Herra Snellman, J. V.: Pyydän saada tukea herra von Bonsdorffin tätä pykälää kohtaan esittämää vastalausetta. Olen etsinyt tilaisuutta käyttääkseni ääntäni, niin vähän kuin se voikin merkitä, koska katson olevan omantunnon asia vaikuttaa, sikäli kuin voin, sillä tavoin, että maan nuoriso missään yhteiskuntaluokassa ei saisi turmeltua ruumiillisesti tai henkisesti. Uskon, ettei yksikään maamme lainsäätäjistä, jos kysymys olisi hänen omista lapsistaan, ja sanottaisiin: herätä heidät joka yö kello puoli kaksitoista, anna heidän valvoa puoli seitsemään aamulla ja silloin mennä nukkumaan, olisi mukana laatimassa lakia, joka velvoittaisi hänet noudattamaan tätä menettelyä lastensa kasvatuksessa. Jokainen sanoisi vakaumuksensa olevan, mitä hänen omiin lapsiinsa tulee, että sellainen elintapa olisi heille sekä henkisesti että ruumiillisesti turmiollinen. Katson vakaasti, että sillä lääkärillä, joka antaa todistuksen, jonka mukaan tuon ikäinen lapsi voi terveyttänsä vahingoittamatta työskennellä yöaikaan, ei ole kovinkaan herkkä omatunto. Mutta minulla on myös se toivo, että maamme lääkärit eivät koskaan kirjoittaisi sellaisia todistuksia. Voi kuitenkin olla niin, että moni lääkäri joutuisi hyvin vaikeaan tilanteeseen oman vakaumuksensa ja ei ainoastaan tehtaanomistajan vaan myös vanhempien painostuksen välissä. Nuo vanhemmat voivat sanoa syyksi köyhyytensä ja tarpeen saada tästä lasten työstä lisä lastensa kasvatukseen. Ja myös tottumuksen voima voi vaikuttaa, kun lääkäri on nähnyt, miten välttämätöntä köyhille vanhemmille on, että heidän lapsensa voivat tuoda osansa perheen tuloihin, vaikkapa sitten mitä ankarimmalla työllä. Omasta puolestani en toivo, että lääkäri asetettaisiin tähän vaikeaan välikäteen, niin että hän antaisi jonkin monista asiaan vaikuttavista seikoista saada itsensä antamaan todistuksen, jonka hän sisimmässään katsoo olevan väärän. Eräs kunnioitettu puhuja on sanonut, että tässä asiassa me emme voi tukeutua ulkomaitten kokemukseen, vaan omaamme. Niin monessa asiassa me olemme katsoneet oikeutetuksi seurata pitemmälle ehtineitten kansakuntien esimerkkiä, että uskoakseni me voimme tässäkin kysymyksessä tehdä niin, ja paljon suuremmalla syyllä kuin monessa muussa. Sillä sellaisissa maissa kuin Englanti, Ranska ja Saksa on kokemus ollut runsasta, ja siellä on kokemusta ei vain vuosikymmenistä vaan vuosisadoista. Mitään tähän verrattavaa kokemusta emme voi laskea meillä olevan täällä omassa maassamme. Sitä paitsi me kaikki tiedämme, että varsinkin näissä eteläisissä maissa, Saksassa ja Ranskassa, on nuoriso varhemmin kehittynyttä kuin meidän maassamme. Ja minkä siellä ei ole katsottu olevan sopivaa sen vahvemmalle nuorisolle, sitä on meillä vielä vähemmän syytä pitää sopivana meidän nuorisollemme, joka kehittyy niin hitaasti ja myöhään. Valitan vain, että sen kummemmin armollisessa esityksessä kuin valiokunnan esityksessäkään ei ole tehty eroa mies- ja naispuolisten työläisten välillä. Olisi ollut syytä ulottaa naispuolisen nuorison ikäraja paljon pitemmälle kuin miespuolisen, koska heidän osallistumisestaan yötyöhön on, niin kuin helposti voidaan päätellä ja kokemus muissa maissa osoittaa, paljon vaikeampia ja valitettavampia seurauksia kuin miespuolisella nuorisolla.
