Oulussa 27.6.1867
Jalosukuinen Herra Senaattori ja Ritari.
Viimeksi esittämäni virallinen anomus oli niin laveasanainen, etten pitänyt tarpeellisena sen kommentoimista yksityiskirjeessä. Sen jälkeen on kulunut muutamia päiviä, kauneimpia lämpimiä päiviä mitä ajatella saattaa, ja ne ovat edistäneet kasvillisuuden kehitystä niin voimakkaasti, että on voinut ”kuulla ruohon kasvavan”, on toivottava oraidenkin hieman toipuneen paikoissa, joissa ne eivät olleet kokonaan tuhoutuneet. Tänään on taas viileämpää, mutta sadetta, mutta se ehkä menee ohi.
Ohran purkaminen laivasta Nikolainkaupunkiin on ollut meille kova ja odottamaton isku; tuntuu melkein käsittämättömältä, että niin on voitu menetellä, kun Raahesta sähkötettiin jo viime viikon puolivälissä, että väylä sinne oli avoin ja täkäläinen luotsipäällikkö ilmoitti pari päivää sen jälkeen virallisesti, että reitti Ouluunkin oli jäätön; oikulliset tuulet ovat varmaankin sulkeneet Merenkurkun jäillä, vaikka toisaalta useita purjelaivoja, 6–7, on tullipäällikön ilmoituksen mukaan ilmeisesti nähty matkalla tänne pohjoiseen. Niiden on oletettu olevan ranskalaisia.
Useat lainanottajat ovat onneksi vaihtaneet itselleen siemenviljaa muualta tarjoten vastineeksi kruunulta odotettua viljaa, ja nyt he voivat ostaa sitä viimeksi saaduilla 40 000 markalla eteläisemmiltä seuduilta, sikäli kuin todellakin vähäiset viljavarastot riittävät.
Karjan kuolemat ovat lakanneet, kun elikot ovat jälleen ehtineet syödä kyllikseen ja päässeet hyvään kuntoon, mutta juuri köyhimmät seudut ovat kärsineet tässä asiassa pahan menetyksen. Hevosetkin ovat niin kehnossa kunnossa, ettei niitä voida lähettää kovinkaan pitkille matkoille; tästä syystä ja koska Kuopiosta saatava ohra saapuisi joka tapauksessa liian myöhään, elleivät asianomaiset osta sitä käteisellä lähimmistä pitäjistä, olen kokonaan luopunut ajatuksesta käyttää suurempaa määrää kuin Iisalmesta saatavat 300 tynnyriä.
Olen jo perustellut anomukseni, että saisin luvan kutsua läänin kaikkien seurakuntien edustajat yhteisneuvotteluun. Pelkään nimittäin pahoin, että jatkuva järjestelmällinen avustussysteemi voisi perin pohjin turmella väestön moraalin, ellei sitä yritettäisi rohkaista yritykseen auttaa omin voimin itseään yhteisillä ponnistuksilla, vaikka aivan vähänkin – sillä onhan hallitukselta tuleva apu silti vielä toistaiseksi välttämätöntä. Jos Herra Senaattorilta liikenisi aikaa tulla viikoksi tänne pohjoiseen johtamaan tuollaisen kokouksen keskusteluja, tämä luullakseni johtaisi hyviin tuloksiin – mutta ellei se käy päinsä, yritän tehdä parhaani. Pelkäänpä kuitenkin, että koko asia on liian uusi eikä sitä ehkä ole kylliksi valmisteltu ja että se näin ollen herättää vastustusta eikä saa armollista hyväksyntää.
Asianomaisille seurakunnille luvattu ohra (1 450 tynnyriä Turusta tulevasta erästä) on joka tapauksessa luovutettava. Ja näin ollen lähetettävä tänne mahdollisimman pian, etenkin kun monet ovat sen saantiin luottaen saaneet varakkaammilta siemenviljaa lainaksi. Pieni määrä voidaan kuitenkin siirtää sivuun vastineeksi niistä eristä, joita nyt täällä Oulussa parhaillaan ostan kauppiailta ja luovutan niille, jotka ovat pisimpien matkojen takaa tulleet tänne noutamaan Turun ohraa, mutta koko määrä ei kasvane paljonkaan yli 100 tynnyrin. Voi käydä niinkin, ettei Turun ohran koko luvattua määrää varastoista noudetakaan.
Kemin kruununvouti Hermansson on saapunut tänne ja ilmoittaa, ettei kihlakunnasta ole kuulunut tietoja ohransiemenen puutteesta, että karjan kuolemat ovat siellä olleet poikkeuksellisia eivätkä niityt ole kärsineet vahinkoja, mutta rukiin oraita oli niin harvassa, että voitaneen odottaa saatavan vain 1/3–1/2 tavanomaisesta sadosta. Viimeksi mainittu tieto ehkä muuttuu tuonnempana parempaan suuntaan.
Luultavasti matkustan heinäkuun alkupuoliskolla Kajaanin kihlakuntaan tarkastamaan siellä käynnissä olevia suurehkoja yleisiä töitä ja nähdäkseni yleistilanteen, sillä en ole käynyt tuolla suunnalla puoleentoista vuoteen. Voin siinä tapauksessa olla kotona ennen rukiinsiemenen luovuttamista.
Vilpittömintä kunnioitustani ja alttiuttani vakuuttaen minulla on kunnia allekirjoittaa olevani
Jalosukuisen Herra Senaattorin
nöyrin palvelija
G. v- Alfthan
