Lausu ei hän sanaakaan,

Ei suostu vastaamaan,

Vaiti kuulee ylväästi

Rukoukseni.

Sydämensä kylmä on

Tuskilleni mun,

Kaikupohja tunteeton

sielun poljetun.

Mitä piittaa lemmestäin?

Pikkujuttu vain,

”Joka nuorukaiselta sen näin

vastalahjaks sain.”

Pilvenlonka pelkkä lien,

Joka varjostaa

poutataivaan metsätien,

Jota vaeltaa.

Yhtä sentään ainutkaan

ei pysty tarjoomaan:

Luopua voin kokonaan,

Kun en sua saa.

Vuoksi Sinun onnesi

Annan kaikkeni,

Toivon raastan sielustain,

nuolen haavojain.