Kuopio 10.11.1864

Vanha ystävä ja veli! 

Ihmettelet varmaankin saadessasi maailman laiskimmalta kirjeiden kirjoittajalta niin pitkän kirjeen kuin tästä uhkaa tulla; itse olen kuitenkin totisesti yhtä lailla hämmentynyt ajatellessani, että vaivaan sinua ehkä jopa neljällä sivulla.

Juuri päättyneen lokakuun viimeisinä päivinä upposi Varkauden lähettyvillä täkäläisille kauppiaille Raninille ja Pauloffille kuuluva lotja ”Pet­ter”, jon­ka lastina oli enimmäkseen Raninin laskuun tulevaa sokeria 32 000 markan arvosta sekä 750 säkkiä jauhoja ym. Lastia ei ollut vakuutettu, sillä meidän ystävälliset huoltajamme eivät harrasta moista pelätessään, että joutuisivat kynimään meiltä liian paljon; heidän mielestään me nimittäin maksamme tarpeeksi, kun pulitamme esim. luumuista 26 hopeakopeekkaa naulalta, kun niitä saa Helsingissä saman verran 15 kopeekalla. – Riittäköön tämä, menetys oli tuntuva ja Ranin arvioi sen omalta osaltaan noin 50 000 markaksi.

Tämän asian pitäisi kaiketi huolestuttaa minua vain siltä kannalta, että joudun naapureitteni kanssa syömään hieman kalliimpaa sokeria – näin voitaneen ajatella. Mielestäni huolenaiheiden ei pitäisi kuitenkaan jäädä tähän. Ranin sai yhdessä kauppiaiden Mithénin (hän on nyt jo vainaja, mutta jätti jälkeensä hyviä kauppoja ja lesken, joka jatkaa liikkeen toimintaa), Harinin & Ingininin kanssa viime vuonna valtiolta 48 000 markan lainan, jonka lainanottajat sitoutuivat yhteisvastuullisesti maksamaan takaisin, ja oikeastaan Ranin vastaa koko lainasta. Kun otetaan huomioon valtion näin ollen merkittävä osallisuus Raninin liiketoimintaan, pidin velvollisuutenani ottaa lähemmin selkoa hänen liiketoimiensa tilasta ja täydellisessä ystävyydessä ja kaikessa hiljaisuudessa kysyin häneltä, millainen hänen tilanteensa tuon menetyksen jälkeen on. Hän oli hyvin kiitollinen tästä yhteydenotosta, ja konferenssi johti siihen, että hän esitti minulle oheen liittämäni taulukon, jonka olen numero numerolta tarkastanut hänen kirjanpidostaan ja josta ilmenee yrityksen tilanne tämän vuoden toukokuun 1. päivänä, jolloin hän on tehnyt tilinpäätöksensä. Sikäli kuin saatoin kirjanpidosta havaita, hänen liiketoimensa eivät ole sen jälkeen kehittyneet huonompaan, vaan päinvastoin parempaan suuntaan; mies on sitä paitsi erinomaisen tarkka, kunnollinen ja asioistaan huolehtiva; hänellä on hyvin vakaat kauppasuhteet, häneen luotetaan laajalti ja häntä pidetään varakkaana. Vaikka kyseessä oleva menetys onkin melkoinen, sen ei uskota vähimmässäkään määrin vahingoittaneen häntä tai paremmin sanottuna järkyttäneen hänen asemaansa. Koska maan valtiovarainpäällikölle pitää mielestäni ilmoittaa tämäntapaisista asioista, olen tästä syystä myös tällä tavalla halunnut kertoa sinulle Raninia kohdanneesta tapahtumasta ja toivon, ettei hänen pankissa nauttimansa luottamus kärsisi siitä vähääkään eikä hänen vekseleitään kieltäydyttäisi diskonttaamasta.

Kuten olet virallisista ilmoituksistani havainnut, tilanne läänissä ei ole suinkaan parhaalla tolalla. Rohkenen kuitenkin toivoa, ettei leipävilja lopu ennen kuin keväällä (aikaisintaan huhti-toukokuussa), ja silloin tänne voidaan varmaankin saada se mitä tarvitaan. Ohraa tarvittaneen kylvösiemeneksi melko paljon, mutta avustustoimikunnat toimittavat vasta tässä kuussa tietonsa seurakuntien viljantarpeesta. Yleensä ei ole viisasta kysyä niiltä, tarvitsevatko ne, sillä silloin ne kuvailevat tilanteensa mahdollisimman surkeaksi.

Tichanoffin viljajupakka Joensuussa on ikävä tapaus. Viljavaraston hoitaja on täysin saamiensa määräysten vastaisesti ottanut viljan vastaan, mutta vakuuttanut minulle sen tapahtuneen Tichanoffin omalla riskillä. Kruunu ei voine missään tapauksessa kärsiä tästä vahinkoa, vaikka asia vietäisiinkin tuomioistuimen ratkaistavaksi. Mielestäni koko jupakka on viljavaraston hoitajan ja Tichanoffin välinen yksityisasia.

Meijerikysymystä koskeva esitykseni lähtee tänään samoin kuin alamainen anomukseni ”kiertävien karjakkojen” palkkaamiseksi tähän lääniin. Emme voi ryhtyä harjoittamaan meijeritaloutta, ennen kuin olemme oppineet kunnolla hoitamaan ja pitämään kunnossa navettaamme, säilyttämään ja käsittelemään maitoa oikein ym. Kun saan avukseni kaksi kiertävää ystävällistä karjakkoa, teen ihmeitä tämän alan kehittämiseksi, ja viiden vuoden kuluttua navetoiden hoito jo kukoistaa tällä seudulla ja siitä on tullut pääelinkeinomme. Jos minulla olisi aikoinani, kun esitin ehdotukseni paljon arvostelua osakseen saaneista maatalouskouluista, ollut saman verran järkeä ja kokemusta kuin nyt, olisin varmasti järjestänyt perustamani koulun yksinomaan pätevien karjakkojen koulutuslaitokseksi.

Suljen itseni ja koko läänin sinun suosiollisen hyväntahtoisuutesi piiriin ja pyydän mitä hartaimmin, että suot meille rahat pieniin ponnisteluihimme, kun niitä pyydämme. Olemmehan me savolais- ja karjalaisparat tähän saakka saaneet niin vähän, paitsi lainoja, joita olemme joutuneet kerjäämään, mutta joiden ottamiselta toivoisin Jumalan meitä vastaisuudessa varjelevan.

Aina aidosti kunnioittaen ja alttiisti

Sinun

luotettava ystäväsi ja palvelijasi

S. H. Antell.