Kuopio

Täällä rakennettu höyrylaiva lähti viime sunnuntaina kohti Lappeenrantaa. Pikkupakkasen kanssa vaihteleva lämmin sää suosii erityisesti sen vuoroliikennettä tänä myöhäisenä vuodenaikana. Tämä matka ei näin ollen jääne sen viimeiseksi tänä vuonna.

Kaupunkimme musiikkielämälle on luvassa vähäistä virkistymistä tulevaisuudessa. Hra Lagi on nimittäin kiinnitetty paikkakunnalle saatuaan nimityksen lukion ja yläalkeiskoulun musiikinopettajaksi. – Tänne on asettunut asumaan myös musiikinopettajana jo mainetta saanut rouva Bergh, o.s. Hagelin, ja hän tarjoutuu opettamaan fortepianon soittoa.

Kotimaanuutisia

Helsingissä on avattu taidenäyttely, jossa on esillä antiikin veistosten kipsivaloksia sekä tusinan verran alankomaalaisen koulukunnan maalauksia. Alku on vähäinen, mutta kukapa sivistyksen ystävä ei iloitsisi siitä, että alkuun on sentään päästy. Maassa on yksityisten omistuksessa toki arvokkaitakin tauluja. Miksi niiden omistajia ei ole pyydetty lainaamaan taulujaan tähän näyttelyyn? Sillä tavallahan taidenäyttelyjä saadaan aikaan muissa maissa yksityishenkilöiden auliuden turvin. Siten Helsingin näyttelyynkin olisi saatu joitakin Lauréuksen teoksia. Nykyisin Turussa oleskelevalla hra Ekmanilla, joka on asettanut siellä näytteille pari työtään, olisi ehkä saattanut olla jotakin esitettäväksi Helsingissäkin, mistä voitaisiin odottaa löytyvän runsaammin ostajia. Olisi siis ollut helppoa hankkia näyttelyn koristukseksi muutamia näiden suomalaisten lahjakkuuksien aikaansaannoksia, joiden puuttumista nyt valitellaan. Asiahan on vieläkin hoidettavissa, koska tarkoituksena varmaankin on pitää näyttelyä avoinna muutamia kuukausia.

Viipurista kerrotaan sellainen onneksi maassamme toki tavattoman poikkeuksellinen uutinen, että muuan kauppias Schmidt on murhattu nukkuessaan kotonaan kaupungin lähistöllä ja hänen omaisuutensa ryöstetty. Yksityisesti on saatu tietoja, joiden mukaan murhaajien jäljillä ollaan.

Samalta paikkakunnalta on saatu selitys, että huhu Suomalaisen kirjallisuusseuran perustamisesta on ennenaikainen, koska seuralla ei vielä ole sääntöjä eikä se ole saanut lupaa toiminnan aloittamiseen.

–––––––––––––––

Jälleen uutena osoituksena suomalaisen kirjallisuuden osakseen saamasta laajasta mielenkiinnosta mainitaan useissa lehdissä Kalevalan ranskankielinen käännös. Teoksen nimi, joka näille lehdille näyttää olevan tuntematon on ”La Finlande. Histoire primitive, mythologie &c. avec tradition complète de Kalevala. Paris 1845.” Julkaisija on Leon Zon le Duc, joka kuuluu viettäneen joitakin aikoja maassamme yksityisopettajana.

Uutisen ensimmäisenä kertonut Finska Budbäraren kertoo myös: ”Saksassa ja Ranskassa on alkanut ilmestyä paksuja teoksia suomensukuisten heimojen muinaisista ja nykyisistä oloista” ja lisää perustellun huomautuksen: ”melkoinen osa suomalaisesta yleisöstämme tarvitse yhä virikkeen ulkomailta, jotta se osaisi oikein arvostaa kotimaista.” Monia varmaankin hämmästyttää, että ulkomaalainen on löytänyt Suomesta jotain tietämisen arvoista ja etenkin se, että hän ei ole löytänyt sitä maan niin kutsutusta sivistyksestä vaan siitä puhtaasti suomenkielisestä, jonka tuo sivistys on jättänyt koskemattomaksi.

–––––––––––––––

Täällä Kuopiossa on esillä tilauslista Antero Vareliuksen uudesta kansankirjasta ”Enon opetuksia Luonnon asioista”. Kirja on yksiosainen, laajuudeltaan 5 1/2 arkkia ja siinä on seitsemän puupiirrosta. Hinta on 12–15 hopeakopeekkaa. Niin ilahduttavaa kuin onkin nähdä se into, jolla nyt näköjään omistaudutaan tähän asti täysin laiminlyödylle kirjallisuuden alalle eli kansankirjallisuuteen, niin olisi kuitenkin toivottavaa, että asiaa hoidettaisiin hätäilemättä. Tarvitaan syvää tieteellistä oivallusta, jotta pystyisi hyödyllisellä tavalla välittämään yksinkertaiselle lukijalle inhimillisen tiedon olennaisimman sisällön, vuosituhansien parhaan kokemuksen ja ajattelun kokoelman. Koko kansan opettajaksi ryhtymiseen ei riitä, että on enemmän koulusivistystä kuin talonpojalla. Toivomme meille tuntemattomalle kirjailijalle menestystä, mutta asialle olisi epäilemättä eduksi, jos hän yrityksessään turvautuisi alan asiantuntijoihin, vaikkapa sellaisiinkin joita meidän maassamme on tarjolla.

Yön ilo

Kaiken maan ja vetten vyön

alleen peittää öinen kaapu,

mikä ihanaks saa yön?

Sinun luokses mietteet saapuu!

Suloista on valvoskella,

ajatella sinun untas,

tummaa päätäs pieluksella,

sitten jättää valtakuntas:

Silmäsi on suljettuna,

poskillasi viipyy puna,

rusottaen hehkuu suusi,

jälleen vaivun ihailuusi.

Viaton on neidon uni,

säikkyneenä sykkii povi,

haaveilla ei siitä sovi,

vaikka olet valittuni.

Minkä näytti päivänvalo,

mihin vihjas katsees palo,

nautiskelen vielä siitä.

Tosin pelkään ettei riitä

mulle onnenpäivää monta.

Vilvoittelen levotonta

kiihtynyttä otsaparkaa.

Valon kanssa päivä karkaa,

onnen saan yön varjostoista,

ne ei hehkuani poista.

Ihana on yöni siis,

tähtitaivas kaartuu yllä.

Aatosteni syleilyllä

saavun sinun unelmiis.

D. J. N. [Snellmanin nimimerkki]

Peruna

on nyt koko Euroopan tunnussana, tieteellisen, kaupallisen, maataviljelevän ja ennen muuta nälkäisen Euroopan. Kysymys ei ole tärkeä vain tämän tavaran tämänhetkisen puutteen ja vahingoittumisen kannalta. Vaarana on tuhoisien tautien syntyminen silloin kun tautien vahingoittama peruna varmasti on ravinnoksi kelpaamatonta, mutta köyhää väestöä ei silti voida estää sitä käyttämästä. Vielä suurempi vaara on kuitenkin se, että vaikkei kasvi täysin häviäisikään, niin siitä vuosien mittaan tulee harvinainen ja kallis. Tämä synnyttäisi useimmissa maissa jatkuvan ravinnon puutteen niin ihmisille kuin karjallekin, jonka pääasiallinen ravinto peruna monin paikoin ulkomailla on.

Tietoomme tulleista taudin laatua koskevista tutkimuksista erityisen ansiokas ja valaiseva on (hra Agardh nuoremman?) Studier, Kritik och Notiser – lehdessä julkaisema. Sen mukaan jo 1840 ilmennyt sairaus on yleisesti ottaen mädäntymistä, joka tuhoaa kasvin vahvistusaineet ja home tai sienenmuodostus on mädäntymisen seuraus, ei sen syy. Syynä kirjoittaja taas pitää usean edellisen vuoden kehnoja, kosteita säitä. Apukeino on pilaantuneiden mukuloiden erottelu ja tuhoaminen sekä terveiden säilyttäminen kuivassa tilassa. Tauti on levinnyt jo Etelä-Ruotsiin ja voidaan tuskin toivoa, että Suomikaan siltä ensi vuonna säästyy, ellei sitten satu erityisen hyviä säitä. Siksi ei olisi haitaksi jo nyt ajatella siemenperunan kunnollista säilyttämistä, koska taudin siementä täytyy jo olla olemassa. Kaikki viittaa myös siihen, että jo kuiva maa voi auttaa taudin torjumisessa ja myös perunamaan paikan vaihtaminen joka vuosi näyttäisi meidänkin maassamme auttavan tautiaineksen poiskitkemistä.