Mikään ei ole joka suhteessa onnellista. (Horatius)

Merimies, joka on jo kauan harhaillut vierailla rannikoilla, saa surmansa haaksirikossa sen sataman edustalla, johon pääsemisen toivo on häntä usein elähdyttänyt ja jonka nähdessään hän on vastikään riemuinnut, mutta ennenaikaisesti. Niinpä kansalaissodan kauhuista hengissä selvinnyt Horatius piti itseään nyt onnellisena, mutta uhkaamassa olevat vaarat havaitessaan hän lausui silti nuo tylyt, mutta paikkansapitävät sanat: ”Mikään ei ole joka suhteessa onnellista.” Myös meidän surullinen kokemuksemme osoittaa, etteivät nämä sanat ole perättömiä. Kunniavirkoja tavoitteleva tosin iloitsee niihin päästyään, mutta – sivuuttaakseni ne, jotka haluavat yhä enemmän ja joiden joukon havaitsemme olevan varsin suuren – kuinka usein häntä vaivaakaan huoli valta-aseman säilyttämisestä, mihin liittyy varsin usein häpeä? Täydellisen onnen ja rikkauden yhdistämistä voi vain hullu ajatella! Rikkaudet vapauttavat kyllä mielen toimeentulohuolista, mutta vakavampien onnettomuuksien uhatessa meidän on pidettävä niitä hyödyttöminä.

Se, joka tavoittelee nautintoa inhimillisen onnen päämääränä, voi ehkä joksikin aikaa saattaa elämän vaivat unohduksiin, mutta iän karttuessa ja voimien ehdyttyä tuollaista ihmistä on pidettävä todella kaikkein surkuteltavimpana.