Valtiovaraintoimituskunnan ensimmäisen osaston päällikkö, senaattori Snellman, lausui tähän, voisiko keisarillinen senaatti, ottaen huomioon viime vuosien katojen ja viljantuonnin aiheuttaman maan rahavarojen vähenemisen, samaan aikaan kun erinäiset viennille ja ulkomaanluotolle epäsuotuisat seikat ovat lisänneet rahan tarvetta, katsoa hyödylliseksi, että pankin lainanantoa lisättäisiin, sikäli kuin se olisi mahdollista pankin vakavaraisuus säilyttäen.
Pankin johtokunnan viime elokuun 31. päivänä antamasta pankin asemaa koskevasta esityksestä kävi ilmi, että pankin hypoteekkirahastossa on säädetyn valuuttamäärän, joka on 7/15 kierrossa olevasta setelikannasta, talletusten täyden katteen, nostamattomien kassakreditiivien ja Hypoteekkiyhdistyksen tallennettuina olevien varojen lisäksi yli 3 900 000 markan vararahasto, eli ei siis vain se 3 000 000 markkaa, jonka tulee senaatin määräyksen mukaan muodostaa hypoteekkirahaston pysyvä reservi, vaan sen lisäksi 900 000 markkaa, minkä johdosta pankin liikkeelle laskemilla seteleillä on määräyksen edellyttämää paljon suurempi vakuus.
Vaikka siis pankin asema on valuuttavarojen suhteen sen setelien lunastamista ajatellen täysin tyydyttävä, ja vaikka voidaan odottaa, että valuutan lisääntynyt saatavuus mahdollistaisi antolainauksen lisäämisen, kun valuuttaa ei sadon hyvän laadun takia käytetä viljan tuontiin, katsoi senaattori, jonka mielestä valtion säästämät rahastot olisi sellaisissa oloissa, jotka nyt vallitsevat, saatettava lainoja antamalla elinkeinojen käyttöön, tämän tapahtuvan sopivimmin luovuttamalla varat pankille. Ja kun kyseiset säästöt koostuvat turvallisista valuutoista, on sellaiseen toimenpiteeseen vielä sikälikin syytä ryhtyä, että vaikka on kysymys pienestä rahamäärästä, koituisi se hyödyksi lisäämällä maassamme arveluttavassa määrin vähentynyttä kiertovälinettä.
Senaattori ehdotti näin ollen, että keisarillinen senaatti sallisi pankin johtokunnan siirtää valtion varoista lainana hypoteekkirahastoon seuraavat määrät erityisiin valtionrahastoihin varattuja obligaatioita M. A. Rothschild & Söhne -pankkiiriyhtiön kautta hankitusta valtionlainasta, nimittäin:
Yleisistä valtiovaroista 103 500 Preussin taalaria
Sotilashuonerahastosta 21 400
Sotilasvirkatalokassasta 77 500
Kuuromykkäinrahastosta 1 100–203 500 Preussin taalaria
sitä vastaan, että hypoteekkirahastosta sitoudutaan maksamaan ne takaisin samanlaisina obligaatioina vuoden kuluttua tästä tai aikaisemmin, kolme kuukautta tapahtuneen irtisanomisen jälkeen, ja että siitä maksetaan korkoa 4 ½ prosenttia, kuponkeihin merkityn arvon mukaan, heti kun ne ovat langenneet lunastettavaksi. Tässä yhteydessä senaattori katsoi myös, että vaikka hän edellyttikin, että pankin ei ole tarpeen luovuttaa pois kyseisiä obligaatioita, niin olisi kuitenkin määrättävä, että mikäli pankin johtokunta katsoo sotilashuonerahastosta ja sotilasvirkatalokassasta siirrettyjen obligaatioitten myymisen tarpeelliseksi, tulisi johtokunnan ilmoittaa siitä keisarilliselle senaatille ja odottaa siltä tarkempia määräyksiä. – Ja samalla kun senaatti hyväksyi edellä olevan senaattori Snellmanin ehdottaman toimenpiteen, joka tulee panna toimeen viipymättä, jotta se voisi osaltaan pitää yllä monia maalle hyödyllisiä mutta nyt vallitsevan rahan puutteen takia vaikeuksiin joutuneita elinkeinohankkeita, uskoi senaatti tällä perusteella, ja ottaen huomioon kyseisen rahamäärän vähäpätöisyyden, voivansa ryhtyä kyseiseen toimenpiteeseen tekemättä ensin asiasta alamaista anomusta, samalla kun senaattori halusi alamaisimmin ilmoittaa siitä Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen, pyytäen alamaisimmin Hänen Keisarillisen Majesteettinsa armollista hyväksymistä sille, mitä senaatti on näin tehnyt.
