Geografisk konstruktionsbeskrifning 1. nide, 1. vihko, 1. ja 2. arkki. Kirjoittanut Sven Ågren, Stockholm 1840.
Nämä kaksi arkkia ovat alkuna teokselle, jonka sisältö on yhtä laaja kuin tavoitekin. Teos ei pyri enempään eikä vähempään kuin tietyille periaatteille pohjautuvaan pedagogiikan uudistamiseen ja luomaan yleistä opetusta varten näille periaatteille pohjautuvan ensyklopedisen oppikirjan. Hra professori Ågren on jo aikaisemmin saanut sekä omassa maassaan että Saksassa myönteistä huomiota omaperäisestä ja psykologisesti hyvin perustellusta maantieteen opetusmetodistaan. Paitsi että hän uudessa teoksessaan esittää perusteluja metodin soveltuvuudesta kaikkeen ihmistietoon, hän katsoo siinä myös, että maantiede on kaikkien tieteiden tiede.
Hän kirjoittaa asiasta näin: ”Kaikki maailman oliot koostuvat samanaikaisesti sekä telluurisista että ei-telluurisista maan olioista. Maan kuvaus on siis laajimmassa mielessä sekä telluurista että ei-telluurista. Samassa mielessä maan telluurinen kuvaaminen on aina sekä fyysistä että ei-fyysistä, fyysinen on aina sekä epäorgaanista että orgaanista ja ei-fyysinen sekä poliittista että tilastollista.” Tekijä on nähtävästi halunnut näin luoda tiedon koko kentän systemaattisen jaottelun, ja teoksensa mittaan hän esittää deduktiivisesti jaottelunsa järjellisyyden. Voi arvata etukäteen, että jaottelu herättää monia vastaväitteitä. Tekijä on antanut esimerkiksi ”maan” ja ”maantieteen” käsitteille niin laajan merkityksen, että se poikkeaa liiaksi yleisestä kielenkäytöstä ja vaikuttaa ainakin ensi näkemältä oudolta. Ilmeisesti tekijä päättelee näin: ihminen on ”maaolio” ja siten hän ja kaikki hänen tietonsa ovat myös maan kuvauksen, maantieteen kohteita. Tekijän tekemää kahtiajakoa vastaan voi esittää runsaastikin väitteitä ja sopinee myös kysyä esimerkiksi, ovatko ”fyysisen” ja ”ei-fyysisen” käsitteet ”tellus”-käsitteen todellisia lajimääreitä, tai kuinka välttämättömästi ”ei-fyysinen” jakaantuu ”poliittiseen” ja ”tilastolliseen” lajiin jne. Onnistuupa tekijä sitten dedusoimaan nämä jaottelut tai ei, se ei millään tavoin vie arvoa tekijän pyrkimyksiltä määrätä ankaran johdonmukaisesti oppiaineiden lukumäärä ja samalla niiden perättäinen järjestys ja päällekkäisyys. Ken tuntee meidän aikamme pedagogisia pyrkimyksiä, ymmärtää helposti, miten tärkeä tekijän yritys on. Riittää kun ajattelee miten sekava kysymys yleisen ja erityisen koulutuksen laajuudesta yhä on.
Tärkein on kuitenkin tekijän esittämä opetusmetodi. Se eroaa tähän asti noudatetuista ”konstruktiivisuudellaan”, kuten tekijä sanoo. Tämä merkitsee sitä, että tietyissä oppikursseissa oppilas joutuu osaksi jäljentämällä ja osaksi muistin varassa esittämään kaikki tietonsa havainnollisesti karttoina ja taulukkoina. Tällainen ”konstruointi” on samalla kertaa sekä kertaamista että kuulustelua. Voi olla vain yhtä mieltä siitä, miten edullinen menetelmä on hankitun tiedon muistissa säilyttämisen kannalta. Meidän opiskelutavassamme on yleisesti se suuri puute, että opeteltavasta aineesta tehdään niin harvoin omia muistiinpanoja. Etenkin yliopistoissa huomaa mitä vahinkoa tästä laiminlyönnistä on. Muissa maissa tehdään toisin ja siellä osataan useammin kuin meillä se mitä on opittu. Tässä voidaan kuitenkin mennä liian pitkälle, jolloin kaikki tieto voi helposti muuttua pelkäksi taulukkomaiseksi ulkoläksyksi, jolloin stereotyyppinen muoto tukahduttaa ajatuksen koko vapaan toiminnan. Sen uhka ei tietenkään ole yhtä suuri kokemusperäisissä tieteissä kuin abstraktisessa ja spekulatiivisessa tiedossa. Kun tietää, että prof. Ågrenillä on filosofista silmää ja että hän on terävä-älyinen, sopii odottaa että hän jättää oppilaalle ”konstruoinnissa” mahdollisimman suuren vapauden. Vapauden on oltava sitä laajempi mitä pitemmälle opinnot ovat ehtineet, jotta oppilas kasvatettaisiin itsenäisemmäksi kuin mihin pelkkä mielikuvituksen ja muistin varainen mekaaninen reprodusointi antaa mahdollisuuden.
Antaaksemme lukijalle käsityksen kuinka painokkaaksi ja laajaksi tämä teos, jonka kaksi arkkia olemme tässä esitelleet, muodostuu, jäljennämme tähän sisällysluettelon, jonka tekijä on etukäteen esittänyt:
1. nide. Fyysinen ja poliittis-maantieteellinen konstruointikuvaus.
2. nide. Geologinen ja klimatologinen kuvaus.
3. nide. Kasvi- ja eläinmaantieteellinen kuvaus.
4. nide. Uusetnografinen ja uustilastollinen kuvaus.
5. nide. Muinaismaantieteellinen sekä muinaisetnografinen ja -tilastollinen kuvaus.
Ensimmäisen niteen sisältö: 1. vihko: 1) Lukijalle. 2) Maantieteen oppimisen tavoista eri opintoasteilla ja tästä johdettu ehdotus opetusjärjestelmän parantamiseksi yleensä ja erityisesti kotimaassa. 3)Ritterin mietintö Preussin kuninkaalliselle opetusministeriölle tekijän maantieteellisestä konstruointimenetelmästä. 2. vihko: 1) Tiedotuksia opettajille. 2) Johdanto. 3) Fyysis-maantieteellinen konstruointikuvaus. Konstruktiivinen rannikon kuvaus. 3. vihko: Fyysis-maantieteellinen konstruointikuvaus. Konstruktiivinen pinnan kuvaus. 4. vihko: Poliittis-maantieteellinen konstruointikuvaus. Konstruktiivinen paikan kuvaus. 5. vihko: Poliittis-maantieteellinen konstruointikuvaus. Konstruktiivinen rajan kuvaus. 6. vihko: Liitteenä hajanaisia maantieteellisiä, klimatologisia jne. tietoja.
Suuren osan täytyy tuntua pelottavalta, ellei pysty ajattelemaan laajamittaista ja johdonmukaisesti toteutettua opetussuunnitelmaa. Toivomme, että tekijä saa tilaisuuden pian jatkaa alkuun saattamaansa teosta. Olemme vakuuttuneita siitä, että teos saa jo tämän alun perusteella osakseen huomiota, jonka se on niin hyvin ansainnut.
