Kunnianarvoisa Herra Rehtori sekä Korkeimmin Kunnioitettu Konsistori!
Pyydän nöyrimmin Teidän Kunnianarvoisuudeltanne ja Korkeimmin Kunnioitetulta Konsistorilta ulkomaanmatkaa varten tällaiseen tarkoitukseen armollisesti varattua tukea. Liitän nöyrään anomukseeni Maineikkaan Filosofisen Tiedekunnan minulle antaman todistuksen sekä seuraavan matkasuunnitelman.
Ensimmäinen matkakohteeni olisi Berliini. Laajentaakseni ja vahvistaakseni näkemystäni nykyajan merkittävimmästä filosofisesta järjestelmästä eli hegeliläisyydestä, jonka tutkimiseen olen lähes yksinomaan paneutunut, aion viipyä pitkähkön aikaa Berliinin yliopistossa. Se on mainitun järjestelmän kehto, jossa sen merkittävimpien kannattajien nimet yhä loistavat. Ja ellei mikään minulle tähän asti tuntematon vaikeus estä suunnitelmiani, aion saksankielellä julkaista ”Hegelin filosofisen järjestelmän esitys” -nimisen teoksen.
Sellaisen esityksen tärkeyttä ei kukaan nykyajan filosofista kirjallisuutta tunteva voi epäillä. Ja jos monet merkittävät miehet ovatkin työstäneet Hegelin järjestelmän erillisiä osia, niin järjestelmän ydintä, logiikkaa, ei juurikaan ole tällä tavoin esitetty. Koko järjestelmän käsittäviä tulkintoja on esitetty vain eräissä kiistakirjoituksissa, lyhyiden sisällysluetteloiden muodossa. Hegelin Ensyklopediaa ei, varsinkaan Logiikan osalta, ole aiottu eikä se myöskään hyödyllinen itse opiskeltavaksi. Kuolemattoman ajattelijan Wissenschaft der Logik -teoksen käsittäminen taas vaatii sellaista ponnistelua ja sitkeyttä, jota ei ole puuttunut vain useimmilta järjestelmän vastustajilta vaan, uskallan sanoa, myös monelta sen kannattajalta. Myös siksi tämänhetkiset kiistat filosofian alueella tarjoavat loputonta sekaannusta. Kukaan ei voi minua selkeämmin ymmärtää, kuinka rohkea toive on yritys tehdä jotain sekaannuksen voittamiseksi. Uskallan silti toivoa, etten täysin epäonnistuisi yrityksissä raivata filosofiaa opiskeleville tietä Hegelin järjestelmän käsittämiseen. Minulla ei ole paljoa, millä vakuuttaa toisia näistä toiveistani, mutta rohkenen kuitenkin viitata vähäiseenkin: kaksi julkaisemaani akateemista teosta, Svenska Litteratur Föreningens Tidningin tämän vuoden numeroissa 28 ja 29 julkaistu arvostelu P. D. A. Atterbomin kirjoista sekä oheen liitetty käsikirjoitus ”Framställning af Logiken”, josta voin kuitenkin nyt luovuttaa vain alun. Pyydän nöyrimmin, että voin jättää myös jatkon Korkeimmin Kunnioitetun Konsistorin tarkastettavaksi, jos ehdin saada sen valmiiksi ennen kuin tämä hakemus otetaan käsittelyyn.
Vietettyäni Berliinissä vähintään vuoden tarkoitukseni olisi vierailla eteläisen Saksan yliopistoissa. Viimeisen puoli vuotta matka-apurahaa varten määrätystä ajasta toivoisin, jos vain saan asianmukaisen luvan, voivani käyttää matkaan Italiaan tarkoituksenani hankkia jokaiselle kirjoittajalle ja erityisesti filosofiaan suuntautuneelle erittäin tarpeellista esteettistä sivistystä. Jos taas minulle ei myönnettäisi lupaa tällaiseen matkaan, koettaisin korvata menetyksen oleskelemalla kauemmin Münchenissä, matkustamalla Wieniin sekä vierailemalla paluumatkalla Tanskan ja Ruotsin yliopistoissa.
Matkani kolmas, edellisiin hyvin yhdistettävä tarkoitus olisi hankkia yksityiskohtaista tietoa Saksan kuuluisien alempien oppilaitosten opetusmenetelmistä sekä järjestyksestä. Olen varma, että tästä olisi sitäkin enemmän välitöntä hyötyä isänmaalle, kun odotettavissa on maan lukioiden ja koulujen uudelleenjärjestely. Jos koulujärjestelmän perustaksi otetaan Saksan koulut, jotka tällä hetkellä ovat Euroopan parhaat, tarvitaan runsaasti paikan päällä tehtyjä havaintoja opetusmenetelmistä ja koulun sisäisestä järjestyksestä. Yliopiston dosenttina minulla on myös tilaisuus käytännössä välittää kokemusta, jota näin onnistun hankkimaan. Toivon jonkun Korkeimmin Kunnioitetun Konsistorin Herroista Jäsenistä voivan todistaa, onko minulla taipumusta ja intoa koulunopettajan työtä kohtaan.
Nämä ovat tarkoitukseni, tässä lyhyesti matkasuunnitelmani. Ymmärrän hyvin, että kaikenlaisten viittausten hakijan henkilökohtaisiin olosuhteisiin tulee väistyä ankaran tieteellisen arvioinnin tieltä, mutta rohkenen silti muistuttaa Korkeimmin Kunnioitettua Konsistoria tähänastisesta akateemisesta urastani, joka mahdollisesti osoittaa, ettei matkani ensisijainen tarkoitus ole vain rohkea, hetkellinen päähänpisto. Kirjoittauduin ylioppilaaksi 1822 ja vuosina 1824 sekä 1825 suoritin preliminaira examinat pappissäätyyn astumista varten. Vasta vuonna 1827, 21 vuoden iässä, jolloin minulla oli vain vuoden odotus jäljellä voidakseni pappina ryhtyä virkauralle, otin ensimmäiset askeleeni sittemmin jatkamallani tieteellisellä uralla. Filosofian Kandidaatin Tutkinnossa saamani arvosanat, kaksi Laudaturia todistanevat vaikkapa ansaitsemattominakin, että olen alusta alkaen omistautunut sille tieteelle, jota yhä pidän ensimmäisenä. Aikana, jolloin näköjään vain harvat ovat asettaneet leivättömän yliopisto-opiskelun houkuttelevampien näköalojen edelle, olen vailla mitään etenemisen ja toimeentulon näköaloja pitäytynyt lujasti uralla, johon sisimpäni minut kutsui. Noita näköaloja minulla ei vieläkään ole eikä niitä mikään ehkä koskaan rohkaisekaan, jos minut nyt todetaan arvottomaksi saamaan sitä huomionosoitusta, että voisin kahden vuoden ajan häiriöttä omistautua opinnoilleni. Sellaista onnea en tähän asti ole nauttinut, koska minun on koko opiskeluaikani pitänyt ansaita elatukseni lastenopettajana. Minun ikäni kehottaa tekemään pian, mitä tekemän pitää. Kaikki tämä tekee teidän Kunnianarvoisuutenne sekä Korkeimmin Kunnioitetun Konsistorin päätöksen tärkeäksi koko tulevaisuudelleni. Toistan vielä, että ymmärrän pyyntöni rohkeuden ja sen minulle asettaman vastuullisen sitoumuksen, mutta luottamukseni on luja. Pelkäämäni kielteinen päätös tulee surettamaan minua, mutta ei lannistamaan rohkeuttani.
Nöyrimmin kunnioittaen Kunnianarvoisen Herra Rehtorin sekä
Korkeimmin Kunnioitetun Konsistorin Nöyrin Palvelija
Joh. Vilh. Snellman
