Dokumentit

Runo Aurora von Rehausenille

1.1.1831
Ihmeellisen laulun lumousta taivas tahtonut ei mulle suoda. Keräsinpä sentään uskallusta tunteeni näin Sulle julkituoda.   Mykkä tuskani jos saapuu salaa sinne, missä pielukselle painat pään, muista nuorukaista jonka sielu palaa, jolta kaikki autuus kielletään.   Milloinkaan ei kukaan toinen nainen...

Tohvelitaktiikkaa, omistettu J. L. Runebergille

1.1.1831
Enkös sanonutkin sen: sormus kätkee kytkyen. Velirukka kiikkiin jäit, ilos pakenevan näit. Mihin kadotitkaan puhdin, veljespiirin uhon tuhdin? Kaartelithan kotkan lailla korkeuksiin ryypyn myötä, pelännyt et tuskaa, yötä. Ylsit aurinkoon, vaan nyt nyhertäen kotityötä kehdon ääreen kyyristyt....

Lisäys maljapuheeseen F. Cygnaeukselle kesäkuussa 1832, luonnos

1.6.1832
Niin vapaus! Kannattakaamme sitä; mutta ei sen lajin vapautta, jonka huutaminen nyt on päivän iskusana, sellaista vapautta jota harhauttavat joutavat maailmanparantajat, jotka vaikkakin hyvää tarkoittaen paljastavat kevytmielisyytensä ja mielettömyytensä yrittäessään sitkeästi ja pitkällisesti...

Osakunnan kunnian merkityksestä [1832], puheluonnos

1.1.1832
Olemme kokoontumisissamme kuulleet monen kysyvän mikä on Osakunnan kunnia? olemme kuulleet sen arvioiden osoittavan melkoista harkitsemattomuutta, ilman että kukaan edes olisi yrittänyt vastata kysymykseen tai oikaista näitä ajattelemattomia/motivoimattomia huudahduksia. Seikka on varsin kiin­toisa...

Pohjolaan käy tuulen tie, runo Pohjalaisen osakunnan juhlaan 19.10.1834.

19.10.1834
Pohjolaan käy tuulen tie, tervehdykset sinne vie! Näätkö hapset hopeaiset, kuulet voihkeet vaitonaiset? Pohjolaan käy tuulen tie, tervehdykset sinne vie, se sano: on jano meillä totuuden, me tavoitamme sen.   Pohjolaan käy tuulen tie, tervehdykset sinne vie! Äidin sydän jyskyttääkö, huuliin...

Muistopuhe Johan Jakob Peuronille 4.1.1835, konsepti

4.1.1835
Ihmissydän-paralle on nujertavaa erkaantua täältä vailla jälkeen jääneiden kaipausta, ilman ystävien kyyneliä. Niin tottuneena näkemään elämän polun tarjoavan ilon kukkia ainoastaan kun sitä kostutetaan näillä surun uhrilahjoilla, ihminen pitää ihanana ajatusta, että hänen hautansakin niillä...

Itsetietoisuus, esityö logiikan oppikirjan johdantoon

31.12.1835
Itsetietoisuus järjellisenä on välittömästi a) ajattelua ja pelkästään itsetietoisuuden käsite – ei konkreettinen persoonallisuus. Sillä vain meille itsetietoisuus on tässä kohdin yleisen ja määrätyn ajattelun ykseys. Koska itsetietoisuus kuitenkin on ”itse”, joko itsestään tai sen mukaan, joka...

Seurueelle nuorukaisia ja nuoria naisia 1830-luvun puolivälissä, puhekonsepti

31.12.1835
Puheeni seurueelle ylväitä ruskeafrakkisia nuorukaisia sekä daameja (nuoria) kanooneineen ja kalvaine poskineen, pidetty kamarissani vieraiden tanssiessa rajuilman vallitessa ikkunoiden ulkopuolella ja tulen palaessa takassa. Eivätkö säkenöikin Taivaan kiiltomadot valaistakseen sen Tulipallon...

YRITYS LOGIIKAN ESITYKSEKSI Ensimmäinen vihko. Helsinki 1837

1.1.1837
Non quia optimum Sed quia unicum [Ei koska se on parasta vaan koska se on ainutlaatuista]   Kunnioitetulle isälleni, Kauppalaivakapteeni Christ. Henr. Snellmanille.   Ota vastaan, Rakas Isä, isällisen suopeasti tämä vähäpätöinen osoitus pojan kunnioituksesta ja rakkaudesta. Toki olin toivonut...

Sielu, esityö psykologian oppikirjaan

31.12.1837
Ihminen koostuu kahdesta erillisestä elementistä, ruumiista ja sielusta. Tämä oppi on niin yleinen, ja niin helppo myöntää, että olisi tarpeetonta tarkastella sitä sen enempää. Sitäkin tarpeettomampaa, jos joku saisi päähänsä väittää, että joka kynsi hänen sormessaan on olemukseltaan sama kuin...

Aikaväli

Dokumenttityypit