Senaattori Snellman lausui seuraavaa: Siltä osin kuin ehdotus koskee korkeimman oikeuden irrottamista senaatista, on sen perustelu päivänselvä.

Mutta noiden kahden kollegion perustamiselle nyt ehdotetussa muodossa ei ole esitetty perusteluja, joiden voitaisiin katsoa osoittavan ne välttämättömiksi.

Sillä tavoin ei tuomarintoimi taloudellisissa asioissa tule erilleen senaatista. Kamarikollegiossa käsiteltävät riitajutut voivat nimittäin valituksen yhteydessä tulla senaatin ratkaistaviksi.

Kollegiot eivät myöskään ole hyödyksi parantamalla asioitten valmistelua ennen kuin ne päätyvät senaattiin. Kamarikollegion käsiteltäviksi kuuluvat asiat ovat yleensä kaikkein vähiten monimutkaisia. Ja niin kutsutun valtiovarainkollegion toimintaan kuuluu toisilleen siinä määrin vieraita hallinnonaloja, että kollegion jäseniltä ei voida odottaa erityisempää asiantuntemusta niissä kaikissa. Vielä vähemmän voidaan odottaa, että kollegiot pystyisivät laatimaan ehdotuksia lainsäädännön ja hallinnon uudistamiseksi.

Niiden organisaation satunnaisuus käy yleensäkin ilmi siitä, että monet mitä tärkeimmät hallinnonalat, kuten opetustoimi, lääkintätoimi, tulli- ja luotsilaitos, pankkilaitos ym., jäävät kokonaan niiden toiminnan ulkopuolelle, ja niitä varten ei siis olisi vastaavaa valmistelevaa elintä. Toisaalta olisivat valtiovarainkollegio, sotakomissariaatti ja vuorihallitus itsessään ensimmäisen asteen hallintolaitoksia.

Vain kamarikollegion perustamiseen on kaksi ulkoista syytä: 1. että joukko vähemmän tärkeitä hallintoasioita, jotka nyt kuuluvat senaatille, voitaisiin siirtää sille, ja 2. että nykyisen kamari- ja tilitoimituskunnan, joka oikeastaan on vain tilinpitovirasto, ei voida katsoa kuuluvan ylimpään hallitukseen. Olkoon niin, että nämä syyt ovat riittävät uuden viraston perustamiseen. Mutta ne pitäisi perustaa sillä tavoin, etteivät hallinnon kustannukset ja valtion menot sen seurauksena kasva. Ja voitaneen pitää kaikkien aikojen kokemuksen osoittamana totuutena, että kollegiomuoto on toimivalle hallinnolle sopimaton.

Mitä tulee senaatin sisäiseen organisaatioon, ei komitean ehdotus, sikäli kuin voin nähdä, sisällä mitään, minkä olisi tarkoitus poistaa sen nykyisiä, yleisesti merkille pantuja puutteita. Päinvastoin näyttää tämä ehdotus lisäävän niitä vähentämällä jäsenten määrää ja senaatille välttämätöntä palveluskuntaa. Tällä tavoin tehtäisiin mahdottomaksi työjärjestys, joka jouduttaisi asioiden käsittelyä ja silti antaisi aikaa niiden tarkempaan harkintaan, ja senaatilta poistettaisiin mahdollisuus valmistella tarvittavia lainsäädännön ja hallinnon uudistuksia ottamalla palvelukseen henkilöitä, joilla on enemmän asiantuntemusta erityisillä hallinnonaloilla.

Myös senaatin nyt ehdottamin muutoksin on komitean ehdotuksessa edelleen jäljellä suurin osa niistä puutteista, joihin on kiinnitetty huomiota, ja pyydän siksi saada niiden tarkemmaksi valaisemiseksi alamaisimmin esittää seuraavat ehdotusta koskevat huomautukset:

1: Senaatin ohjesääntö

Senaatti on poistanut olennaisen puutteellisuuden komitean tätä tarkoittavassa ehdotuksessa, ehdottamalla omasta puolestaan, että

1. erillinen sota-asiaintoimituskunta säilytetään;

2. että senaattiin voitaisiin palkata apulaisesittelijäsihteeri ja henkilöitä, joilla on erityisalojen tietoa. Kuitenkin lienee tätä tarkoitusta varten laskettu menoarvio riittämätön, joten erityisiä komiteoita on edelleen asetettava uudistusehdotusten laatimiseksi, vaikka tämä menettely on usein osoittautunut epätarkoituksenmukaiseksi, kun sellaiseen toimintaan valmistautumattomat jäsenet ovat katsoneet aiheelliseksi seurata vieraita malleja, joita ei voida soveltaa maamme oloissa.

3. että toimituskunnan laatimia esityksiä kysymyksissä, jotka riippuvat Hänen Keisarillisen Majesteettinsa päätöksestä, voidaan esittää Hänen Majesteettinsa armollisesti harkittaviksi, vaikka ne eivät saisi senaatin enemmistön tukea.

Viimeksi mainittua säännöstä pidän alamaisesti omasta puolestani ehdottoman tarpeellisena, johtuen siitä erityisestä seikasta, että senaatti ei voi nauttia armoa saada suoraan Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen esitellä sellaisia maan hallintoa tarkoittavia tärkeitä uudistuksia, ja jos tällaista säädöstä ei ole, voi enemmistön ääni estää ne, vaikka lähinnä se jäsen, jonka hallinnonalaa ne koskevat, on Hänen Keisarillisen Majesteettinsa edessä vastuussa kaikista siinä esiintyvistä puutteista ja saa kantaakseen niistä vastuun myös maan väestön edessä.

Mutta kyseisestä tärkeästä lisäyksestä huolimatta ovat ehdotuksessa edelleen jäljellä senaatissa esillä olevien asioiden tarkoituksenmukaisen käsittelyn muodolliset esteet.

Nykyisin on niin, että senaatin talousosaston jäsenet kokoontuvat istuntoihin säännöllisesti viitenä päivänä viikossa. Välistä käy niinkin, että istunto pidetään myös kuudentena päivänä.

Tästä seuraa, että toimituskunnan päällikkö voi vain sangen harvoin vierailla virkahuoneessaan ja että hänellä on verrattain vähän aikaa hankkia tietoa ja valmistella asioita senaatissa esittelyä varten ja neuvotella tässä tarkoituksessa toimituskunnan esittelijöitten kanssa.

Kun lisäksi istunnoissa käsitellään päivittäin useita kymmeniä asioita, seuraa tästä vääjäämättä, että niiden käsittelyyn ei ole riittävästi aikaa.

Sikäli kuin ymmärrän, ei ehdotus vaikuta millään tapaa näiden asiaintilojen korjaamiseksi.

Kaikki ne asiat, joita on tähän asti käsitelty senaatin yleisessä täysistunnossa, jäävät sinne edelleen lukumäärän vähentymättä. Niiden määrää lisää se, että ehdotuksen mukaan tuomarinvirat täytettäisiin oikeustoimituskunnan esityksestä.

Kuten jo edellä on mainittu, voidaan kaikki riitajutut viedä kamarikollegiosta senaattiin. Ja kun useimmat niistä koskevat rahvasta, jonka yleisenä mutta motiiveiltaan vähemmän kiitettävänä tapana on olla tyytymättä mihinkään muuhun kuin Hänen Majesteettinsa nimissä tapahtuvaan ratkaisuun, niin ennustettavissa on, että valitusjuttujen määrä senaatissa ei juurikaan vähene. Samoin siirtyy suuri osa kollegioissa käsiteltävistä hallintoasioista edelleen senaattiin. Sen sijaan ne asiat, jotka ehdotuksen mukaan käsitellään loppuun kollegioissa, ovat enimmäkseen niitä, joita nyt käsitellään vain senaatin toimituskunnissa tai niissä virastoissa, jotka nyt koottaisiin yhteen kollegioiksi.

Jos alussa senaatin käsittelemien asioitten määrä hieman vähenisikin, ei sitä jonkin ajan kuluttua lainkaan voitaisi havaita, kun niitä lisäisivät maamme laajeneva viljelys ja väestön kasvu.

Ehdotuksessa on sivuutettu tässä esitetyt senaatin tarkoituksenmukaista toimintaa haittaavat seikat, vaikka keinoista niiden poistamiseksi ei näyttäisi olevan puutetta.

Ensimmäinen keino on se, jota on ehdotettu korkeimman oikeuden osalta, nimittäin että suurin osa asioista, ja yleensä kaikki ne, jotka eivät riipu Hänen Keisarillisen Majesteettinsa korkeasta ratkaisusta, käsiteltäisiin kahdessa erillisessä osastossa. Sillä tavoin kuluisi istuntoihin vähemmän päiviä ja silti saataisiin enemmän aikaa asioitten harkintaan, varsinkin kun esittely suuremmassa kollegiossa aina vaatii enemmän aikaa kuin pienemmässä.

Vaikka pidettäisiin kiinni siitä ehdotuksessa esitetystä perinteisestä periaatteesta, että viiden jäsenen on osallistuttava päätökseen, tulisi senaatin nyt ehdottaman lukumäärän, puheenjohtajan ja kahdeksan jäsenen, lisäksi tarpeelliseksi myös varapuheenjohtaja, joka johtaisi asioitten käsittelyä toisessa osastossa.

Senaatti koostuisi silloin, niin kuin talousosasto nyt, kymmenestä jäsenestä, puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja mukaan lukien. Kustannuksia, jotka koituvat siitä, että palkataan yksi jäsen enemmän kuin mitä ehdotuksessa on sanottu, voidaan pitää saavutettuun hyötyyn verrattuna vähäisinä.

Toinen keino on se, että ratkaisu monissa juoksevissa asioissa jätettäisiin toimituskunnille, mitä ehdotus päinvastoin haluaa mitä huolellisimmin välttää. Tähän liittyy se seikka, että toimituskuntien päälliköillä ei ole keinoja hankkia tietoja toimituskuntien alaisten virastojen hallinnosta, joiden valvonta kuitenkin kuuluu heidän velvollisuuksiinsa. Myöskään ei kyseisillä päälliköillä ole varsinaista vaikutusvaltaa virkamiesten nimityksissä edes toimituskunnan sisällä, mikä vielä entisestään vähentää heidän kykyään vaikuttaa hallintoon.

Kolmanneksi voitaisiin varsin monia asioita, joita nyt käsittelee talousosasto kokonaisuudessaan, ja joita ehdotuksen mukaan käsiteltäisiin kollegioissa, mitään vahinkoa yhteiskunnalle tuottamatta siirtää kuvernöörien ja hallinnollisten laitosten ratkaistaviksi. Jos katsotaan, että ylimmän hallituksen on voitava valvoa ratkaisuja, voi se tapahtua siten, että kyseiset virastot antavat määrättyinä aikoina kertomuksen asianomaisille toimituskunnille, senaatissa esiteltäviksi.

Muokkaamalla ehdotusta tässä esitetyssä tarkoituksessa rohkenen katsoa, että paljon enemmänkin olisi voitettavissa kuin perustamalla nuo kollegiot, jotka ehdotuksen niille antamassa muodossa eivät suinkaan tukisi ja auttaisi senaatin toimintaa vaan kaikkien sellaisten välilenkkien tavoin lisäisivät hallintotyötä ja viivyttäisivät asioitten kulkua.

2. Kamarikollegion ohjesääntö

Kamarineuvosten lukumäärä, viisi, vaikuttaa liialliselta jo siksi, että laitoksessa on osastoja vain kolme, ja varsin monet kollegion käsittelemistä asioista ovat sellaisia, että kaikki niitä koskevat toimenpiteet ovat kamreerin asioita.

Ehdotuksen periaatteen vastaista olisi, että kamarikollegio tekisi viimeisenä instanssina päätöksen kaikesta kruununtiloihin liittyvästä, koska tässä ovat kyseessä alisteiset hallintotoimet, kun taas lopullinen verotus ja kruunun maan luovuttaminen ynnä muut sellaiset ovat hallitustoimia, joita alisteisen viranomaisen ei pitäisi voida harjoittaa.

Mikäli Hänen Keisarillinen Majesteettinsa katsoisi, että valtiovarainkollegion perustaminen ei olisi sopivaa, tulisi kamarikollegion asiaksi jättää myös kruunun irtaimen omaisuuden hoito, ja tätä koskeva pykälä olisi lisättävä ohjesääntöön.

Niinikään olisi toivottavaa, että ennakkojen siirto erityisille valtionrahastoille voitaisiin jättää kamarikollegiolle, sitten kun työn alla oleva ehdotus valtion tilinpidon muuttamisesta on toteutettu, jolloin ennakkotilit on saatu erilleen juoksevista valtion tileistä.

3. Valtiovarainkollegion ohjesääntö

Jo tämän kollegion käsittelemien asioiden koostumus osoittaa, että sen perustaminen ei nojaa mihinkään varsinaiseen periaatteeseen.

Sen kohdalla on jäljitelty Ruotsin valtionkonttoria, mutta sen osat eivät lainkaan muodosta kokonaisuutta. Kollegion neljä osastoa olisivat toisilleen yhtä vieraat kuin valtiovarainkonttori, sotakomissariaatti, vuorihallitus ja manufaktuurijohtokunta, joista kollegio koostuu. Näistä viranomaisista ei tähän mennessä yksikään ole ollut vähimmässä määrin tekemisissä toisen asioitten kanssa.

Tästä voidaan myös päätellä, että ne neljä valtiovarainneuvosta, jotka kukin johtaisivat omaa osastoaan, eivät voisi tuoda mitään syvempää asiantuntemusta yhteiseen päätöksentekoon asioissa, jotka kuuluvat jonkin toisen osaston toimialaan.

Sama vaikeus ilmenee toki jossain määrin senaatissakin, jossa yhden toimituskunnan asioitten täytyy olla enemmän tai vähemmän vieraita muiden toimituskuntien päälliköille. Mutta senaatissa, kuten jokaisessa ylimmässä hallituksessa, täytyy olla tiettyä keskinäistä luottamusta siihen, jolla kussakin asiassa lähinnä on vastuu. Tämän asiaintilan toistaminen alisteisessa virastossa, jonka nimenomaan pitäisi tehdä senaattia varten asiantunteva ja luotettava selvitys kustakin asiasta, ei vaikuta harkitulta.

Mitä erityisesti tulee valtiovarainkonttoriin, ei sen erottamiselle valtiovaraintoimituskunnasta ole esitetty mitään perustetta. Se muodostaa halvimman valtiovarainhallinnon mitä missään on olemassa, eikä sen kohdalla ole havaittu minkään erityisen päällikkyyden tarvetta, kun päinvastoin valtiovarainpäällikön varsinaisin tehtävä on toimia sen päällikkönä, ja konttorin työskentelyyn osallistumisesta pois suljettuna hän menettäisi mahdollisuuden tuntea valtiovarainhallinnon yksityiskohtia. Komitea on mennyt niin pitkälle, että se ei ole asettanut valtiovarainpäällikön rinnalle ainoatakaan henkilöä, jolla olisi niistä tietoa. Sellaista tietoa ei nimittäin voida odottaa esittelijäsihteeriltä, jolla on jo varsin laaja työkenttä tullilaitoksen, luotsi- ja majakkalaitoksen, pankkilaitoksen, manufaktuurien, kaupan ja merenkulun tuntemuksessa. Ehdottamalla apulaisesittelijäsihteerin palkkaamista avaa senaatti mahdollisuuden hankkia valtiovaraintoimituskuntaan virkamies, jonka mieluiten tulisi osata auttaa valtion varoihin liittyvissä laskelmissa, mutta jotta hän voisi taitojaan soveltaa, pitäisi hänen joka kerta tilata aineistot ehdotetulta kollegiolta.

Tunnustettu tosiasia on, että sekä vuori-intendentinvirasto että manufaktuurijohtokunta tarvitsevat uudelleenjärjestelyä, ja voitaisiin ajatella, että nämä molemmat viranomaiset yhdistettäisiin yhdeksi manufaktuuri-, kauppa- ja merenkulkujohtokunnaksi, jonka tehtävänä olisi ensimmäisenä instanssina käsitellä toimialaansa kuuluvia asioita. Mutta sellaista tarkoitusta varten on kollegio presidentteineen ja neuvostoineen täysin tarpeeton.

Tässä esitetyin perustein rohkenen syvimmin alamaisena esittää, että Hänen Keisarillinen Majesteettinsa armollisimmin antaisi muokata:

Ehdotusta Senaatin ohjesäännöksi siten, että ensiksikin juoksevat hallintoasiat voitaisiin käsitellä kahdessa osastossa; toiseksi että tarvittavaa asiantuntemusta voisi olla toimituskunnissa senaatin käytettävissä laadittaessa ehdotuksia lainsäädännön ja hallinnon uudistamiseksi;

Ehdotusta Kamarikollegion ohjesäännöksi siten, että kollegiosta ei tulisi jokseenkin hyödytöntä, asioiden kulkua viivyttävää välilenkkiä tiettyjen hallintovirastojen ja senaatin väliin, vaan se toimisi tuomioistuimen lailla korkeimpana instanssina vähemmän tärkeissä taloudellisissa riitajutuissa sekä käsittelisi hallinnollisesti ainoastaan asioita, joista voidaan lopullisesti päättää kollegiossa, sekä että Hänen Majesteettinsa yhtä lailla armollisesti antaisi ehdotetun niin kutsutun valtiovarainkollegion raueta ja kehottaisi senaatin talousosastoa laatimaan alamaisen ehdotuksen vuorihallituksen ja manufaktuurijohtokunnan uudistamiseksi.

Lopuksi saanen alamaisimmin kiinnittää Hänen Keisarillisen Majesteettinsa armollista huomiota siihen kustannusten kasvuun, jota ehdotus kokonaisuudessaan, sellaisena kuin se on senaatin tekemine muutoksineen, vaatisi hallituslaitoksia varten.

On toki väistämätöntä, että pienessä maassa ylimmän hallituksen kustannukset muodostavat paljon suuremman prosentin valtion tuloista kuin suuressa valtakunnassa. Mutta juuri tämä seikka antaa vielä enemmän aihetta säästää näissä kustannuksissa niin paljon kuin mahdollista.

Nykyiset kenraalikuvernöörinvirastosta, valtiosihteeristöstä, Suomen asiain komiteasta ja senaatista koituvat kustannukset ovat yleisen valtionrahaston menoarvion mukaan pyöristettyinä miljoona kaksisataa viisikymmentätuhatta markkaa, mikä on noin yhdeksän prosenttia keskituloista, joiksi on laskettu neljätoista miljoonaa markkaa. Esitettyyn summaan ei ole laskettu virkahuoneistojen ja asuntojen ylläpidosta koituvia tilapäisiä kustannuksia eikä sotilasrahaston, sotilasvirkatalorahaston sekä köyhäin- ja työhuonerahaston menoarvioihin mainittuja tarkoituksia varten merkittyjä vakinaisia määrärahoja, jotka yhteensä ovat kolmekymmentäkuusituhatta neljäsataa seitsemänkymmentäyhdeksän markkaa.

Komitean ehdotuksen mukaan voitaisiin, edellyttäen että Suomen asiain komitea lakkautettaisiin ja että tietyt erilliset virastot sisällytettäisiin ehdotettuihin kollegioihin, valtion menoja vähentää seitsemälläkymmenelläkolmellatuhannella seitsemälläsadalla neljälläkymmenelläkolmella markalla, jolloin komitea kuitenkin on jättänyt laskelmistaan pois erityisiä nyt käytössä olevia määrärahoja.

Senaatin nyt ehdotuksenomaisena laatiman menoarvion mukaan lisääntyisivät valtion menot seitsemänkymmentäkuusituhatta viisisataa viisikymmentäkuusi markkaa.

Ottaen huomioon yllä mainitun epäsuhdan valtion tulojen ja maan ylimmän hallituslaitoksen menojen välillä saanen alamaisimmin anoa, että Hänen Keisarillinen Majesteettinsa harkitsisi, voiko hän pitää sopivana hyväksyä ehdotusta, joka edelleen lisäisi mainittuja kustannuksia.

Mitä senaatin laatimaan menoarvioon tulee, johtuu kasvu olennaisesti ehdotetuista palkankorotuksista senaatin ja korkeimman oikeuden puheen­johtajille ja jäsenille, jota on seurannut myös vastaava korotus kollegioitten osalta. Mitään välttämätöntä syytä sellaiseen korotukseen ei tällä hetkellä ole, joskin myös komitean ehdottamaa senaatin jäsenten palkkatulojen alentamista on pidettävä aiheettomana.

Päinvastoin on pidettävä valtion palveluksen kannalta hyödyllisenä, että näistä tuloista niin suuri osa kuin mahdollista koostuisi vakinaisesta palkasta, jotta tulevan eläkkeen vähäisyys ei estäisi toimesta eroamista silloin kun se on vuosien painon takia toivottavaa, ja koska muutenkin luottamustoimien haltijoihin vaikuttaa haitallisesti huoli omasta vastaisesta toimeentulosta.

Muilta osin viittasi senaattori jo hallitusmuotoesitystä tarkastellessaan esittämäänsä mielipiteeseen, jonka mukaan appi ja vävy tai langokset eivät saisi samanaikaisesti pitää hallussaan senaatin virkoja tai olla korkeimman oikeuden jäseniä.