Helsingissä 11.12.1843
Parahin Ystävä.
Kiitoksia lämpimästä, ystävällisestä kirjeestäsi, jonka sain Kuopiosta nyt jo kolme kuukautta sitten. Se tuntui ja tuntuu yhä hyvältä, sitä minun ei tarvitse enkä saa toistaa sen jälkeen, mitä olen Sinulle jo ennen sanonut. Vähennä siitä sen verran, että paljon on luettava rivien välistä, koska en ole voinut ryhtyä puhumaan asioita, joita kenelläkään ei ole tapana sanoa toiselle päin silmiä. Sinun ei kuitenkaan tarvitse ryhtyä vähentelemään itsestään selviä asioita. – Lienet jo unohtanut, mitä minulle lähettämäsi kirje sisälsi. Kiitän kuitenkin Sinua sekä menomatkasi kuvauksesta – josta olen saanut mielikuvan minulle aiemmin täysin oudoista maamme pohjoisista sisäosista, joiden kautta kuljit – että siitä, mitä kerroit uudesta asemastasi Kuopiossa, asemasta, jota et toki jätä vaille antiteesiään etkä päätymättä siinä reaaliseen tulokseen ja jota et siis jätä, sitä toivon itse yhtä vahvasti kuin Sinulle toivotankin, tuntematta tyydytystä katsoessasi mitä taaksesi jää. Juuri nyt muistuu mieleeni muuan asia, ja onpa kumma, etten ole tullut sitä aikaisemmin ajatelleeksi, muuan muistuma, jonka nähdäkseni pitäisi tuntua Sinusta virkistävältä ja rauhoittavalta tai ainakin hauskalta, se nimittäin, että olihan Hegelkin koulun tai lukion rehtori, johon viimeksi mainittuun asemaan Sinulla kuuluu olevan pian mahdollisuudet, kun Kuopioon perustetaan ennakkotietojen mukaan lukio aivan pian. Älä nyt ihmeessä ajattelekaan rintamakarkuruutta! Toivon, ettei isänmaamme sisin kohtu, johon Sinut nyt on napanuoralla kiinnitetty, kovin helposti päästä Sinua otteestaan ja ettet ainakaan Saiman vuoksi voi ajatella pois matkustamista ainakaan tänä vuonna, niin kuin on pelätty, ja täysaikaiseksi kehittymättömän sikiön, keskeneräisen vuosikerran, jättämistä jälkeesi. Toivon tätä, vaikka olenkin levoton ajatellessani, voiko vain tuollainen side pitää Sinut paikallasi.
Lähetin Sinulle Feuerbachin kirjan Wesen des Christenthums [Kristinuskon olemus] kauppaneuvos Bergbomin mukana, kun hän matkusti lokakuun alussa täältä Kuopion kautta Ouluun, ja toivoakseni olet saanut sen asianmukaisesti käsiisi. Lähettäisin Sinulle toki mielelläni uutta kirjallisuutta, jos käsillä olisi sellaista, minkä tietäisin kiinnostavan Sinua. Tiedän kuitenkin, että Ilmoni on ryhtynyt puuhaan hankkiakseen Michelet'n uusimman teoksen kunnioittavaksi tervehdykseksi Sinulle ja on luullakseni ainakin jo tähän mennessä lähettänyt sen, kun teos saatiin tilaamalla Tukholmasta odottamattoman nopeasti näin myöhään syksyllä. Eikä tiedossani ole mitään muuta ilmestynyttä tai tänne saapunutta ainakaan päällisin puolin uutta sisältävältä vaikuttavaa filosofista kirjallisuutta. – Lähetän ohessa omani sekä Laurellin tällä lukukaudella julkaisemat stipendeihin liittyvät teesit, koska minulla ei ole mitään parempaakaan oheen liitettäväksi. Jotakin parempaa, vieraampaa, vanhempaa ja paljon tai monenlaista minulla kuitenkin on, kunhan vain osaisin valita sellaista, mikä vastaa makuasi ja tarpeitasi. Hamburger Correspondentista olen nähnyt, että Ruge on matkustanut Pariisiin. Kerrotaan myös, ei tosin samassa yhteydessä, vaikka taustalla ehkä saattaa olla jonkinlainen yhteys, että Pariisissa ryhdytään julkaisemaan aikakauskirjaa, jossa tarkastellaan sekä Saksan että Ranskan yhteiskunnallisia ja kirjallisia ilmiöitä. En tullut merkinneeksi muistiin julkaisun nimeä. Kun Berliner Jahrbücher on jähmettynyt vanhoilleen ja Deutsche Jahrbücher lakannut ilmestymästä [tarkoitetaan Saksan hegeliläisten kahta johtavaa aikakauskirjaa], ei lisäksi ole saatavissa tuoreita eikä sävyltään raikkaita tietoja siltä alueelta, jolla ne entisinä aikoina vaikuttivat. Hegelin Ensyklopedian viimeisestä osasta ei vielä kuulu mitään.
Robert on palannut kotiin sen jälkeen, kun kirjeesi saapui Kuopiosta. Se oli meille tietysti suuri ilo. Sekä Robert että Kellgren lienevät kirjoittaneet Sinulle ja kiittäneet sangen aiheellisesti Sinua kannustuksestasi, eiväthän he ilman sitä olisi luultavasti saaneet päätöstä lähdöstä tehdyksi. Minusta näyttää siltä, ettei Robert ole matkallaan muuttunut juuri lainkaan, tullut vain hieman tasapainoisemmaksi ja saanut lisää luonteenlujuutta. Varmaankin hän tarvitsi tätä kokemusta ja ihmistuntemuksen laajennusta. Opinnoissaan hän on kokonaan keskittynyt filosofiaan ja näyttää matkallaan lisäksi oppineen rakastamaan kaikkia taiteita. Kunpa nämä ainekset eivät nyt vain jäisi pelkästään pinnalliseksi tieteelliseksi ja esteettiseksi harrasteluksi, johon niin moni nuorukainen on uppoutunut tuollaisen retken jälkeen. Kellgren on kunnollinen ja rakastettava nuori mies, ja olen iloinen siitä, että hän ja Robert ovat ystäviä. Juuri nyt tätä kirjoittaessani he ovat yhdessä parin päivän matkalla Porvoossa, jossa Kellgrenillä lienee jokin isänsä asia hoidettavanaan, ja Robert lähti mukaan. Molempien yhteisenä aikomuksena oli käydä Runebergin luona. Muuten koko se nuoriso, joka ensisijaisesti syventyy opintoihinsa, lukee nyt kandidaatin tutkintoaan varten. Niin myös Robert ja Kellgren. Tämä ”Juniorista” Sinulle, joka olet tavanomaista nuorisoon kohdistuvaa lämmintä kiinnostustasi osoittaen tai vielä tavanomaista enemmänkin ottanut huolenpitosi piiriin hänet ja hänen matkatoverinsa. Sinun myötämielisyyteesi on vastattu innokkain mielin. Kun pohjalaisilla osakunnilla oli tavallinen juhlansa viimeksi 9. marraskuuta, Robertin tehtävänä oli ennakolta tehdyn päätöksen mukaisesti ehdottaa maljaa Runebergille ja Sinulle yhteisesti, ja maljan kohottaminen tapahtui lujalla ja määrätietoisella äänellä sanoin: ”Malja Suomen suurmiehille Runebergille ja Snellmanille.” Mainitsen tämän, koska arvelen tämän nuorten kunnioituksen innokkaan ilmauksen huvittavan Sinua, ja koko paikalla oleva nuorisojoukko ottikin tämän maljapuheen vastaan sen ansaitsemilla reippailla hurraahuudoilla.
Sundvall on poistunut keskuudestamme sen jälkeen, kun viimeksi kirjoitin Sinulle ja jo ennen kuin kirjeeni oli edes voinut ennättää perille! Hän kuuluu tuskin lainkaan aavistaneen pikaista kuolemaansa, vaan ajatelleen vain virkavapauden saamista toipuakseen jälleen terveeksi. Häneltä jäi hänen kuolemansa jälkeen syntynyt lapsi, sillä hänen rouvansa synnytti puolitoista viikkoa sitten pienen pojan. Minut on määrätty avustamaan rouvaa lapsen holhoojan tehtävässä. Rouvan kertoman mukaan Sundvall oli itse esittänyt toivomuksen, että ottaisin vastaan tämän tehtävän, kun rouva oli kysynyt, haluaisiko hän mahdollisen poismenonsa varalta antaa jonkin tätä asiaa koskevan ohjeen. Saat muistolahjan kuolinpesältä. Sen hallussa ovat paperisakset, joiden kerrotaan alkuaan kuuluneen Bergbomille, ja hänen kuolemansa jälkeen ne on lahjoitettu Sundvallille Fredrik Tengströmin aloitteesta. Niihin on Fiskarsissa kaiverrettu faksimilet Palanderin, Bergbomin ja Sundvallin nimikirjoituksista. Rouva Sundvallin mukaan Janakkalan kappalainen Keckman on kertonut Sundvallin joskus sanoneen, että noiden saksien pitäisi hänen kuolemansa jälkeen siirtyä Sinulle. Saat siis nyt aivan pian ottaa vastaan tämän muistoesineen. Tuottakoon se Sinulle surullisuudessaankin silti tyydytystä! Tässä tarkoituksessa olen kertonut sen omistuksen pienet muutokset, lahjan selitykseksi. – Saapa nähdä, jäikö Sundvallilta käsikirjoituksia, jotka ansaitsisivat päivänvalon. – Hänen merkittävä, kallis kirjastonsa myydään huutokaupalla. – Pesän tila on huono, ja tämä johtuu takauksista, jotka on annettu kahdelle Sundvallin langolle. – Aminoff ja Schauman hakevat häneltä vapautunutta [teologisen etiikan] professuuria, jota varten he ovat jo saaneetkin lisäpätevöitymisaikaa ensi syyskuun loppuun. Kunpa Aminoff nyt saisi mieluimmin tämän ajan kuluessa käsistään opinnäytetyön lisäksi jonkin muunkin teologisen teoksen, jollaisen laatimiseksi hän puuhasi edellisellä kerralla, jolloin hänestä melkein tuli teologi. Kunpa hän nyt pääsisi ylenemään, sitä toivon tietenkin erityisesti ajatellen Sinun esittämääsi epäilyä mahdollisuuksistasi hakea minulta avautuvaa virkaa, vaikka minun täytyykin täysin pätevin perustein pitää tuota tunnontarkkaa epäröintiäsi aiheettomana, kuten kaikki muutkin asiaa puntaroivat saavat ja heidän pitää siihen suhtautua. – Koska Sinua kiinnostanee kuulla kaikki, mitä Sundvallin ”papereista” tiedetään, lisään niistä vielä, että rouva Sundvall on luvannut Ilmonille, että tämä saa ne nähtäväkseen läpikäymistä varten. En muista, oliko Ilmoni oma-aloitteisesti tarjoutunut tehtävään vai oliko häntä pyydetty huolehtimaan asiasta. Ehkä olet tähän mennessä jo saanut häneltä omakätisen viestin siitä, mitä tässä asiassa on tapahtunut. Ilmoni ehdotti minulle, että ottaisin häneltä myöhemmin erityisesti tarkastaakseni mahdolliset filosofiaa käsittelevät tekstit. Jos saan tämän luottamuksenosoituksen, olen hyvin tyytyväinen siihen, että tämä tapahtuu toisen henkilön välityksellä, joten kaikki on valvottua. Täällä nimittäin kerrotaan, että erään täällä muutamia vuosia sitten julkaistun kameraalioikeutta koskevan laajan teoksen perustana ovat kamarineuvos Nybergin kuolinpesästä peräisin olevat paperit, vaikka hänen ansioitaan ei painetussa teoksessa mainita. Olen kuullut kerrottavan toisestakin yliopistossamme sattuneesta vastaavanlaisesta tapauksesta. – Kuten tiedät, Sundvall uppoutui viime aikoina kirkko-oikeuteen tai ainakin kaiveli sitä koskevaa aineistoa. Jälkiä näistä hänen ponnisteluistaan löytynee toki myös hänen papereittensa joukosta.
Pian hänen jälkeensä poistui joukostamme hänen promootiotoverinsa ja pitkäaikainen perheystävänsä Eklund. Niinpä meillä siis on kolme professuuria avoinna, kemian virka mukaan luettuna. Eklundista oli viime aikoina tullut lakikomiteassa tekemänsä työn ansiosta merkillisellä tavalla julkisuuden henkilö; huhut tämän työn yleisestä laadusta lienevät toki jo kiirineet kautta maan, ja korkeammat viranomaiset aikovat nyt Eklundin poismenon jälkeen vierittää syyn siitä hänen niskoilleen. Hän itse sen sijaan kuuluu tautivuoteellaan katuneen sitä, että hän oli antanut houkutella itsensä mukaan tähän hankkeeseen, joka tähtää koko lainsäädäntömme rakenteen horjuttamiseen ja samalla myös sen periaatteiden ja perusainesten muuttamiseen. Tätä työtä valvomaan ja tarkastamaan asetettu komitea kuuluu juuri äskettäin lähettäneen Pietariin täydellisesti hylkäävän arviointinsa. – Eklundilta vapautunutta virkaa hakee Palmén. Mutta jos Lagus lähtee eläkkeelle täysin palvelleena, täällä on taas tyhjänä yksi oikeustieteen professuuri sekä varsin pian myös kumpikin apulaisen virka.
Yhdyn valitteluusi Sjömanin poismenon johdosta. Hän on jättänyt tyhjän tilan sydämeni kammariin. Hän harrasti aktiivisesti aiheita, joihin paneutumista meillä sangen suuresti tarvitaan. Tässä yhteydessä muistuu mieleeni mainita, että Lauantaiseuramme kokoukset ovat kokonaan loppuneet. Ja minusta tuntuu siltä, ettei niiden elvyttämistä etenkään enää Sjömanin poismenon jälkeen kannata yrittää. Hän oli seurassa ”korvaamaton mies”, murhemielin sanottuna.
Rehbinderin apuraha on nyt myönnetty maisteri Arppelle. Sitä anoivat myös mm. Holsti ja Topelius. – Tästä apurahasta muistankin ja mainitsen, että salaneuvos Walleen kysyi äskettäin, olenko saanut Sinulta kirjeitä ja miten Sinä voit; ei kuitenkaan mitään muuta. Ja koska tämä tapahtui parin muun henkilön läsnä ollessa, en voinut aloittaa laveampaa keskustelua. Haluaisin hyvin mielelläni päästä lähemmäksi tämän kysymyksen selvittelyä; en kuitenkaan halunnut ryhtyä siihen pelkästä uteliaisuudesta ja ilman menestymisen mahdollisuuksia. Jos Sinä itse vähänkään toivoisit, että minun pitäisi yrittää jotakin, en epäröisi hetkeäkään. Sinun arvokkuutesi säilyttämisen takia ei kuitenkaan voi lähteä hätäillen liikkeelle turhan päiten.
Prof. Linsén on saanut Keisarillisena armonosoituksena 2 000 hopearuplaa korvaukseksi palovahingosta. Jo aiemmin hän sai myötätuntoisten ystävien ja tuttavien keskuudestaan keräämänä nimettömänä lahjoituksena osaksi käteistä ja osaksi huonekaluja ym. kaikkiaan noin 2 500 assignaattiruplan arvosta.
Ahlstubbe matkusti täältä Turkuun kolmisen viikkoa sitten lemmenasioissa. Hän on kihloissa kenraali Švertskovin tyttären kanssa, johon hän tutustui Kotkassa, jonne neiti oli tehnyt kesämatkan äitinsä kanssa ja jossa hän oli aluksi lääkärinä päässyt tuttavuuden alkuun. Morsian on kreikanuskoinen. Häät kuulemma pidetään ensi syksynä. Ahlstubbe oli iloinen ja onnellinen kuin pelimanni. – Mamselli Lundahl, kertoakseni toisen samanlaisen uutisen, avioituu 5. tammikuuta Pirkkalan sielunpaimenen Walleniuksen, entisen Markiisin, nykyisen rovastin kanssa. Mamsellin vanhemmat kuuluvat lopettaneen kauppansa, mistä heille ei ole jäänyt käteen juuri mitään, joten mademoiselle Lundahlin avioliittoon Walleniuksen kanssa vaikuttanevat taloudellisetkin seikat. – Hänen veljensä, tähtitieteen professori, on ollut koko syksyn sairaana, reumatismin uhrina. Tämän professuurin hoidon järjestäminen näyttää tuotavan hankaluuksia, vaikka sen kustannukset ovat kuitenkin aivan suhteettoman suuret ja sillä olisi suuri merkitys Yliopiston ulkonaisen arvostuksen kannalta!
Sinun ajatuksesi askartelevat kuitenkin aivan muissa asioissa. Kunpa en olisi jaarittelullani pilannut mielialaasi. Vaimoni pyytää kertomaan Sinulle mitä lämpimimmät terveisensä! Vaikka olen näin kauan hidastellut ennen kirjeen kirjoittamista Sinulle, anna nyt meidän pian kuulla Sinusta jotakin edes muutamalla sanalla; älä kuitenkaan pidä velvollisuutenasi vastata yhtä laveasti kuin minä olen tässä kirjoitellut kaikenmoista, mihin meidän piirissämme tapahtuneet päivän ilmiöt ovat antaneet aihetta. Sinun pitää olla tarkka siitä, mihin aikaasi ja vaivojasi käytät. – Lammasturkkisi lainaamisesta kiitän sekä omasta puolestani että Robertin puolesta. Muistaakseni pyysit, että yrittäisin myydä samaisen turkin, ja olen nyt saanut siitä 10 ruplaa, joilla olen kuitannut saataviani Sinulta. Olen Sinulle hyvin, hyvin kiitollinen siitä, miten monipuolisesti varustit Robertia hänen Saksan-matkalleen. Mutta tämäkin yhteydenpito on minulle hyvin mieluista. – Tämä on kirjoitettu monien tenttien lomassa, nehän tähän aikaan vuodesta rasittavat köyhää professoria ja antavat mielikuvan siitä, mitä Sinä joudut kestämään läpi vuoden. Lopuksi sydämelliset hyvän voinnin toivotukset.
Aina sangen alttiisti Sinun
J. J. Tengström
