Tukholmassa 6.1.1843
Suuresti kunnioitettu Rakas Veli!
Tieto siitä, että olet hyvin ja onnekkaasti päässyt perille, oli meille tärkeintä, ja sen odotus alkoi käydä meille hieman pitkäksi, kun vasta Thalinilta ja sitten sinun hyvin tervetulleesta marraskuun 28. päivän kirjeestäsi saimme sen iloisen tiedon, että olit todellakin Arvidin ennustuksen mukaisesti päässyt onnellisesti perille 26. päivänä – siis kuitenkin vain 3 päivää virkavapauskauden päättymisen jälkeen. – Jumalalle kiitos, että Sinä olet nyt omiesi joukossa, joille Sinä ja sinun toimintasi ensi sijassa kuulutte! – Viimeksi tulleet joulukuun 23. päivän kirjeesi eukkoni luki uudenvuodenaattona tuon illan tavallisten vieraiden läsnäollessa lasten joulukuusen kynttilöiden valossa, ja kuusen antimet jaettiin lasten kesken lukemisen päätyttyä. – Olit tuolla tavalla läsnä meidän, suurten ja pienten, joukossamme, ja vanha vuosi poistui luotamme jaloimpien ja parhaiden sen aikana saamiemme ajatusten ja kokemusten valon kajossa. Jumala palkitkoon Sinut kaikesta siitä hyvästä, mitä olet tehnyt meille ja lapsillemme seurustelemalla kanssamme rakastavasti, mikä vielä jatkuu siunauksellisesti sinun antoisien kirjeittesi välityksellä. Kiitän Sinua erityisesti Phialle osoittamastasi kirjeestä: sen sisältämät opetukset eivät olisi koskaan voineet osua paremmin kohdalleen ja lankeavat varmasti hyvään maahan. – Sinun kirjeesi on antanut hänelle ajattelemisen aihetta ja juuri sitä, mitä eniten tarvittiin. Kirjeesi Lottenille on saanut hänen pienen sydämensä iloa tulvilleen, toivoakseni juuri oikeanlaista, sillä Sinä varmaankin tiesit, mitä tuo lapsi pystyy kestämään. – He kaikki istuvat nyt kaikki alakerrassa kirjoittamassa Tädin ja äidin kanssa, joka varmaankin, sen arvaan, saa puuttua asioihin neuvoillaan ja avullaan, kun kynä pyrkii pysähtymään eikä pääse pitemmälle, kun risteilevät ajatukset pyrkivät menemään sekaisin.
Nyt siirryn kuitenkin asiaan, joka ilahduttaa minua eniten. Teit aivan mestarillisen siirron shakkipelissäsi asianomaisia korkeita tahoja vastaan, kun heitit pöytään hakemuksesi rehtorin virkaan Kuopioon. – Nyt nähdään, miten vakavissaan he ovat olleet siinä, että saisivat pitää Sinut yliopistossa. Tapahtukoon mitä tahansa, Sinulla on joka tapauksessa katto pääsi päällä, eikä Sinun tästä lähtien tarvitse tarttuessasi kynään esittääksesi ajatuksesi yleisölle kysyä neuvoa muualta kuin omalta vakaumukseltasi, mitä yleisö eniten tarvitsee ja millaista harrastusta itse tunnet aihetta kohtaan. Jumalalle kiitos siitä, että Sinä olet näin päässyt sille tielle, joka täällä Pohjolassa on ainoa avoin väylä tiedemiehen riippumattomuuteen ja itsenäiseen asemaan. Et osaa kuvitellakaan, miten iloinen olen siitä, että olet näin yhdellä iskulla ja yhdellä arvanheitolla siirtynyt sen riippumattomuuden taikapiirin ulkopuolelle, joka väikkyy vähäpätöisen kynäilijän silmissä ruusunhohtoisena etelästä lainatuissa väreissä, mutta joka täällä Pohjolassa ei merkitse muuta kuin surkeaa riippuvuutta, orjamaista, sietämätöntä ja nöyryyttävää. – Päivän oikkuihin ja pitämyksiin pohjautuva puuhailu sopii ihmisille, joilla on sen verran järkeä, että he pystyvät kutakuinkin varmakätisesti ampumaan varpusen tai pyydystämään jäniksen, mutta ei ihmisille, joilla on päätä ja sydäntä omatoimiseen luomiseen ja kehitystyöhön oman aikansa hyväksi ja hyödyksi. Sellaiset työt vaativat vapautta ja rauhaa, etenkin jos ne ovat niin tärkeitä ja sekä oman ajan että tulevaisuuden kannalta merkittäviä kuin ne, jotka Sinulla nyt on ensisijaisesti suoritettavanasi. – Pidän nyt kiinni siitä, mikä on varmaa, sinun nelivuotisesta turvapaikastasi Kuopiossa, sillä näiden neljän vuoden kuluttuahan Helsingissä on professuuri Sinulle avoinna, jos olen oikein ymmärtänyt kirjeesi. – Prof. Tengströmhän on vilpitön ystäväsi; hän ei varmaankaan jätä Sinua vaille mitään, mitä tarvitset seurataksesi mitä ajassa liikkuu sinun alallasi. Eikä Sinulta sitä paitsi puuttune myöskään vanhoja eikä uusia apulähteitä; ja siitä suuresta edusta, että saat kaikessa rauhassa etäältä tarkastella jo kokemuksista rikasta mennyttä elämääsi, maksaa samaan aikaan velkasi, koota varusteita omaan pesään, jollei Sinulla jo ole sellaista valmiina odottamassa, kun tulet hyvään, rehtiin Kuopioon, ja sitten, sitten; jos Sinulla vielä on halua ja se Sinua miellyttää, asettua vielä kerran nuorison ajattelun rajoilla käymien kamppailujen kärkeen. Minun mielestäni et olisi koskaan voinut palata isänmaahasi onnekkaammalla hetkellä; toivon kuitenkin saavani tietää lähemmin sinun omista tätä koskevista ajatuksistasi, sillä pääasia on, että Sinä itse olet tyytyväinen.
Minua ilahduttaa kuulla, että kirjasi käy hyvin kaupaksi Suomessa; täällä sitä myydään vähän; minulla on kuitenkin ollut ilo kuulla monelta taholta, että sinun kirjaasi kiitetään ja siitä pidetään, ja kun tällaista saa kuulla Atterbomin, Afzeliuksen (apul.) ja Bergfalkin kaltaisilta miehiltä, tämä on varmasti jo hyvä merkki. Afzelius, joka on parhaillaan kaupungissa, sanoi tässä eräänä päivänä Johanssonin valittaneen, ettei hän ymmärrä Sinua, mikä kuulostaa uskomattomalta. Afzelius on päinvastoin sitä mieltä, että ei olisi voitu mitenkään valita onnistuneempaa esitystapaa asian selvittämiseksi niin, että suuri lukeva yleisö sen helposti käsittää. Hänen mielestään kirja on erinomaisen onnistunut järjestelmällinen tiivistelmä hajanaisista lehtikirjoituksista, ja hän aikoo arvostella kirjasi Studier och Kritiker -lehdessä. Häneltä on kirjapainossani parhaillaan Magerin kansanomainen esitys Hegelin filosofiasta naishenkilölle osoitettujen kirjeiden muodossa; Upsalassa hän painattaa lyhyen, 3–4 arkin laajuisen esityksen Schellingin uudesta järjestelmästä, ja hänellä on tekeillä, melkein valmiina, toinen opus Hegelin filosofian historiallisesta kehityksestä, 20 painoarkkia. Tämän teoksen hän oli aikonut ensi lukukaudeksi suunnittelemiaan luentoja varten; nyt hän kuitenkin aikoo sen lehdistölle ja peruuttaa luentonsa Hegelin filosofiasta siihen saakka, kunnes hän on käynyt ensimmäisen taistelunsa, joka nyt on edessä niiden teosten takia, jotka hän on painattanut ja painattaa. – Miehen esitys salaliitoista, juoruilusta ja juonista häntä vastaan Upsalassa tuntui minusta melkein uskomattomalta ja kerrassaan kammottavalta; kun kuitenkin vertaan tätä siihen, mitä prof. Atterbom sanoo kirjeessään Marheinecken teoksesta, totean toki, että apostolisen uskon hyvät herrat ovat pahastuneet tavattomasti. Niinpä kuuluu kiertävän nyt Upsalassa huhu, että Afzelius liittoutui viime kesänä Berliinistä palattuaan Hiertan kanssa kitkeäkseen maasta kaiken vanhan uskon ja koko papiston. – En oikein pidä siitä, että Afz. pitää niin tarkoin kirjaa kaikesta tästä jaarittelusta; minun mielestäni täydellinen tietämättömyys siitä olisi paremmin sopinut tuon alan miehelle; hän puhuu kuitenkin mielellään itse, ja niinpä hän varmaan mielellään kuuntelee toistenkin puheita. Hän kertoi Atterbomin epäilleen, tarkoittaako kaikki sinun kirjassasi sitä, mitä siinä sanotaan, mikä on minusta odottamatonta verrattuna niihin kauniisiin sanoihin, joita hän käytti minulle lähettämässään kirjeessä. – Bergfalkin luona aion käydä; saan sitten kuulla, aikooko hän kirjoittaa arvostelun; hän on sanonut Brinkille, että kirja on ilmiömäinen, hyvin kirjoitettu ja hyvin perinpohjaisesti ajateltu; kirja, jonka hän on lukenut erittäin mieltyneenä; hän ei löytänyt siitä muuta huomauttamisen aihetta kuin joitakin kummallisia hegeliläisiä päähänpistoja, jotka on kuitenkin annettava hegeliläiselle anteeksi.
Bietissä julkaistu typeryys (Kuka on kustantaja?) ei vaikuta mihinkään suuntaan, mutta on kummallinen sen suosion takia, jonka olet hetkessä saanut, sen jälkeen kun Sinulla on aikaisemmin ollut siellä niin huono maine. – Sellainen ajatus, että tarkoituksena olisi ollut panna Sinun niskoillesi syytös suhteista Hiertaan, joita ei ole koskaan ollut, ei pälkähtänyt päähäni, ennen kuin tässä eräänä päivänä sain nähdä jonkin tuonsisältöisen käsityksen Aftonbladetissa Åbo Tidningistä lainattuna.
Meidän ja sinun ystäväsi lähettävät kaikki terveisiä ja ovat sydämestään iloisia siitä, että tietävät Sinun olevan kotona omiesi luona ja katto pääsi päällä. Brinkiä emme ole nähneet joulunpyhinä; hän on ollut sairaana, mutta on nyt toipumassa. Arvid on kotona vanhempiensa luona joulunseudun. Thalin touhuaa Suttehoffin konkurssijutussa, joka on iskenyt sinun isänmaahasi joitakin syviä haavoja. – Wennberg on kuunnellut Sinun uutisiasi ääneti, jännittyneen tarkkaavaisena, eikä voi ymmärtää muuta kuin että Kuopion täytyy olla tyytyväinen saadessaan tuollaisen Rector Scholaen. Bergströmiä viehättää ajatus niistä uudisviljelyksistä, jotka Sinä aloitat tuossa maidon ja hunajan Eldoradossa, niin henkisesti kuin aineellisestikin. Calle Blachet kiirehti ottamaan tyttönsä kiinni, kun hän sai kuulla, millainen mies Sinusta on tullut, ja vietti viime keskiviikkona kihlajaisiaan sisareni kanssa. Uskon, että kaikki on näin mennyt tavallista rataansa; mutta tulevaisuus näyttää, onko se silti parasta. Toivomme kaikkea hyvää; kunnia ja usko tuovat mukanaan lupauksen pysyvyydestä ja kestävyydestä; sen asettamista tuollaisten pitkien kihlausten koetukselle pidän kuitenkin kaikkein vähiten viisaana. Nuoruus ja viisaus eivät kuitenkaan kulje yhdessä. Calle oli nuori, sisareni oli nuori, ja vaimoni, jonka olisi pitänyt neuvoa, oli samoin nuori. Toivomme nyt kuitenkin kaikki, että siunaus, rauha ja onni palkitsevat heidän kestävyytensä, jotka tässä ovat joutuneet suurimmille kiusauksille alttiiksi. – Rouva Geerds piti Phialle lähettämääsi kirjettä ihastuttavana; hän toisti sinä iltana monta kertaa: Snellman on epätavallinen ihminen. – Nuorta *Benckertsiä* emme ole vielä tavanneet uuden vuoden puolella lukuun ottamatta tavallista uudenvuodenvierailua; hän pistäytyi kuitenkin luonani, niin että sain kertoa kuopiolaisesta rehtorin virastasi. Se ja lisäksi rikas tyttö, niin kaikki on järjestyksessä, arveli hän, ja niin ajattelee yksi ja toinen ja iloitsee ajatuksesta, että saa pian kuulla siitä uutisia. – Olinpa unohtaa kertoa Ignellin terveiset. Hän ei usko niiden ikinä päästävän Sinua lähtemään, niin välttämätönhän Sinä nyt pakostakin olet Helsingille. – Enemmän toisella kerralla! Ystäväsi
Z. H.