[lokakuussa 1846]

Ystävä ja Veli!

Olen koko viikon kärsinyt vaikeasta toisen silmäni pupillia tai oikeammin sen värikalvoa vaivaavasta reumaattisesta tulehduksesta ja joudun sen takia pysyttelemään pimeässä huoneessa ja minun on pakko sanella tämä kirje Jannelle. Siitä syystä olen joutunut myös sanelemaan hänelle suurimman osan ohessa seuraavasta vastineesta. Lille on toki lukennut sen läpi ja sanonut, ettei siinä ole mitään loukkaavaa, mutta varmuuden vuoksi pyydän nimenomaan, ettet lähetä sitä kirjapainoon, ennen kuin olet lukenut sen läpi sekä korjannut jäljelle jääneet virheet ja pyyhkinyt ehkä liian jyrkkinä pitämäsi ilmaukset tai lieventänyt niitä. Olisin tietysti itse tehnyt tuollaiset lievennykset, jos pystyisin itse lukemaan tekstin. Olen maininnut Törnrothin ja Bonsdorffin nimet suuttuneena siitä, että he esiintyvät kyllä vapaissa keskusteluissa mitä miehekkäimmin ja selittelevät pitkään ja laveasti, miten Crusellin parannusmenetelmät ovat täysin fysiologisen tietämyksen ja teorian vastaisia. Mutta kun olen kehottanut heitä tuomaan julki perustelunsa tai jopa vain antamaan minulle luvan käyttää itse näitä perusteluja ja viitata samalla heidän arvovaltaansa, on koko rohkeus poissa, ja ainakin Törnroth heittäytyi aivan surkeaksi pyytäessään, ettei hänen tarvitsisi joutua julkisuudessa sanomalehtien riepoteltavaksi sellaisten mielipiteiden takia, joita hän on esittänyt yksityisessä keskustelussa. Nyt olen kirjoittanut vain sellaisia mietteitä kuin olen voinut kirjoittaa mainitsematta myös tätä keskustelua. Tämä sanottuna unter uns [meidän kesken]. Kerro terveisiä rouvallesi ja kaikille tutuille

alttiilta ystävältäsi

J. J. Nervanderilta

PS Olen jo parantumassa.