Kuopio

Läänin kuvernööri lähti kaupungista 26. päivänä osallistuakseen maanmittaustarkastukseen Joensuussa ja tehdäkseen samalla tarkastusmatkan läänin pohjoisosan läpi. Kuvernöörin aloitteesta on moneen seurakuntaan perustettu köyhäinhoitokomiteat ja ruuan puutteessa oleville on järjestetty työtä, johon tarkoitukseen myös viime markkinoilla ostettiin melkoisia määriä hamppua. Hätä uhkaa kuitenkin levitä edelleen ja kerjäläislaumat hakeutuvat jo kaupunkiin. Maaseudulta kerrotaan, että niillä tiloilla, joissa ruokaa jotenkuten on tarjolla, etsii joka yö 10–20 kerjäläistä yösijaa ja heidän ruokkimiseensa kuluu enemmän leipää kuin talon oman väen. Järjestetty poliisitoimi ja seurakuntien köyhäinhoito kuuluu tälläkin hetkellä olevan mahdottomuus sellaisella maankolkalla, jossa kerjuu on tavallinen elinkeino ja sitä alinomaa harjoitetaan ilman asiaan puuttumista.

Viimeksi saamamme helsinkiläislehdet ovat ilmestyneet 17. tammikuuta, siis lähes kaksi viikkoa vanhoja. Siitä ei kuitenkaan seuraa, että kaikkialla olisi lehtiä saatu niinkään pitkälle, vaan numeroiden tulo riippuu hyvästä onnesta.

Täällä ilmestyvien sanomalehtien sensoriksi kuuluu määrätyn lukion apulainen Hongelin.

Uutisia

Suunnitteilla ollut Viipurin suomalaisen kirjallisuuden seura on nyt aloittanut toimintansa saatuaan asian vaatiman luvan. Sen jäseniksi luetaan kaikki samannimisen helsinkiläisen seuran jäsenet, ja jäsen, jolla on varaa ja tilaisuus tähän, maksaa 1 ruplan maksun tai 20 kopeekkaa hopearahana 8 vuoden ajan. Naisiakin on ilmoittautunut seuran jäseniksi, ja Kanava huomauttaa aiheellisesti, että tämän pitää velvoittaa heidät kasvattamaan kodeissaan rakkautta isänmaan kieleen.

Muuten ei kuulu juuri mitään, ellei merkittävänä tapahtumana pidetä sitä, että Runebergin ”Maalaiskosija” kaksinkertaistaa kotimaisen teatteriohjelmiston laajuuden. Delandin seurue aikoo esittää näytelmän Helsingissä. ”Kosiomies Turusta” voitaisiin ehkä esittää Kuopion pienellä näyttämöllä. Turussa taas odotellaan kolmatta kotimaista tuotetta nimeltä ”Leijona Helsingistä”.

Muuten Saima on uuden vuoden alkajaisiksi joutunut käymään kiistoja moneen suuntaan, ja tämäkin on nyt uutta. Yleisesti uskotaan, että lehtiparka joutuu selviytymisvaikeuksiin, ja sen nopeaa sortumista odotetaan sekavien tunteiden vallassa. Jos kaikki sen olemassaoloa uhkaavat pilvet tunnettaisiin, oltaisiin asiasta luultavasti vieläkin varmempia.

Englannissa ei saatu aikaan whigpuolueen ministeristöä. Lordi John Russell ei kyennyt saamaan kokoon riittävää määrää sellaisia jäseniä, joita oma etu ei olisi estänyt toimimasta viljan vapaan tuonnin puolesta. Hän ei halunnut liittoutua ns. ”radikaalien”, varsinaisen uudistuspuolueen kanssa; ja juuri tästä syystä whigministeristön kokoaminen on mahdotonta. Peelin ministeristö jatkaa merkityksettömän henkilövaihdoksen jälkeen. – Kuningas on henkilökohtaisesti avannut Ranskan molempien kamareiden istuntokauden lyhyellä puheella. jossa Ludvig Filip ylistää maan aseman oivallisuutta ja kertoo maalle, että hänen lapsenlastensa määrä kasvaa. – Preussissa on julkaistu maapäivien päättäjäisten puheet, jotka sisältävät osaksi kiitoksia ja osaksi nuhteita edustajille sen mukaan, ovatko he vaienneet vai puhuneet perustuslaista. Königsbergiin on nyt perustettu separatistinen protestanttinen seurakunta, ja näin on siis luotu pohja myös uusprotestanttiselle kirkkokunnalle.

Matkoja suomenkielen tutkimiseksi

M. Castrénilta on tämän kuun alussa saapunut Narymissa 10. marraskuuta päivätty kirje, josta julkaisemme tässä joitain otteita. Kirje kertoo Castrénin toiminnasta seuraavaa:

Olen kesästä lähtien uurastanut peräti viiden samojedin- ja ostjakinkielen murteen parissa. Viimeksi mainitusta kielestä olen jo kirjoittanut pienen kieliopin, jota B. parhaillaan kääntää latinaksi. Itse olen puuhannut erään samojedinkielen laajalle levinneen ja hyvin omintakeisen murteen kanssa, joka tähän asti on sekoitettu ostjakinkieleen. Sitä puhutaan useina eri vivahteina Tobolskin rajalta pohjoisessa ylempää Obia ja sen sivujokia pitkin aina Tomskin seuduille etelässä. Kenties löydän samaa murretta vielä jostain päin Jenisein kuvernementtia. Klaprothin taulukot antavat aihetta sellaiseen oletukseen. Johdonmukaisuuden vuoksi minun pitäisi kai jatkaa tämän murteen tutkimusta kerran valitsemassani suunnassa aina Tomskiin saakka, mutta koska minun on jatkossa palattava mainitulle seudulle ja talviajan voi käyttää paljon paremmin Jeniseijoella, suuntaan matkani ensimmäisen lumipyryn myötä Jenisein eli Krasnojarskin kuvernementtiin. Kuten tiedät, mainitussa kuvernementissa vallitsee suunnaton kansojen ja kielten sekaannus. Siellä olisi filologille työtä koko elämäksi, mutta saadakseni laajan tehtäväni suoritettua määräajassa minun täytyy ensi vuoden aikana saada selväksi ainakin kuvernementin pohjoisosa tai se alue, joka sijaitsee Jeniseijoen molemmin puolin Jäämeren ja Jenisein kaupungin välillä etelässä. Sen jälkeen aion suuntautua Krasnojarskin, Irkutskin ja Tomskin seuduille tutkimaan karagasin- ja koibalinkieltä sekä muita samojedisia kielensirpaleita Etelä-Siperiassa. Siellä joudun kosketuksiin myös mongolien, turkkilaisten tai tataarien kanssa ja varsinkin tataarit ovat lähellä sydäntäni, koska aion osoittaa yhteyden tataarinkielen sekä suomen ja samojedin kielten välillä. Sellaisen sukulaisuuden todellisesta olemassaolosta ei voi olla epäilystäkään, mutta asian tyydyttävä selvittäminen vaatii tietenkin aikaa ja vaivannäköä. Todennäköisesti en ehdi suorittaa tuota työtä koko elinaikanani, mutta jotten aivan hajoaisi ja sekoaisi tähän myllerrykseen, niin katson tarvitsevani selkeän päämäärän toiminnalleni. Ja mitä korkeamman päämäärän ihminen itselleen asettaa, sitä uutterammin hän siihen pyrkii. En tietenkään luota paljoa voimiini, mutta työskentelen silti ahkerasti, koska tiedän että asia on saatava etenemään. Meidän ikuiseksi häpeäksemme tulevat saksalaiset ennen pitkää käsittelemään meidän kieliluokkaamme samalla vertailevalla tavalla kuin omaansa tai indogermaanista. Ilokseni ja ihmetyksekseni olen äskettäin lukenut, että Sabelenz on jo luvannut suomen ja tataarin kielten vertailevan kieliopin. Myös Venäjällä asiasta ollaan kiinnostuneita ja Lucien Buonaparte työskentelee Ranskassa saman asian parissa. Vain Suomessa siihen vielä suhtaudutaan epäillen; sellaisia me olemme. Tällä en tarkoita, etteikö minun henkilöäni olisi kohdeltu juuri niin oikeudenmukaisesti kuin ansaitsen tai tulen koskaan ansaitsemaan mutta itse asiaan suhtaudutaan kylmästi ja välinpitämättömästi. – –

Viimeksi mainitun todistukseksi C. luettelee aiheellisesti vaikeuksia, joita hänellä on ollut tuen saamisessa työlleen. Myös hänen nykyinen seuralaisensa herra Bergstadi aikoo keväällä tai kesällä tulla pois Siperiasta ja matkata Kasaniin voittaakseen sikäläisten suomalaisten parissa häntä nyt vaivaavan koti-ikävän. Tämä on erittäin valitettava asia, vaikka kernaasti myöntääkin, että Castrénin kaltaisiin retkeilyihin välttämättä liittyvän vaivannäön ja kieltäymysten kestäminen vaatii todella lujaa mieltä. C. ei varmasti jäisi vaille kumppania vaivoihinsa, jos hänen töidensä tehokkaaksi auttamiseksi tarvittavat esitiedot vain olisivat yleisempiä. Mutta nytkin on syytä toivoa monen nuoren maanmiehemme pyrkivän kunniaan ja tietoisuuteen siitä, että on jakanut tieteelle ja isänmaalle niin tärkeitä pyrkimyksiä kuin Castrénin.

Castrénin osoite on toistaiseksi Енисейскъ (Красноярской Губерния) [Jenisei, Krasnojarskin kuvernementti].

–––––

Ylioppilas Europaeus, joka kulki kesällä Karjalan rajaseuduilla ja keräsi kansan suusta monia tähän asti painamattomia lauluja ja satuja, joukossa myös useita Kalevalan runojen variantteja, on nyt lähtenyt samassa tarkoituksessa uudelle matkalle Aunuksen ja Arkangelin kuvernementteihin Venäjälle. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on tukenut hänen matkaansa 110 hopearuplalla. Jotta ymmärtäisi, miten niin vähäisillä varoilla voi mitään tehdä, on tiedettävä, miten sellaisia matkoja tehdään. Matkustaminen käy nimittäin jalkaisin. Elinkustannuksensa vaeltaja kattaa myymällä ihmisille tulitikkuja, neuloja ja monenlaisia kodin lääkkeitä, jotka hän kaikki kuljettaa mukanaan. Niinpä Europaeuksen edellinen, neljän kuukauden matka maksoi ainoastaan noin 70 ruplaa pankkiassignaatteja. Jos ajattelee kaksikymmenvuotiasta nuorukaista, joka on ruumiinrakenteeltaan hoikka kuin viisitoistavuotias, mutta jo varhaisten ja ankarien opintojen hiukan kokoonpainama, suksillaan vaeltamassa erämaiden kinoksissa etsien ei lepoa vaan työtä puolivillien heimojen teltoissa tai kehnoissa mökeissä, niin siinä meillä on ”modernin Suomen ” kuva, hiukan erilainen kuin mitä ruotsalaiset päivälehtikirjoittajat suvaitsevat tästä ”parfymoidusta sukupolvesta” antaa.

–––––

Toinen maanmiehemme, maisteri H. Kellgren, on myös hankkiutumassa matkalle, joka on tosin vähemmän vaivalloinen mutta jonka taustalla on yhtäläinen rakkaus isänmaan kieleen ja josta on syytä toivoa ainakin yhtäläistä apua sen viljelemiselle. Herra K. aikoo nimittäin tarttua ehdotukseen, jonka professori H. Brockhaus Leipzigista on kirjeessään esittänyt Lönnrotille ja josta mainittiin lehtemme viime vuoden numerossa 41. Kellgren lähtee sen vuoksi Saksaan, jossa hänen ensimmäinen työnsä lienee julkaista yhteistyössä prof. Brockhausin kanssa Kalevalan saksankielinen käännös runojen ymmärtämiseksi tarvittavien lingvististen ja historiallisten kommentaarien kera. Saksankielinen suomen kielioppi olisi myös hyödyllinen esityö ja K:n toiminnalta ulkomailla voinee odottaa myös sellaista hedelmää.

Kun myös Lönnrot kuuluu päättäneen julkaista Suomen sanakirjansa Saksassa ja myös saksaksi tulkittuna, jonka vuoksi hän vuoden kuluttua myös matkustaa Saksaan, ja kun samalla muistaa Castrénin syrjäänin kieliopin sekä kohta painosta valmistuvan tseremissin kieliopin samoin kuin hänen muut työnsä, niin voidaan sanoa suomalaisten itse tehneen jotakin kielensä ja kirjallisuutensa tunnetuksi tekemiseksi ulkomailla.

Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Kellgren saisi maan yliopiston runsaista tällaisiin tarkoituksiin varatuista määrärahoista tarpeellista tukea matkalleen. Silloin tukea myönnettäisiin siihen ainoaan tieteenalaan, jolla Suomi tällä hetkellä voi toivoa pysyvää tunnustusta tieteen maailmassa. Samalla tämä työ avaa yliopistolle uusia tutkimusaloja, joita ilman se ei voi kohota oman aikamme kielentutkimuksen tasolle. Herra Kellgren aikoo nimittäin jatkaa prof. Brockhausin johdolla sanskritin opintojaan, jotka hän kuuluisan Boekin aikana sai jo hyvään alkuun. Ja vaikka yliopistossa on jo kauan ollut sanskritinkielistä kirjallisuutta tunteva mies, on nuorison opinnoista toistaiseksi silti puuttunut vertaileva kielentutkimus.