Oulussa 8.8.1866
Suuriarvoinen Herra Senaattori.
Tämä on ollut levotonta aikaa, ja päivästä päivään on eletty vuoroin pelon vallassa, vuoroin toiveikkaina; juuri nyt, hieman ennen surullisen kuuluisaa Laurin päivää, sää on melko suotuisa muutamista sadekuuroista huolimatta; päivät ovat lämpimiä ja yöt pilvisiä. Tänään tuulee taas etelästä, mutta myös sataa. Heinäkuun 30. ja 31. päivän vastaisten öiden hallat näyttävät enimmältään olleen vain pelotuslaukauksia; kerrotaan jopa ohran, josta yleensä on tulossa huono sato, paikoitellen toipuneen, ja rukiin osalta tilanne on tunnetusti varsin hyvä; vain pohjoisesta eli Kemijoen pohjoispuolelta kuuluu valituksia, joiden mukaan tulossa on kato.
Viimeksi mainittujen pelkojen takia Kemiin on välttämättä hankittava rukiin kylvösiementä ensi vuoden tarvetta varten. Ellei Raaheen sen ympäristöä varten varattuja 300 tynnyriä tarvita, ne pitäisi kuljettaa meritse Kemiin ja sieltä osa talven aikana vielä kauemmas pohjoiseen.
Koska senaatti ei odotusteni vastaisesti suostunut siihen, että olisi ostettu 1 000 tynnyriä Riian ruista, en oikein kunnolla selviydy täällä Oulussa; esimerkiksi Muhoksen pitäjä, jossa rukiin ei uskota tuleentuvan tavalliseen kylvöaikaan mennessä, on voinut saada hankituksi vain 300 tynnyriä, vaikka siellä pahimmassa tapauksessa tarvittaisiin yli tuhat.
Mikään ei ole vaikeampaa kuin mahdollisesti ilmenevän rukiinsiemenen puutteen arvioiminen: viime vuosien kokemus osoittaa, että rahvas ottaa vain vastahakoisesti ruista lainaksi ja pyrkii mieluummin äärimmäisen pitkään odottamaan satoa saadakseen siitä kylvettävää, ja tämän takia kylvöt onkin usein suoritettu liian myöhään. Ehkä tämä murheellinen kokemus on herättänyt rahvaan keskuudessa enemmän halua varhaisempiin kylvöihin, sillä rukiinsiemenen kysyntä on parhaillaan vilkasta. Ne sataviisikymmentä tynnyriä Porin ruista, jotka olin luovuttanut myytäväksi pieninä erinä Kajaanin seudun tervatalonpojille, kävivät kaupaksi hyvin nopeasti, jopa sellainenkin tavara, joka hieman kastui Reposaaressa sitä höyrylaivaan siirrettäessä. – Noin 13 tynnyriä tästä ostoerästä näyttää kuitenkin valitettavasti pilaantuvan kokonaan.
Jouduin tekemään pikaisen päätöksen Bergbomin kauppahuoneen tarjouksesta, sillä nämä herrat tyytyivät 26 markan hintaan vain sillä edellytyksellä, että saivat vastauksen nopeasti, koska heidän tarkoituksenaan oli hankkia heti sijalle muuta tavaraa, jota he tarvitsivat talonpojille suuntaamaansa myyntiin. Samaan aikaan tehtiin toinen tarjous, jossa hintapyyntö oli 30 markkaa, joten ensiksi mainittu tarjous näytti hyvin edulliselta. Minulla ei kuitenkaan ole mielestäni ollut valtuuksia ostaa edes viimeksi saamassani sähkeessä myönnettyä 300 tynnyrin määrää, koska kysymys Raaheen varatun erän käytöstä riippuu vielä Salon [Saloisten] kihlakunnan kruununvoudilta Melliniltä odotetuista sikäläistä tarvetta koskevista tiedoista. Jos meidän Herramme suo kaunista säätä, seurakunta pystyy ehkä selviytymään jollakin tavoin kylvöistään, mutta jos lähimpien 10–14 päivän aikana koettaisiin paha halla, hätä paisuu todella suureksi etenkin Muhoksella, Temmeksellä, Rantsilassa jne., paikkakunnilla, joilla on vähemmän yhteyksiä kauppiaisiin.
Erinomaisinta kunnioitustani ja vilpitöntä alttiuttani vakuuttaen minulla on kunnia allekirjoittaa olevani
Herra Senaattorin
nöyrin palvelija
G. Alfthan
