Enkös sanonutkin sen:
sormus kätkee kytkyen.
Velirukka kiikkiin jäit,
ilos pakenevan näit.
Mihin kadotitkaan puhdin,
veljespiirin uhon tuhdin?
Kaartelithan kotkan lailla
korkeuksiin ryypyn myötä,
pelännyt et tuskaa, yötä.
Ylsit aurinkoon, vaan nyt
nyhertäen kotityötä
kehdon ääreen kyyristyt.
Neitoja et lumoa,
laseja et kumoa.
Harteitasi painaa ies.
Ryhdistäydy, ole mies!
Onko tarpeen kuoman käsi?
Kutsu minut, ystäväsi!