Helsinki 31.7.1849
Hellästi rakastettu Vaimoni!
Lähetin 14. täältä postitse ensimmäisen kirjeeni. Se oli ensimmäinen postipäivä saapumiseni 10. jälkeen. Mutta se kirje ei ehtinyt perille tiistaina 17. vaan 24., koska teillä Iisalmessa on vain yksi postipäivä viikossa. 18. päivänä kirjoitin Lennart Forsténin kanssa, 22. Kellgrenin kanssa. Nyt olen viipynyt kokonaista yhdeksän päivää, vaikka olen tällä välin saanut kolme Sinun hellää, ymmärtäväistä, minulle niin rakasta kirjettäsi. Mutta vaikka olisinkin kirjoittanut 28:nnen tai 30:nnen posteihin, Sinä et olisi saanut kirjeitä ennen tätä, 7:ttä elokuuta. Niinpä Sinun ei kannata enää kirjoittaa; sillä Sinunkin kirjeesi viruvat Kuopiossa maanantaista torstaihin, ja saan ne vasta seuraavana maanantaina. Mutta oli lähtöpäiväni täältä miten epävarma tahansa, toivon silti olevani 12., 13. elokuuta matkalla luoksesi, kaivattu, ihana pikku Vaimo ja pikkuisten lastemme luo, joiden jälleennäkeminen on oleva minulla kovin rakasta.
Ensinnäkin kiitos sydämen pohjasta, että Sinä kirjoitat niin sievästi ja ahkerasti, ja sitäkin enemmän kirjeittesi sisällöstä, varsinkin 15. ja 23. päivän kirjeistä. Sinun ujoa luottamustasi viimeksi mainitussa ihana, ihana Puolisoni, olen odottanut. Muistat varmaan, mitä kerran sanoin Sinulle; luullakseni 16. Kesäkuuta. Ehkä olisin suonut, että olisit vähän pidempään säästynyt uusilta huolilta. Mutta Sinun oma iloinen tunteesi lohduttaa minua; ja tapahtukoon Herran tahto! On parempi että saan elää ja nähdä lapsiraukkojen varttuvan vähän isommiksi, ennen kuin siirryn tuolle puolen. Luulen, että Sinä olet jo kokonaan vieroittanut pojan. Nythän olisi kaksin verroin vahingollisempaa antaa hänen jatkaa. Ole itsekin tarkka ja varovainen; älä hyppää vaunun astinlaudalta, niin kuin tapasi on ollut, ja nouse kiirehtimättä. Äläkä juokse niitä jyrkkiä portaita. Miten Sinun käheytesi laita on? Jatkui se tai ei, niin laita itsellesi juomalasiin vähän suolavettä ja haudo sillä kurkkuasi joka ilta, kuivaamatta sitä pois. Jos kostutat pyyheliinan kulmaa suolaliuokseen ja sivelet sillä varovasti kaulaa, niin se ei jää kovin märäksi.
Mitä tulee Sinun matkaasi Kuopioon, niin olisihan se ihanaa kotiin palatessa – tavata Sinut ja lapset meidän pikku pesässämme. Mutta miten me voisimme vaivata sillä Tohtorin väkeä, joka on jo muutenkin nähnyt niin paljon vaivaa meidän tähtemme. Se olisi heidän hyvyytensä väärinkäyttöä. Sitä paitsi minä en mitenkään voi olla saapumatta Iisalmeen kiittämään kaikesta hyvyydestä jota olemme nauttineet. Ainoa mahdollisuus olisi, saada lainata vaunuja Toivalaan luotettavan ajurin kera ja käyttää kyytihevosia, Pappa suostuisi varmaan olemaan vastassa siellä. Minä kirjoitan Peranderille, jotta saisit vähän enemmän käyttörahoja. Kyyti paluumatkaa varten ja ajurille Sinun pitäisi antaa 1 hopearupla juomarahaa. Jos tämä ei käy, niin jää huoletta sinne. Minä lennähdän Iisalmeen enkä viivy tuntiakaan kotona.
Borgström tuli juuri asioissa, joita ei voi lykätä. Näyttää nyt siltä, että joudumme asettumaan tänne Helsinkiin, vaikken erityisesti sitä toivonut.
Kiitolliset ja nöyrät tervehdykset Tohtorille ja suloiselle, rakastettavalle, ehtymättömän hyvälle Tantelle. Älä unohda muitakaan perheen jäseniä.
Minulla on täällä työtä melkein kuin kotona. En ole moneen päivään ollut ulkona. Ajattelen ilomielin, että teen työtä meidän kaikkien hyväksi. Calle on nyt ollut monta päivää maalla Borgströmien luona. Tengström lähettää terveisiä.
Jumala Teitä varjelkoon. Suutele pikkuisia. Minulle olisi nyt onni saada hyväillä Sinun pienintä sormeasi, rakas vaimoni. Olet sydämessäni joka hetki, joka aatos. Voi hyvin, vailla huolta minun tähteni. Sinun kaipaava uskollinen Miehesi
J. V. S:n
Älä ala odottaa minua edes 20. päivänä. Joudun ehkä tekemään kotimatkan Ummeljoen kautta.
