Promemoria uti representationsfrågan af W. F. D. [Dalman]

Sikäli kuin tiedämme, missään lehdessä ei ole esitelty tätä hyödyllistä teosta. Näin siitäkin huolimatta, että sitä etenkin historiallisen sisältönsä ja tiiviin muotonsa ansiosta voi suositella kaikille niille, jotka etsivät tietoja tärkeästä edustuskysymyksestä. Koska teos on luonteeltaan yhteenveto, se on ”eräänlainen kertauskurssi” niille, jotka jo tuntevat aihepiiriä, ja tähän tekijä on tähdännytkin. Se soveltuu kuitenkin johdatukseksi myös alaa vähemmän tunteville. Teos olisi ollut tältä kannalta vielä hyödyllisempi, jos tekijä olisi luetellut ne yksityiskohtaiset tekstit, joista tiedonhaluinen lukija voi löytää lisävalaistusta.

Teoksen 198 sivua jakaantuvat seuraavasti: 1) Tiivistelmä Ruotsin edustuslaitoksen kehityshistoriasta, 96 sivua. 2) Lyhyt esitys viidestätoista edustusuudistusta koskevasta ehdotuksesta, joista osa on jätetty valtiopäiville, osa julkaistu erikseen painettuna, s. 97–133. 3) ”Sääty- ja korporaatiovaalin puolesta esitettyjen syiden kumoaminen”, s. 134–174. 4) Dagligt Allehandassa kuluvana vuonna otsikolla ”Edustuskysymys” julkaistut artikkelit.

Näistä etenkin ensimmäinen on erittäin kiinnostava kaikkien yhteiskuntaluokkien lukijoille. Järjestyksessä toinen tarjoaa nopean yleissilmäyksen siitä sekaannuksesta, joka on yhä vallalla kansallista edustusta koskevissa käsityksissä. Tekijä on valaissut ennen muuta yhtä ehdotusta omilla huomautuksillaan. Hän ei ole kuitenkaan ottanut huomioon niitä muutoksia, jotka ehdotuksen tekijä itse on esittänyt. Tilanpuute estää meitä puuttumasta tekijän omiin tätä alaa koskeviin käsityksiin. Tekijä mainitsee alkusanoissaan esittäneensä niitä ”aikaisemmin pääasiassa julkaisemassani Mimer-aika­kaus­lehdessä ja osaksi Dagligt Allehandassa”. Olisikin tarpeetonta puuttua niihin kun olemme jo aikaisemmin esittäneet tässä lehdessä huomautuksemme Dagligt Allehandan ”Edustuskysymystä” vastaan. ”Sääty- ja korporaatio­vaalin puolesta esitettyjen syiden kumoamisessa” tekijä on kääntynyt herroja Crusenstolpea ja Agardhia vastaan. Olemme hänen kanssaan samaa mieltä siinä, että kumpikaan ei ole esittänyt mitään päteviä syitä kannalleen. Meidän mielestämme ei ole kysymys siitä, että eri korporaatioiden eduista kootaan yhteen kansallinen tahto. Kun sen sijaan äänioikeuden rajoitukset on kerran tunnustettu välttämättömiksi, jotta edustuksesta tulisi kansakunnan järjellisyyden, sen järjellisen tahdon ilmaus, silloin nousee esiin seuraava kysymys. Onko tietty varallisuus varmempi yhteiskunnan luonteen järjellisen käsittämisen ja yleisen edun mitta kuin kuuluminen tiettyyn yhteiskunnalliseen säätyyn, tiettyyn yhteiskuntaluokkaan? Ratkaistaessa kysymystä paljon riippuu siitä, että ei sekoiteta säätyä ja korporaatiota toisiinsa. Näin on osittain tapahtunut niissä kannanotoissa, jotka kirjassa tahdotaan kumota.

Myös tekijän yksinkertainen ja kansantajuinen esitystapa lisää teoksen yleistä hyödyllisyyttä. Epäröimättä suosittelemme teosta mitä lämpimimmin kaikille tästä tärkeästä aiheesta kiinnostuneille kansalaisille.