Olen kovin pahoillani, että huomaan olevani eri mieltä kuin tri Ignatius suunnitelmasta Suomen maantieteeksi, jollaisen kirjallisuusseura on halunnut julkaista.

Myönnän kernaasti hänen suuremmat tietämyksensä siitä, mitä tieteelliseltä maantieteeltä vaaditaan. Mutta näkemykseni onkin, että tässä tarkoitetun maantieteen ei tulekaan olla ankaran tieteellinen.

Esitän lyhyesti kaksi perustelua.

1. Suunnitelman mukainen maantiede ei valmistuisi moneen vuoteen.

2. Sitä ei tulla lukemaan: se ei nimittäin opeta ketä tahansa miestä ja naista tuntemaan omaa maataan.

–––

Ensimmäisen kohdan suhteen tarkoitan lähinnä pitäjänkuvauksia (2. Osasto 3***). Kaikkien suunnitelmassa ajateltujen tietojen kerääminen pitäjänkuvauksia varten vaatisi hyvinkin tusinan verran työntekijöitä, jos kirja aiottaisiin saada valmiiksi muutamassa vuodessa.

1.osaston suunnitelma tuottaa vähemmän hankaluuksia, vaikka myös siinä monet kohdat tuntuvat aivan liian yksityiskohtaisilta, kuten esimerkiksi luvut 2., 7., 11., ja 12. Mutta näiden suhteen on olemassa keino samalla kertaa vähentää tekstin laajuutta ja lisätä luettavuutta, nimittäin:

– sijoitetaan detaljitiedot taulukkoihin kirjan loppuun

– lisätään fysikaalisia karttoja myös esimerkiksi isotermeistä, isochimeneistä ja isotereista sa­moin kuin luonnonhistoriallisia karttoja kasvien ja eläinten levinneisyydestä.

Näiden kumpaisenkin toteuttamisessa on oltava erityisen tarkkana. Jos kirjan koko tulee olemaan suurenpuoleinen, oktaavokoko, niin tällaiset kartat voidaan kivi- ja pohjapainossa tehdä samassa formaatissa.

Lisään, että tällainen karttojen tutkiminen on yhtä kiinnostavaa kuin opettavaistakin.

Huom. Tähän on kuitenkin huomautettava, että Lapinmaa on kiusankappale, joka täytyy jättää pois kartoilta ja minun mielestäni se voitaisiin jättää pois myös maan yleisestä kuvauksestakin. Eihän mikään ole naurettavampaa kuin esimerkiksi laskea maan väkilukua neliökilometriä kohti Lappi mukaan luettuna.

Yksityiskohtainen Itämeren kuvaaminen luvussa 2. näyttäisi minusta menevän sivuun asiasta. Luku 17 näyttäisi ilmeisesti olevan luku 19.

–––

Mitä luettavuuteen tulee, niin aiotunkaltainen pitäjänkuvaus olisi myös tässä suhteessa lähinnä lukuhalua tappava – kuten osin myös kaupunginkuvaus. Pienten järvien ja lampien luetteleminen erikseen olisi hyödytöntä ja tappavan tylsää, jos se toteutettaisiin johdonmukaisesti esimerkiksi Kajaanin, Naantalin jne. kohdalla.

Näkisin, että maan, kansan ja kulttuurin kuvaaminen (1. Osasto) jäsentyisi parhaiten maakuntien mukaan. Läänien kuvaamisessa tämä tarkoittaisi, että Turun lääniin tulisi Satakunta ja Hämeen alue, Vaasan lääniin Maanselän itäpuolinen alue, Kuopion lääniin Karjalan alue. Maan pinnanmuodot, vesistöt, viljelykulttuuri (kaksivuoro, kolmivuoro), karjanhoito, teollisuus, käsityöt ym. menisivät maakuntien mukaan.

Kaikki yksityiskohtaiset tilastot voidaan sitä vastoin esittää läänikohtaisesti. Pitäjät, niiden pinta-ala ja väkiluku esitettäisiin tilastossa, mutta eri seurakuntia voitaisiin lisäksi kuvata tekstissä samaan tapaan kuin Tuneldin teoksessa: niiden maaperän edullisuus tai köyhyys, väestön sivistyksellinen taso, maanviljelyn parantaminen, tärkeimmät kulttuuripaikat, historiallinen merkittävyys jne. Myös kaivosten, ruukkien ja tehtaiden kuvaaminen kuuluisi tähän eikä 1. Osaston lukuun 14.

Tähän voidaan väittää, että minä sekoitan tieteellisen maantieteen ja maantieteellisen lukukirjan. Näin ei kuitenkaan ole. Minun mielestäni kirjallisuusseuran maantiedettä ei tule suunnata tieteenharjoittajalle vaan se on kirjallisuutta, joka on tarkoitettu jokaisen luettavaksi, vaikka sitten vain siinä määrin kuin hänen sivistystasonsa ja tiedonhalunsa antavat myöten. Jos siitä tulee sanakirja, jota tiedemies käyttää sellaista tarvitessaan, on minun mielestäni menty vikaan.

Jos valiokunta jossain määrin yhtyy näkemyksiin tai jos sillä on jotain muuta huomautettavaa tri Ignatiuksen suunnitelmaan, niin pyydän nöyrimmin, että tri Ignatius kutsuttaisiin neuvottelemaan valiokunnan kanssa.

J. V. S:n

Lisäys koskien lukua 6, ”geologillinen luonto”.

Vuorimiehemme tuomitsevat Engelhardtin tunnetun kuvauksen. Tietääkseni sen tilalle ei ole kuitenkaan mitään muutakaan. Jollekin asiantuntijalle pitäisi antaa tehtäväksi esittää lausuntonsa Engelhardtin näkemyksistä vuoriemme jyrkkyydestä ja järvien siihen perustuvasta muotoutumisesta sekä juoksusta. Se on maankuvauksen koko tämän osan tärkein asia.