kaikki päättyy parhaalla tavalla. – –
Miten mielellämme olisimmekaan noudattaneet toivomustasi, että herra prof. Nordström olisi ollut vieraanamme! – Mutta taloa korjataan parhaillaan, niin että hänen olisi ollut vaikeaa päästä portista läpi, eivätkä huoneemme ole kunnossa vielä kahteen viikkoon. Hänellä oli *** niin puhtaat ja lujapiirteiset kasvot. Olisi ollut mielenkiintoista tutustua häneen lähemmin; mutta mitä kiinnostavaa olisit luullut meidän talomme tarjoavan hänelle? – Voi Rakas Veli, sinä olet hyvyydessäsi löytänyt täältä jotakin hyvää: mutta sinun oma rakkautesi sen on etsinyt ja kutsunut esiin! – Olemme tyytyväisiä siihen, että meillä on ainakin yksi ystävä, joka ei ole pitänyt meitä aivan kehnoina. – Odotan innokkaasti, että saisin nähdä, mitä kerrot Kuopioon tultuasi.
Jumalan haltuun!
Ystäväsi Zacharias Haeggström
PS Herra tietää, mitä asiaan vaikuttaisi, jos huomautuksen aiheuttaneet kirjoitus- tai painovirheet korjattaisiin! Minusta ne kuuluvat niihin pieniin epätasaisuuksiin, joita on kutakuinkin mahdotonta välttää yleistajuisissa esityksissä. Jos kuitenkin pidät asiaa kyllin tärkeänä, painatan kyllä lehden, jolle tulevat nuo kaksi korjausta. – Siinä tapauksessa näkisin kuitenkin mielelläni, että laatisit painovirheistä, isoista ja pienistä, kerta kaikkiaan luettelon, joka mahtuisi yhdelle lehdelle ja johon liittyisi pieni anteeksipyyntösi, jossa viittaisit ajan niukkuuteen jne.
