Rakas pikku Vaimo! [elokuussa 1849]
Lähetän Sinulle vielä pari sanaa, jotka ehtivät perille, toivottavasti yhtäaikaa viime kirjeen kanssa.
Onhan se hauskaa, että tapaan Sinut ja lapset meidän pikku kodissamme, jossa tulemme asumaan enää muutaman viikon. Mutta en mitenkään tahtoisi tuottaa hyville Sedälle ja Tantelle vaivaa. Jos arvelet, ettei vaunuja ja luotettavaa ajuria tarvita, niin matkusta toki; mutta ainakin kyytihevosten kanssa. Voithan Sinä viettää yön Toivolassa, mutta laita valmiiksi kirje Papalle ja pane sen lähetin mukana matkaan heti illalla, niin Pappa varmasti suostuu noutamaan Sinut aamulla. Sillä ihan ilman suojaa on ikävä matkustaa.
Viivästyksien välttämiseksi, lähetän tässä niin paljon rahaa kuin kirjaamattomasti uskallan. Jos tarvitset lisää saapuessasi Kuopioon, käänny Papan puoleen.
Tätä kirjoittaessanikin minua häiritsevät monet muut kirjeet viimeisellä postitushetkellä.
Siltikin pitää vielä sanoa. Älä huolehdi matkustamisesta. Jollei se sovi, niin odota minun tuloani.
Luoja olkoon kanssasi, Sinä rakas, kaivattu oma vaimoni! Suokoon Hän, että saan kohdata teidät kaikki terveinä. Mitä kolerahuhuihin tulee, niin ole rauhassa. Tapauksia on ilmennyt vain pari. Minä olen joka sadepäivä miettinyt Teidän maaseutuelämänne vähentyneitä iloja. Luultavasti sielläkin on näinä päivinä ukkosta, kuten täällä on ollut harvinaisen voimallista. Oli yö, ja minä ajattelin miten iloista olisi olla Sinun luonasi ja turvanasi, kun olisit saanut painautua rintaani vasten. Ikävä ja kaipuu kalvavat minua yhä pahemmin. Ne jouduttavat työtäni, ja teen kaikkeni jotta kohta saisin syleillä Teitä rakkaat, rakkaani, jotka Luoja on minulle suonut.
Rakkaat terveiset Sedälle ja Tantelle. Calle on yhä Borgströmeillä, mutta tulee tänään kotiin.
Näkemiin rakkaani. Lämpimiä suudelmia Sinulle ja lapsille.
Sinun uskollinen rakastava
Miehesi J. V. S:n
