Oulussa 25.7.1866
Suuriarvoinen Herra Senaattori.
Vahvistan saaneeni Herra Senaattorin kunnianarvoisan kirjeen tämän kuun 13. päivältä ja vakuutan tuntevani mitä suurinta kiitollisuutta siitä.
Matkaani Muonionniskalle oli suunniteltu jo niin kauan, että siitä luopuminen tuntui raskaalta; paluu oli ajoitettu tavanomaiseen yöhallojen alkamisaikaan, ja olin antanut ohjeeni poissaoloni aikana ehkä sattuvien poikkeuksellisten tapausten varalta ja erityisesti siitä, miten rukiinsiementä piti käsitellä, mistä kaikesta halusin tässä vain ohimennen mainita.
Kruununvoudit esittivät pääpiirteisen selvityksen antamisen yhteydessä suullisesti hyvin toiveikkaita arvioita, ja niiden jossakin määrin harhaan johtamana uskoin vuodentulon hieman suuremmaksi kuin se todellisuudessa on. Kun olen nyt itse tehnyt pienen kierroksen pohjoisen suunnalla Ylitorniolla saakka ja kun lääninkamreeri on palannut Kajaanista ja etelän suunnastakin on saatu tuoreempia tietoja, näyttää siltä, että ohrasato on kaikkialla hyvin epätasaista sekä tähkien kehittymisen että laihon tiheyden osalta; toisaalta ruis on yleensä menestynyt hieman paremmin, mutta sekin on heilimöinyt vasta aivan äskettäin, ja Kemin ja Tornion pitäjissä sekä useilla sisämaan seuduilla näkyy myös useita ruispeltoja, joilla korsia on varsin harvassa.
Kun lisäksi on koettu kahden viikon kylmä sääjakso samanpituisen sateisen vaiheen jälkeen tuulen pysytellessä jatkuvasti pohjoisessa, näkymät tuntuvat varsin huonoilta, vaikka varsinaista hallaa ei vielä ole koettu lukuun ottamatta vähäistä huurtumista Muhoksella ja Temmeksellä sekä Kajaanin kaupungin hallanaroilla mailla.
Kaikkia näitä seikkoja harkittuani päätin jakaa viimeksi myönnetyt 2 500 tynnyriä ruista ensisijaisesti sisämaan seuduille vähintään noin 10 peninkulman päähän rannikolta ja varasin Porista tilatut 2 000 tynnyriä Salon [Saloisten] ja Oulun kihlakuntia varten. Mahdollisia tulevaisuudessa vielä ilmeneviä lisätarpeita varten minulla on varalla Bergbomin kauppahuoneen Riiasta (*Wertbyckliltä*) tilaamat 2 000 (26 markan hintaista) tynnyriä. Kun tähän kaikkeen yhdistetään talven ja kevään kuluessa myönnetyt määrät, kokoon saadaan 8 000 tynnyriä rukiinsiementä – eikä niin huonosti voine käydä, ettei tämä kutakuinkin riitä; kaikkiaan läänissä tarvitaan rukiinsiementä kuitenkin 20 000 tynnyriä.
Rahvaalle osoitettava kehotus ryhtyä moniin Herra Senaattorin ehdottamiin varotoimiin hallan varalta on parhaillaan painossa. Jotta vaikutus olisi vielä voimakkaampi, olen ottanut vapauden mainita, että olen saanut myös Herra Senaattorilta kehotuksen tähän, ja olen myös lisännyt pari kohtaa korvikerehujen keräämisestä ja kylvösiemeneksi tarvittavan ohramäärän leikkuun välttämättömyydestä jo ennen varsinaista elonkorjuuta (siemenen ei tarvitse olla täysin kypsää).
Tässä on kyseessä suurin meitä uhkaava vaara, sillä jos halla vahingoittaa ohraa niin pahoin, ettei se kelpaa siemenviljaksi, on mahdotonta hankkia muuta meidän seuduillemme täysin soveltuvaa laatua, ja ohraa kuitenkin tarvitaan 50 000 tynnyriä pelkästään kylvösiemeneksi! Ensimmäisen kerran näinä 4 vuotena, jotka olen läänissä ollut, kruununmakasiinit ovat täysin tyhjillään; sen takia minun on pakostakin jo nyt ennakolta ilmoitettava. että syksyllä on välttämättä hankittava ainakin muutamia tuhansia tynnyreitä ohraa Vaasan tai Turun läänistä, samoin jonkin verran kauraa.
–––
Olemme nyt eläneet neljä, viisi vuotta yhtäjaksoisesti sellaista elämää, joka ei voi mitenkään kestävästi jatkua kovin pitkään samaan tapaan. On tehtävä jotakin, jotta saataisiin kurja rahvas voimalla ja nopeasti autetuksi parempaan elämään. Kunpa hallitus ja säädyt myöntäisivät tarpeelliset varat, sillä ilman rahaa ei tässä tilanteessa pystytä tekemään mitään: niittyjen tuoton parantamiseen ym. mittaviin töihin 50 000–100 000 markkaa vuodessa 3–5 vuoden ajan lääniin tarpeisiin, ja nämä rahat olisi maaseudulla olemassa olevien talousseurojen ja suoviljelytoimikuntien valvonnassa ehdottomasti käytettävä ilmoitettuihin tarkoituksiin (Hypoteekkiyhdistyksen lainoja käytetään valvomattomasti, ja rahat katoavat sen takia ties minne) ja niitä olisi samalla käsiteltävä yleisiin hätäaputöihin myönnettyinä määrärahoina. Tosin tässä olisi mukana hiukan holhousta hallituksen taholta, mutta eiköhän tilanne ole samanlainen, jos rahvaalle on joka syksy ja kevät hankittava siemenviljaa ja talveksi syötävää? Valtion metsistä olisi myytävä tukkeja ja tervaspuuta oikein tuntuvasti varojen saamiseksi tähän tarkoitukseen. Olen vakavasti harkinnut jonkinlaisen esityksen tekemistä hallitukselle tai anomuksen esittämistä säädyille tämän toistaiseksi vasta idullaan olevan suunnitelman edistämiseksi.
Erinomaisinta kunnioitustani ja vilpittömintä alttiuttani vakuuttaen minulla on kunnia allekirjoittaa olevani Suuriarvoisen Herra Senaattorin
nöyrin palvelija
G. Alfthan
