Herra Snellman: Tunnustan tietämättömyyteni ritariston ja aatelin taloudellisesta tilasta, mutta minulle on kerrottu, että näihin 232 000 markkaan ei liittyisi mitään velkoja, ja jos on niin, että se on puhdasta pääomaa, niin en omasta puolestani katsoisi olevan hyvin harkittua, että poistettaisiin sana ”pitäisi”. Jos ritaristo ja aateli voi saada rahansa sijoitetuksi niin varmoihin käsiin kuin säädyt ovat, ja saada siitä korkoa sen verran kuin 5 prosenttia, niin olisi se kaikkein onnellisin tapa niiden sijoittamiseksi.

[14.6.1872]

Herra Snellman: Koska sanamuoto kunnianarvoisan ritariston ja aatelin muille säädyille ilmoittamassa päätöksessä on tämä: ”säädyt ottavat hoitaakseen tämän valtiolle maksettavan velan”, tai niin kuin asia tietysti oikeammin on, ottavat haltuunsa oikeuden maksaa tämä velka, eivätkä ritaristo ja aateli siten ole karttaneet yhteistä vastuuta kaikkien muiden säätyjen kanssa, rohkenen minä omasta puolestani katsoa, ettei kunnianarvoisan säädyn päätöksen muuttamiseen ole aihetta, varsinkin kun jokainen ritariston ja aatelin jäsen omalta osaltaan osallistuu siihen veroon tai suostuntaan, jonka tuloilla tämän lainan mahdollinen takaisinmaksu luultavasti on tapahtuva. Rohkenen siksi kunnioittavimmin ehdottaa, että sääty pitäytyisi asiasta tekemäänsä päätökseen.

– –

Herra Snellman: Ehkä sovittelu olisi mahdollinen, vaikkakaan en halua pahastua, mikäli kukaan ei tue ehdotustani, että ritariston ja aatelin päätöstä täsmennettäisiin kirjoittamalla sitä hieman uudelleen, esim. ”että ritaristo ja aateli osallistuu muiden kanssasäätyjensä tavoin vastuuseen tästä velasta”. Tällä hetkellä siinä sanotaan, mikäli olen oikein ymmärtänyt, ”säädyt ottavat hoitaakseen”, ja tämä on ehkä antanut aiheen siihen väärinkäsitykseen, että ritaristo ja aateli haluaisivat vetäytyä kaikesta vastuusta.