Runo

Runo

Kukkeat neidot, runo konfirmaatiotilaisuudessa 16.6.1845

Päivämäärä: 
16.6.1845
Kukoistavaiset Ilon lapsukaiset, Elon kevään kruunaamat! Teille siis maljat, Päivä on Teidän, Tervehdyslaulut kajahtavat! Kohtapa teille on koittava aika Kohdata unelmat, sydänten mahti. Vielä ei huolta, kas vielä on vieno Kaipaus rinnassa kuohahtava. Viaton vielä, kätkössä olkoon, Salaisuus poskia kuumottava!  
Asiat: 
Kirjailija

Necken. Poetisk kalender 1845

Päivämäärä: 
18.12.1845
Ruusu ja lilja Hilpeesti viatonna ilakoivat Tietämättä lumovoimastansa Kaksi kedon kukkaa kulkijalle soivat Hymyn hänen niitä katsoissansa.   Toisen posket hehkui ruusun lailla, Toisen hipiä kuin lilja vieno; Ruusun tuoksua ei kumpainenkaan vailla, Varsi liljan kummallakin hieno.   Kukkaneidot oli hurmaavaiset, Kedon kainot immet värisevät; Puhdassydämiset luonnon neitokaiset, Kastekyyneleiset, hellän hymyilevät.   Vaeltaja joutui lumon valtaan, Oudot mietteet tuotti seuran somuus, Surun häive kuulsi riemun alta, Mielen rauhan alla asui levottomuus.   Myrtti Myrtti, riemuin uhkut vehmautta,...

Hurraa! On päivä Axelin, onnitteluruno Axel E. Boijelle 23.3.1845

Päivämäärä: 
23.3.1845
Hurraa! On päivä Axelin, Lunta tupruaa, Ja tuuli hapsin leikkivin Puita keinuttaa. Sisällä on viihtyisää, Kuivaksi ei suumme jää; Viiniä helmeilevää Mielin määrin saa.   Näin kun rouva Axelin Sääti päivän lain: Muista oppi Fredmanin, Lasit täyteen vain Jokaiselle kuomalle. Anna arvo juomalle, Mutta älä vilkuile Hameenhelmoihin!   Jälkeen eukko Nooakin Rouvaa kelvompaa Nähty ei kuin Axelin, Hälle hurratkaa! Miehen mielen tuntee hän, Taitaa opin lempeän. Joka ukko mielellään sitä noudattaa.   Voideltu on Axeli Norja notkea, Eikä pyörän akseli Konsaan katkea.   Sankariimme luottakaa! Eipä pain...
Henkilöt: 
Boije af Gennäs, Axel Erik

Anna Lovisa Tawastille, runo morsiamen ystävälle 20.7.1845

Päivämäärä: 
20.7.1845
Synnyinlahjaks luojaltasi Sait sä mielen hilpeän. Kolhuilta voit suojanasi Käyttää sitä kilpenä; Joskus surun pilvenlonka Taivaanrantaa varjoaa, Miten kaunis hymys onkaan, Jonka ilos tarjoaa. Onhan onni ihmiselon Kiitävä ja katoova, Torjuessas turhan pelon Itkut olet patoova; Raskas toisinaan on taakka, Silti pystyyn nostat pään, Itke, naura loppuun saakka, Sehän kuuluu elämään!    
Henkilöt: 
Tawast, Anna Lovisa
Asiat: 
Kirjailija

Onneeni en saata luottaa, runo Johanna Lovisa Wennbergille

Päivämäärä: 
23.7.1845
Onneeni en saata luottaa, Ihanainen! Katoovainen onhan uni. Toisenlainen totuus on; se surun tuottaa.   Lupaa syömmein sykähtelyt Sulle lemmen pikku majan. Turhuuksiin sua halus ajaa, Houkuttavat halvat helyt. Hauskat hetken huumaukset Viekoitellen hymyilevät, Sua kiehtoo elon kevät, Eivät arjen velvoitukset.   Katseeltasi pakoon käännyn, Pelkään poltetta sen liekin. Minulta se voimat viekin, Turhaan kilvoitteluun näännyn.   Vähään tyytymään kun taipuu Mies, niin neito tuskin tyytyy. Säikkyneenä rintas hyytyy Yltyessä yljän kaipuun.   Unelmani autuudesta Sinua ei toki loukkaa? Kyynelillä ma...
Henkilöt: 
Snellman, Johanna Lovisa ”Jeanette” (o. s. Wennberg)
Asiat: 
Kirjailija

Hänelle, runo Johanna Lovisa Wennbergille

Päivämäärä: 
23.7.1845
Sydäntäni miksi kärventää, Auvon täyteiseltä lyönnit väliin jää? Miksi unen lailla haihtuu ajatus, Tuskaisesti unelmiinsa juuttunut? Miksi tulevaista vuotan maltitonna, Vaikka hetkeen tartun holtitonna?   Kulta, sallithan mun sydämeni Viilenneenä sykähdellä taasen, Järjen ääni alistumaan saa sen. Anna takaisin mun selkeyteni; Elämästä turha toivo kitke, Ettei enää sielu naura, itke.   Vallassasi on myös palauttaa Äsken menetetty, josta luopui Sieluni, pois onnen annoin, mutta Unelmista sydämeni juopui! Opetithan pettymään ja luottamaan, Rakkautta kaipaamaan ja vuottamaan.    
Henkilöt: 
Snellman, Johanna Lovisa ”Jeanette” (o. s. Wennberg)
Asiat: 
Kirjailija

Hänelle, runo Johanna Lovisa Wennbergille

Päivämäärä: 
23.7.1845
Lausu ei hän sanaakaan, Ei suostu vastaamaan, Vaiti kuulee ylväästi Rukoukseni.   Sydämensä kylmä on Tuskilleni mun, Kaikupohja tunteeton sielun poljetun.   Mitä piittaa lemmestäin? Pikkujuttu vain, ”Joka nuorukaiselta sen näin vastalahjaks sain.” Pilvenlonka pelkkä lien, Joka varjostaa poutataivaan metsätien, Jota vaeltaa.   Yhtä sentään ainutkaan ei pysty tarjoomaan: Luopua voin kokonaan, Kun en sua saa.   Vuoksi Sinun onnesi Annan kaikkeni, Toivon raastan sielustain, nuolen haavojain.    
Henkilöt: 
Snellman, Johanna Lovisa ”Jeanette” (o. s. Wennberg)
Asiat: 
Kirjailija

Hänelle, runo Johanna Lovisa Wennbergille

Päivämäärä: 
23.7.1845
Kyyhky hento, eikö lento huima saa sua uupumaan? Lehdon yllä lentelyllä eikö suuntaa olekaan?   Jos vain voisin, enhän soisi Sulle huolta laisinkaan. Jos vain saisin, johdattaisin Sinut pesään rauhaisaan.   Jäisit tähän, ihan vähän koskettaisin sulkias. Silmäis sineen vajoaisin – siitä oisin autuas.   Rakkautta lupaan mutta vastaustas vuotan vaan. Suojan saisit, rakastaisit! Sanaani siis luota vaan.  
Henkilöt: 
Snellman, Johanna Lovisa ”Jeanette” (o. s. Wennberg)
Asiat: 
Kirjailija