Herra Snellman: Niihin perusteisiin, jotka vapaaherra von Troil on esittänyt säännöksen säilyttämisen puolesta, pyydän saada lisätä, että kun kauppiaan laskulle ja kauppakirjalle on hyväksytty tietty todistusvoima, niin toivottavaa on ainakin, että kauppias, vaikka hän antaisikin jonkun muun panna toimeen laskunsa, itse tietäisi, mitä niissä sanotaan. Olen vakuuttunut siitä, että jos tämä säännös poistetaan, niin myös kaupungeissa on oleva kauppiaita, jotka eivät edes osaa lukea.

– –

Herra Snellman: Sitä paitsi herra Linderin esittämästä perustelusta käy ilmi, sikäli kuin ymmärrän, että on toivottavaa, että kauppias osaa kirjoittaa ja että hän ei varasta, mutta puhujalla ei ole mitään sitä vastaan, että henkilöistä, jotka varastavat, tulee kauppiaita.

– –

Herra Snellman: Uskoakseni voimme yhtyä siihen, mitä esityksessä sanotaan, ja jonka valiokuntakin pääasiassa hyväksyy, että todistus ammattitaidosta on esitettävä, mikäli suinkin mahdollista. Vaikka ei periaatteessa katsottaisikaan, että sellainen todistus tulisi vaatia, on kuitenkin syytä tehdä kaikki sellaiset muutokset varovaisesti. Niissä maissa, joissa myös on noudatettu varovaisuutta niin paljon kuin mahdollista, on havaittu, että heti elinkeinovapauden astuttua voimaan on niin suuri joukko ihmisiä syöksynyt harjoittamaan ammattiaan omin päin, että kilpailu on heti kukistanut suuren osan heistä ja saanut monet heistä perikatoon, niin että konkurssien määrä on kasvanut merkittävästi noina ensimmäisinä vuosina. Nyt kun maassamme ollaan tekemässä niin merkittävää siirtymää nykyisestä varsin vähäisestä elinkeinovapaudesta niin suureen vapauteen kuin esityksen mukaan on tulossa, niin olisi syytä noudattaa varovaisuutta, jotta näin aluksi hieman hillittäisiin eri ammatteihin ajautumista vaatimalla todistus ammattitaidosta. Jo tämä lienee riittävä syy hyväksyä esitys. Kaikkea ei tehdä päivässä; tulevaisuudessa voidaan, jos niin sopivaksi katsotaan, poistaa tämä säännös.

– –

Herra Snellman: Yhdyn edelliseen puhujaan, joka puhui pormestari Bronikowskin ensimmäistä momenttia kohtaan esittämän huomautuksen puolesta, nimittäin mielipiteeseen, jonka mukaan armollisen esityksen sanamuotoa on pidettävä parempana kuin valiokunnan mietinnön sanamuotoa. Jo tätä ennen on havaittu, että lupia maakauppaa varten on myönnetty vain tietyn etäisyyden päähän kaupungeista. Syynä tähän on ollut, että kaupungin kauppiaat maksavat kruunulle veroja suoraan, tai epäsuorasti ylläpitämällä tuomioistuimia, poliisia jne., ja näitä veroja ei maakauppiaan tarvitse suorittaa, eikä hän suorita niitä jatkossa senkään vertaa, jos valiokunnan tarkoittama vapautus maakauppiaitten nyt maksamista maksuista tulisi voimaan. On tosin täysin mielivaltaista, että säädetään jonkinmoinen vapaapeninkulma, puoli peninkulmaa kaupungin ulkopuolella, sillä yhtä hyvin voitaisiin valita yksi virsta tai yksi peninkulma. On välttämättä aina sattumanvaraista ja mielivaltaista miten suureksi etäisyys määrätään, mutta tarkoitus on, että määräystä ei kierrettäisi, että kaupungin rajojen sisälle asumaan asettunut, joka siten on velvollinen osallistumaan kaikkiin veroihin kaupungin muitten asukkaitten kanssa, ei saisi vapautusta näiden verojen maksamisesta vain muuttamalla kyynärän verran rajan ulkopuolelle maaseudulle. Katson siksi esityksen säännösten olevan tässä suhteessa täysin perusteltuja. Jos hyväksytään valiokunnan mietinnön sanamuoto, niin joudutaan entistäkin suurempiin vaikeuksiin, sillä siinä sanotaan ”puoli peninkulmaa kaupungin linjoista”, ei ”kaupungin rajasta”.

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, saisi siis kaupungin alueella asua käsityöläisiä, jotka eivät osallistuisi kaupungin veroihin. Syntyisi sama asiaintila, jonka olemme nähneet täällä Helsingissä, että teatteri, jota ei saanut rakentaa kaupungin sisälle, rakennettiin heti kaupungin linjojen toiselle puolelle.

– –

Herra Snellman: Ero esityksen ja valiokunnan mietinnön välillä on ymmärtääkseni se, että armollisen esityksen mukaan kukaan ei kaupungin verokuormaan osallistumatta ja ilman porvarioikeutta saa kaupungin omalla alueella harjoittaa kauppaa ja käsityötä. Jotta tätä ei kierrettäisi, niin että joku asettuisi heti kaupungin rajan viereen, on esityksessä lisätty, että puolen peninkulman etäisyydellä kaupungin rajasta ei kukaan saa asettua asumaan ja harjoittaa kauppaa tai käsityötä ilman porvarioikeutta. Näin esityksessä. Valiokunnan mietintö taas sanoo, että kaupungin alueella saa harjoittaa kauppaa ja käsityötä ilman porvarioikeutta; vain siinä tapauksessa, että joku asettuu asumaan puolen peninkulman sisälle kaupungin linjoista, on hänellä oltava porvarioikeus. Niin minä ymmärrän valiokunnan mietinnön, sillä siinä sanotaan: ”jokaisella, joka kaupungissa, kaupungin omistamalla alueella tai maaseudulla puolen peninkulman sisällä kaupungin linjoista” jne. On huomautettu esityksessä olevan sellainen puute, että siinä ei määritellä, mitä ymmärretään tehtaalla ja mitä käsityöllä. On kuitenkin vaikeaa esittää määritelmää, joten asia on jätettävä asianomaisen viranomaisen harkittavaksi. Ehkä voidaan sanoa, että manufaktuuri, joka vaatii harjoittamistaan varten talon ja erityisiä rakennuksia ja kiinteitä koneita, voidaan laskea tehtaaksi, kun taas manufaktuurin, joka voidaan siirtää paikkakunnalta toiselle, katsottaisiin kuuluvan käsityöhön. On kuitenkin kyseenalaista, voitaisiinko sellainen jaottelu hyväksyä normiksi.

– –

Herra Snellman: Pyydän aluksi saada huomauttaa, että tässä ei nyt ole kysymys oikeudesta harjoittaa ammattia sen kummemmin kaupungissa kuin maaseudullakaan, vaan kysymys on vain velvollisuudesta hakea porvarioikeutta sille, joka haluaa harjoittaa jotakin ammattia, ts. velvollisuudesta osallistua kaupungin veroihin. Viimeksi annettu selitys ei muuten ole lainkaan mikään selitys, sillä esityksen ja valiokunnan mietinnön välisenä erona on ja pysyy, sikäli kuin ymmärrän ruotsin kieltä, että esityksen mukaan täytyy jokaisen kaupungin alueelle kaupan ja käsityön harjoittamista varten asumaan asettuvan maksaa kaupungille veroja, kun taas mietinnön mukaan kaupungin alueella voidaan harjoittaa käsityötä veroja maksamatta, kunhan vain asettuu asumaan sopivalle etäisyydelle kaupungin linjoista. Mietinnössä nimittäin sanotaan nimenomaan, kuten minulla on jo ollut kunnia siteerata, että ”jokaisella, joka kaupungissa, kaupungin omistamalla alueella tai maaseudulla puolen peninkulman sisällä kaupungin linjoista lukien (eli siitä, mihin kaupungin kadut loppuvat) haluaa harjoittaa kauppaa jne., on oltava porvarioikeus”. Siis on mahdollista asettua kaupungin omistamalle alueelle tai maaseudulle ja harjoittaa jotakin elinkeinoa maksamatta lainkaan kaupungille veroja, kunhan asettuu asumaan yli viiden virstan päähän kaupungin linjoista. Jos valiokunnan tarkoitus olisi ollut sanoilla ”puolen peninkulman sisällä kaupungin linjoista laskettuna” viitata ainoastaan sanoihin ”tai maaseudulla”, niin sanamuodon olisi mielestäni pitänyt olla tällainen: ”jokaisella, joka kaupungissa ja kaupungin omistamalla alueella, tai maaseudulla puolen peninkulman sisällä” jne.

– –

Herra Snellman: Voi toki olla jotain totta siinä, mitä valiokunta on mietinnössään sanonut maakaupalle asetetusta, kruunulle maksettavasta elinkeinomaksusta, mutta pelkään, että jos maan säädyt hyväksyvät valiokunnan esityksen tämän pykälän sanamuodoksi, ja omasta puolestaan säätävät, että elinkeinomaksu lakkaa, niin tätä säädöstä ei ole mahdollista pitkään aikaan panna täytäntöön, sillä sanottakoon verosta mitä tahansa, niin se on olemassa, ja se on joka vuosi kasvanut ja on nyt jo merkittävän suuruinen, 60 000 markkaa. Nykyisen kaltaisissa oloissa ei sellaista tuloa voi helposti heittää menemään, ja jos Hänen Majesteettinsa havaitsee mahdottomaksi olla ilman tätä veroa, voi syntyä sellainen asiaintila, että asetus ei voi astua voimaan niin pian kuin toivottaisiin. Haluaisin siksi ehdottaa, että ritaristo ja aateli antaisivat tämän määräyksen jäädä pois tästä pykälästä ja siirtäisivät sen, mitä katsovat tarpeelliseksi, perusteluihin tai johdantoon säätyjen vastauksessa Hänen Keisarillisen Majesteettinsa armolliseen esitykseen.

– –

Herra Snellman: En kyllä varmasti voi tällä hetkellä muistaa, mitä keisarillisessa senaatissa on sanottu tästä asiasta. En kuitenkaan juuri uskoisi, että joku olisi puhunut sen puolesta, että vero poistettaisiin heti, vaan ainoastaan, että olisi toivottavaa, että se vähitellen poistettaisiin, ja että siihen olisi sekä teoreettisia että käytännöllisiä syitä, mutta olisi hyvin vaikeaa poistaa vero heti.

– –

Herra Snellman: Uskoisin aikaisempien vientioikeutta koskevien asetusten saaneen alkunsa juuri siksi, että elinkeinonvapautta ei ole ollut. Kun se nyttemmin on, näyttäisi sellaisten poikkeussäännösten säilyttäminen olevan tarpeetonta, koska kauppiaat voivat asettua asumaan mihin tahansa, eikä ole eroa eri kauppiaitten oikeuksien välillä, vaan kaikki voivat hoitaa vientiä. Jos siis se, joka haluaa viedä maasta omien tuotteittensa lisäksi muiden tuotteita, voi hän hyvin helposti hankkia kauppaoikeuden ja harjoittaa vientiä elinkeinonvapautta koskevan esityksen mukaisesti. Mutta heidät, jotka laillisesti voivat harjoittaa vientiä kaupungista mutta ei maaseudulta, on velvoitettu maksamaan veroa kaupungille taksoituksen perusteella, eli siis perustuen kaupungin kauppiaitten ja porvariston mielivaltaisiin määräyksiin. Uskoakseni tämän kaltainen asetus on turha, sillä jos on myönnetty vapaus, joka on alistettu sellaiselle verotukselle, on se sama kuin ei olisi myönnetty mitään. Seurauksena siitä valiokunnan mietinnössään tekemästä lisäyksestä, että jokaisella on oikeus viedä maasta myös toisten tuotteita, ei vain omiaan, voi olla se valitettava seikka, että on lisättävä, että myös porvaristo voi verottaa vienninharjoittajia. Mutta jos pitäydytään siihen, että jokainen, joka ei ole kauppias, saa viedä vain omia tuotteitaan, ei sellaista lisäystä tarvitse tehdä.

– –

Herra Snellman: Mikäli ritaristo ja aateli päättävät tehdä muutoksia tähän pykälään, niin pyydän nöyrimmin saada ehdottaa, että lisättäisiin sanat ”ja arvoltaan vähäisiä lyhyttavaroita”. Tämä ilmaisu tarkoittaa yleisesti tavaroita, joita ensi sijassa käytetään kiertokaupassa ja joiden kulkukauppa voisi mahdollisesti olla hyödyksi, jos vaihtokaupan yhteydessä kerätään lumppuja, koska niiden ostaminen ei ole vaivan arvoista. Mielestäni nämä sanat voitaisiin sopivimmin lisätä sanan ”kotiteollisuustuotteita” jälkeen.

– –

Herra Snellman: Niiden perustelujen joukossa, joita on esitetty esityksen sisällön puolesta tässä pykälässä, olen jäänyt kaipaamaan sitä tärkeää perustelua, että lapset, jotka joutuvat varhain töihin tehtaissa, estyisivät näin yleisesti käymästä koulua, ja he kasvaisivat tietämättöminä. On viitattu Englannin esimerkkiin. Englannin tehdasväestön keskuudessa vallitseva tietämättömyys, joka johtuu siitä, että lapset varhaisvuosistaan lähtien, ilman mitään koulunkäyntiä, pannaan töihin tehtaaseen, on tunnetusti johtanut suureen tapainturmelukseen maan väestön keskuudessa. Mitä tulee huomautukseen sopimusten pätemättömyydestä, tulee tämä huomautus nähdäkseni kumotuksi jo sillä, että jos sopimuksia ei lainkaan pidä tehdä luku- ja kirjoitustaidottomien henkilöitten kanssa, niin se on suunnilleen sama kuin jos näille onnettomille ihmisille ei annettaisi lainkaan laillisia oikeuksia, vaan heidät jätettäisiin mielivallan armoille.

– –

Herra Snellman: Saanen omasta puolestani mitä hartaimmin vaatia, että kaikkia tätä koskevia säädöksiä ei lykättäisi, sillä mielestäni on vähemmän huono asia, jos näin menetetään vuosi tai pari, kuin jos lapset jätetään vaille suojaa vielä muutamaksi vuodeksi, kun kuitenkin tiedetään, miten paljon heitä on tähän asti käytetty väärin. Katson siksi, että jokin säädös on joka tapauksessa annettava.