Oulussa 4.4.1868
Jalosukuinen Herra Senaattori.
Keisarillisen senaatin pitäisi ottaa huomioon, että Oulun lääni on puolet Suomesta enkä voi olla läsnä kaikkialla. Uudenvuoden jälkeen olen tehnyt 6 virkamatkaa Kajaanin kihlakuntaan, yhden Kemin kihlakuntaan, yhden Pudasjärvelle ja Kuusamoon, yhden Salon [Saloisten] ja 2 Haapajärven kihlakuntaan. Nytkin minun olisi pitänyt itse lähteä Kajaaniin, mutta olen tällä kertaa antanut myöten lääkärini kiellolle ja vaimoni rukouksille, he kun kumpikin pelkäävät, että viime matkallani kokemani mielenliikutukset saattaisivat pian toistuessaan saada haitallisia seuraamuksia. – Makasiininhoitaja Hellman matkustaa nyt sinne minun sijastani mukanaan varoja ja ohjeet.
Eräissä seurakunnissa tapahtuneet onnettomuudet ovat varojen puutteen sijasta johtuneet pääasiallisimmin raakuudesta, toimettomuudesta ja kyvyttömyydestä. Varoitin Pidisjärven [Nivalan] kunnanhallitusta useita kertoja, mutta rauhoituin saatuani vääriä, valheellisia raportteja.
En ollut kuitenkaan varautunut kohtaamaan sellaista kurjuutta, jonka silmieni edessä näin.
Kaikkialla, missä tarpeelliseksi havaittiin, järjestin heti tarpeellisten huonetilojen vuokrauksen, käskin erottaa osan henkilöstöstä ja järjestää lavereita sairaille, jotka parissa paikassa makasivat paljaalla lattialla allaan hiukan olkia. Hevosia ja lehmiä ostettiin ja teurastettiin, suolakalaa ja maitoa ostettiin ja jauhoja luovutettiin lähimmistä makasiineista. Minulla oli mukanani hieman vaatteita, joita olin saanut sääliä tuntevilta ihmisiltä jakaakseni, ja tänään lähtee taas rekikuorma niitä viemään. Pikalähettejä lähetettiin noutamaan lääkkeitä. – Ihmiset, Jumala antakoon heille anteeksi, antoivat rahaa taskuissaan kaltaistensa menehtyä.
Kestilässä, Piippolassa, Kärsämäellä, Pyhäjärvellä, Haapajärvellä, Temmeksellä – olot köyhäintaloissa olivat paljon paremmat, vaikka tietysti joissakin paikoissa ilmeni huomauttamisen aihetta. Jaettuani mukanani olleet lisävarat asianomaisilla kunnanhallituksilla oli käsissään 2 000–4 000 mk rahana tai rahanarvoisena tavarana, ja sillä niiden pitää pystyä selviytymään pari kolme viikkoa, kun nyt on jo uutta apua odotettavissa.
–––
Makasiineissa on vanhempaa ohraa 127 tynnyriä; unohdin merkitä luvun anomukseeni.
–––
Kajaanissa, jossa kauppiailla oli tammikuun puolivälissä vielä varastoissaan lähes 3 000 tynnyriä, varastot olivat maaliskuun puoliväliin mennessä huvenneet muutamaan sataan. Sikäläinen raatimies Bergh kuuluu markkinoiden aikaan myyneen jauhoja viikossa 40 000 mk:n arvosta, mutta oululaisten on annettava kaikki asiakkaille luotolla. Bergh on lähettänyt miehiä noutamaan lisää jauhoja Joensuusta, mutta saanut vain 60 säkkiä, ja Paltamon kunnanhallitus ilmoittaa, että jauhosäkkien hinnan pelätään nousevan 60 mk:sta 100 mk:aan. Tästä syystä ja kun vielä ei tiedetä, kuinka kauan kelirikko saattaa kestää, on mielestäni ollut välttämätöntä kartuttaa sikäläisiä varastoja, jotta suurilta onnettomuuksilta vältyttäisiin.
En tällä kertaa kirjoita käsitöistä, koska toiset, juuri nyt väistämättömät huolet täyttävät mieleni. Nälänhätä on tänä vuonna hirmuinen, ja edessä olevat 8 viikkoa ovat kaikkein vaarallisimmat. Sitten saadaan kalaa, maitoa, pettua (!) ja runsaammin mahdollisuuksia ansiotöihin. Muun epäonnen lisäksi lehmät poikivat tänä vuonna hyvin myöhään – seurausta viimevuotisesta karjanrehun puutteesta – niin että ihmiset alkavat vasta nyt saada hieman maitoa särpimeksi. Kun halusin hankkia joissakin paikoissa kurjimuksille paremman aterian, sain odottaa tuntikausia, ennen kuin kolmesta neljästä talosta oli saatu kokoon 12–15 kannua maitoa.
Erinomaisinta kunnioitustani ja alttiuttani vakuuttaen
Jalosukuisen Herra Senaattorin
nöyrin palvelija
G. v. Alfthan
