Tukholmassa 23.6.1843

Veli Snellman! 

Olisinpa Jumala nähköön itse vastannut toukokuun 28. päivän kirjeeseesi enkä lähettänyt sitä helluntaiaattona heti sen saatuani Arwidssonille hänen vastattavakseen tai pikemminkin olisinpa Jumala nähköön tiennyt alusta saakka sen minkä nyt tiedän enkä olisi uskonut ihmeisiin, joiden piti tapahtua kanavien ja teiden kautta, niin kuin on tapana sanoa; Sinä olisit nyt kun määräaika päättyy tämän kuun 27. tai 28. päivänä ollut ensimmäisellä ehdokassijalla! – Katsohan, se ei olisi ollut mitään noituutta! Vain eroaminen Venäjän palveluksesta olisi ehkä ollut ainoa tarvittava temppu, sillä sen olisi pitänyt liittyä hakemukseesi, jotta se olisi ollut täydellinen ja kiistaton. Ansioluetteloosi liittyvänä se olisi antanut vaatimuksillesi saman painoarvon kuin olisit palvellut ruotsalaisessa yliopistossa, eikä kukaan Lundissa olisi Bergfalkin arvion mukaan kyennyt kilpailemaan kanssasi ensimmäisestä sijasta, tuskin Afzeliuskaan, jos hän olisi hakenut. Kun asiat ovat niin kuin ne nyt ovat, on tuskin enää toivoa; olen juuri tänään saanut kuulla upsalalaiselta maisteri, dosentti Carlstenilta, jonka Ignell toi puheilleni, että Lundin virkaa hakee Lindblomin ja Genbergin lisäksi muuan maisteri ja dosentti, jonka nimeä hän ei voinut ilmoittaa, mutta joka on suostuteltu hakemaan, jotta ehdokassijat saataisiin täyteen. – Näyttää siltä, että Hagberg on järjestänyt tämän kaiken näin saadakseen virkaan Genberginsä; tätä olettamusta vahvistaa edelleen se seikka, jonka Carlsten tänään minulle kertoi, että Afzelius on tänä vuonna monta kertaa kirjoittanut Hagbergille ehdokkuuksista ja oloista ja kysellyt omia mahdollisuuksiaan, mikäli hän hakisi, mutta ei ole saanut riviäkään vastaukseksi. Carlsten sanoo, että Lundin tanskalaisten ylioppilaiden ohjaaja on valitellut, ettei kukaan voinut oikein saada selvää hänen asenteistaan, vaan kaikki uskoivat hänen muuttaneen mieltään täysin ja liittynen sikäläiseen pietistiseen kuppikuntaan, silloin on varsin helposti käsitettävissä, ettei hän halunnut nähdä Afzeliusta ehdollepanossa. – Nyt konsistori todennäköisesti hyväksyy kaikki kolme valittua päteviksi, silloin ehdollepano on täydellinen; vaikka kansleri kuinka haluaisi, hän tuskin saattaa julistaa sitä mitättömäksi ja määrätä virkaa uudelleen haettavaksi, ja niin koko asia on kaikessa hiljaisuudessa järjestetty Hagbergin suunnitelmien mukaisesti. – Valitettavasti en tiennyt lainkaan siitä, miten asiat todella olivat, vaan luulin, että kaiken, minkä piti tapahtua, piti välttämättä tapahtua poikkeusteitse. – Asia nyt kuitenkin on aivan päinvastoin: Sinulla on täydet kansalaisoikeudet heti kun osoitat eronneesi Venäjän palveluksesta; ansiosi pätevät aivan kuin olisit palvellut ruotsalaisen oppituolin piirissä, ja olisit saattanut kilpailla ensimmäisestä sijasta Afzeliuksenkin kanssa, joka olisi ollut hankalin mahdollinen kilpailijasi. Kun tähän nyt lisäksi olisi vaikuttanut se, että Sinä olet ylemmän tahon suosiossa, olisi lopullinen ratkaisu joka tapauksessa pakostakin ollut Sinulle edullinen ilman monia kiertoteitä ja kanavia. – Jos ensimmäisellä kerralla tarrautumatta Bergfalkin lausumaan sinun korkeammalla taholla nauttimastasi suosiosta ja sen takia heti ryntäämättä Arwidssonin käsiin olisin jatkanut pitemmälle keskustelujani Bergfalkin kanssa, jolta olen nyt, mutta valitettavasti liian myöhään, saanut kaikki tiedot, jotka olisivat silloin voineet olla Sinulle hyödyksi, ja olisin ensimmäisellä kerralla asiasta kirjoittaessani kehottanut Sinua heti laittamaan paperisi kuntoon ja matkustamaan tänne – silloin olisivat paperisi olleet perillä oikeaan aikaan ja olisit samalla kertaa voinut täyttää olosuhteiden vaatimukset ja käydä esittäytymässä kanslerille samalla kun olisit lähettänyt hakemuksesi Lundiin, ja kaikki olisi aivan epäilemättä mennyt säännönmukaista rataansa ja päätynyt hyvään lopputulokseen. – Nyt kaikki riippuu ehdollepanon täydellisyydestä; mutta siitä pitänee Hagberg huolen. – Kävin eilen Bergfalkin luona kaksi kertaa ja myös kanslerin sihteerin, revisiosihteeri Alexandersonin puheilla. – Tältä sain sen tiedon, etteivät näyteluennot tule kysymykseen, ennen kuin konsistori on esittänyt ehdollepanonsa ja määrännyt kullekin ehdokkaalle näyteluennon päivän. Jossakin kirjeessäsi olet kuitenkin maininnut jotakin esteistä tässäkin suhteessa, joita ei kuitenkaan lainkaan ole. – Mutta siirtykäämme nyt muihin aiheisiin asiasta, joka tuskin enää tullee kysymykseen, ja etsikäämme menetettyjen mahdollisuuksien korvaukseksi jonkinmoista lohdutusta Sinun nykyisestä asemastasi. – Kirjeessäsi Arwidssonille kirjoitat, että konsistorin ukot ovat luvanneet suosittelevansa kahden vuoden kuluttua hallitukselle ylimääräisen professuurin antamista Sinulle, mutta että pidät sitä pelkkänä verukkeena. Tämän voit tietysti parhaiten itse arvioida; minä en kuitenkaan pidä epätodennäköisenä sitä, että ukoilla on todellinen, heidän omantuntonsa edessä täysin pätevä syy vuoden 1838 tapahtumissa sekä sen ohella siinä seikassa, että olet sen jälkeen palvellut yliopiston virassa vain puoli vuotta. Ukot ovat ukkoja, sille ei voi mitään; heidät on otettava sellaisina kuin ovat ja sovitettava oma toiminta tämän mukaiseksi. – Valitettavaa vain olisi, jos olen nyt lapsellisuudellani aiheuttanut jonkinmoista karsautta arkkipiispan taholta, kun hänen kanssaan suunniteltu matka jäi tekemättä; – silloin minun on kaksin verroin kaduttava tekemisiäni. – Olisinpa Jumalan tähden heti ryhtynyt syvempiin keskusteluihin Bergfalkin kanssa! – Etsin häntä helluntaiaattona; hän oli kuitenkin silloin matkalla Upsalassa tanskalaisjuhlassa; jos en olisi silloin kiirehtinyt lähettämään kirjettä Arwidssonille, joka kaiken lisäksi oli matkoilla helluntaipyhinä, vaan olisin mennyt Bergfalkin puheille sunnuntaina, olisin voinut silloin saada kaikki ne tiedot, jotka sain häneltä eilen, ja niiden perusteella olisin voinut antaa Sinulle neuvoja, jotka eivät olisi tulleet liian myöhään niin kuin nyt. – Mutta ihminen päättää ja Jumala säätää. Parhaaksi on kaiketi se, mitä on tapahtunut; sen tulevaisuus näyttää. – Mene Sinä Kuopioon! Se on Sinun itse valitsemasi maanpako paremman ratkaisun puutteessa. – Olet nyt liian vanha lähtemään enää seikkailemaan. Elä edelleenkin tieteellesi; siinä on jo itsessään palkkiota kyllin; sen palkitsevuus kuitenkin vain kasvaa, kun voit leipähuolilta rauhassa häiriöittä uppoutua tutkimuksiisi. – Sanon: häiriöittä. Ensinnäkin Sinä joutunet näkemään vaivaa vain ensimmäisen puoli vuotta; mitä sitten merkitsee kolmen oppitunnin pitäminen päivässä ja sen jälkeen vapaus kaikista huolista? – Milloin asiasi ovat ennen olleet yhtä hyvin? – Eihän tämä pakkopalvelus voi kestää kovin monta vuotta! Vaikka niitä olisi edessä viisikin, eihän se ole ikuisuus! – Jos vain pidät lujasti ja vakaasti kiinni aikomuksestasi hyödyttää maailmaa valollasi ja elät yksinomaan tieteelle tästä lähtien kuten tähänkin saakka, haihtuvat nämä viisi vuotta, niin ettet lopuksi tiedä, mihin ne ovat häipyneet. Erämaa ei estä Sinua vaikuttamasta ajattelijana maailman hyväksi. Jollei kukaan muu auta hengentuotteitasi maailmalle, Sinä tiedät, että minä teen sen. En oikein ymmärrä, kuinka voit sanoa, että elämäsi olisi mennyt hukkaan sen takia, ettet elä ylioppilaiden parissa etkä luennoi heille, kun Sinulla on koko maailma, jolle voit luennoida. – Sanalla sanottuna usko niin kuin minä uskon: se mikä tapahtuu, on aina parasta.

Ystäväsi Zacharias Haeggström

PS Taivas on tänään pilvessä ja on hieman satanut; näyttää pahalta niiden kannalta, jotka ovat matkustaneet maalle huvittelemaan juhannukseksi. Sisareni tulevat sukulaiset ovat kutsuneet hänet eräälle maatilalle, ja me istumme huomenna kotona, jos sataa. Muussa tapauksessa olemme ajatelleet lähteä lastemme kanssa Ladugårdsgärdetiin, missä tänä vuonna pidetään suuri leiri, sanotaan sen olevan suurin siellä koskaan. Olen kutsunut maisterit Carlstenin ja Ignellin päivälliselle, jos sataa eivätkä he lähde huviretkelle maalle. Carlsten on kotipuolestani, Uumajassa syntynyt. Ignellin mukaan hän on terävä ja syvällinen ajattelija.

Eva ja lapset lähettävät oikein sydämellisiä terveisiä Snellmanin Sedälle.