*Ignellin teoksen Menskliga utvecklingens historia [Inhimillisen kehityksen historia] 4. osasta. Tämä luku selvittää erityisen seikkaperäisesti Rooman lain vaikutusta kristittyjen kansojen keskuudessa. Tässä yhteydessä kirjoittaja tarkastelee kuitenkin lähinnä rikoslakeja. Tieteellisesti kehitelty Rooman siviililaki on vaikuttanut myönteisemmin.

Kaikki tunnistavat helposti tässä mainituissa germaanien laeissa samat peruspiirteet, jotka sisältyvät skandinaavisiin lakeihin ja onneksi meidänkin lakeihimme. Yhteiskunnan varhaisvaiheeseen varmaankin kuuluu rikoksen käsittäminen pelkästään yksilöön kohdistuvaksi loukkaukseksi, joka on sovitettavissa vahingonkorvauksella. Mutta senkin jälkeen, kun rikosta on alettu pitää rikoksena yhteiskuntaa vastaan, kuten oikein onkin, sen rankaisemisessa etenkin nykyisin germaanisiksi sanottujen kansojen keskuudessa on säilynyt lempeämpi suhtautumistapa.

Romaanisten kansojen piirissä italialaiset ovat luonnollisista syistä pitäytyneet roomalaisessa lainsäädännössä tiukemmin kuin muut kristityt kansat. Voidaan sanoa: näiden lakien suurempi kovuus vastaa kansan luonnetta. Kostonhalu, verenhimo, piittaamattomuus ihmishengestä ovat olleet sen luonteenomaisia piirteitä. Italian historiasta löytyy eniten sisäisiä sotia, verisiä puoluetaisteluja, myrkky- ja tikarimurhia. Tämä perinne on säilynyt Rooman ajoista, etenkin keisariajalta saakka. Tästä syystä hallitsijan mielivallalla on siellä alttiita palvelijoita vielä meidän päivinämme. Ei pidä kuitenkaan unohtaa sitä, että tämä luonteenlaatu on jo kauan sitten todettu Pohjois-Italiasta kadonneeksi. Voidaan tuskin epäillä sitä, että sekoittuminen germaanisiin kansoihin on vaikuttanut tähän. Sen sijaan Etelä-Italiassa ja Sisiliassa, missä ihmisiä uhraavat karthagolaiset ja kiihkomieliset saraseenit ovat aikojen saatossa hallinneet, minne väkivaltaista sortoa harjoittaneet normannit ovat perustaneet vastikään hajonneen Napolin valtion ja missä lisäksi romaanisiin kansoihin kuuluvat espanjalaiset ja ranskalaiset valloittajat ovat pitäneet valtaa, jäljellä on yhä nykyisinkin jälkiä mainitusta verenhimoisesta ja lakeja kunnioittamattomasta mielenlaadusta.

Saalilaisen ja ripuaarisen lain [frankkien lakien] jälkeen kirjoittaja tarkastelee burgundien, alemannien ja langobardien lainsäädäntöä, minkä jälkeen hän vasta siirtyy käsittelemään Länsi-Götanmaan lakia.

Toim.