Helsingissä 6.6.1843

Hra Maisteri Schildt Kuopiossa

Hyvä Veli! 

Luottaen vanhaan toveruuteemme ja sen aikana saamiini kokemuksiin olen erityisesti iloinnut sen uusiutumisesta. En ole toistaiseksi oppinut tuntemaan muita henkilösuhteita kuin suhteet hyviin ystäviin ja nuoriin mieliin, ja olisi ollut epämiellyttävää, jos nyt olisi täytynyt näyttää epävarmalta ja jättää tulevaisuuden huoleksi se, syntyykö luottamusta vai ei. Nyt kuitenkin tiedän varmasti, että meidän ilmeemme ovat iloiset ensimmäisestä hetkestä saakka, ja vanhan hyvän toveruutemme säilyttäminen niin kauan kuin olosuhteet sallivat meidän elää ja ponnistella yhdessä on minulle tärkeätä.

Myös ukko Becker on vanha kumppani – vaikka hän ei ehkä enää muista minua. Ja olemme kuitenkin yhdessä nähneet kevätauringon nousevan, nähneet sen iloiset kasvot itsekin iloisina ja iloisesta paikasta maan pinnalta, ”Lustigkullasta”. Vilhelm Boxström, tämä filosofi, joka ”todistelee logiikkaa niin syvällisesti, ettei hän itsekään ymmärrä sitä, vaikka se on niin hyvää, ettei se ole parannettavissa”, ei toivoakseni liene unohtanut minua. Kerro kummallekin veljelliset terveiseni ja sano, että luotan myös heidän ystävyyteensä kotiutuakseni nopeasti uusiin oloihini.

Nämä aiheuttavat minulle kuitenkin huolia toiselta kannalta. Olen nimittäin viime vuosina laiminlyönyt informaation hankkimisen, eikä minulla valitettavasti ole julkisessa koulussa noudatettavista menettelytavoista muuta kokemusta kuin koulupoikana saatu. Minulle olisi ollut hyvin tarpeellista saada viettää kuluneen lukukauden aikana joitakin päiviä Teidän parissanne kootakseni tietoja monenmoisista asioista. Hoidettavat asiat, joita en nyt voi lähemmin selittää, kuitenkin estivät aikomani Kuopion-matkan. Tästä syystä ensimmäinen harras pyyntöni Sinulle, Parahin Veli, onkin, että olisit ystävällinen ja lahjoittaisit minulle ennen syyslukukauden alkua pari päivää, jotta minun ei tarvitsisi astua koulun ovesta sisään aivan aloittelijana. Tulen Kuopioon viimeistään elokuun puolivälissä. Minun pitäisi nyt varmaankin olla paikalla kesäkuun lopussa ottaakseni maisteri Blomilta vastaan koulun arkiston ja kirjaston ja kaiken muun, mitä luovutukseen kuuluneekin. Otan vapauden laskea tämänkin tehtävän Sinun ystävyytesi kannettavaksi. Kirjoitan tästä asiasta koulun tarkastajalle ja pyydän Sinua sopimaan asiasta hänen kanssaan. Lähetä minulle muutamalla rivillä tieto, miten asia järjestetään. Jos Sinulla sitten on aikaa liittää mukaan tieto rehtorin ja vararehtorin välisestä tavanomaisesta tuntijaosta sekä oppiaineiden että ajan osalta, teet minulle suuren palveluksen. Minun on ennakolta pyydettävä hartaasti, että armahdat minua korkean ikäni tähden etkä pakota minua opettamaan heprean tavaamista; on nimittäin kulunut jo kaksitoista vuotta siitä, kun opettelin viisitoista psalmiani. Ilmoita minulle myös kesäosoitteesi.

Näin olen nyt tältä kerralta päässyt toimeksiantojeni luettelon loppuun. Älä pahastu, Parahin Veli, niiden määrästä. Olen kiitollisena joka hetki valmis palveluksiin ja toivon saavani ainakin tulevaisuudessa tilaisuuden tehdä niitä. – En kuitenkaan vielä lopeta!

Kerro kiitokseni maisteri Blomille siitä, että hän myönsi auliisti minulle virkavapautta täksi kuukaudeksi. Olisin ollut velvollinen kirjoittamaan hänelle, mutta siihen ei ole nyt aikaa. Muistelen, että myös hän on vanha tuttava; olen kuitenkin epävarma siitä, onko kyseessä sama henkilö. Pyydän myös esittämään kunnioittavat terveiseni muille herroille opettajille.

Toivotan Sinulle iloista juhla-aikaa talven ikävyyden jälkeen ja raikkaita tuulia pyyhkimään pois koulun pölyt ja olen kunnioittavasti

veljesi ja ystäväsi Joh. Vilh. Snellman