Fredrik Georg Afzeliukselta

Editoitu teksti

Suomi

Upsalassa 20.2.1843

 

Korkeasti kunnioitettu Ystävä! 

 

Monien ja pitkien vuosien hiljaisuuden jälkeen otan vapauden lähettää sinulle muutamia niukkoja, mutta ystävällisiä rivejä. Ulkonainen ja lähin syy tähän on tosin oheinen kirje, jonka olen aivan äskettäin saanut käsiini Berliinistä, mutta jo kauan olen hautonut tämän kirjeen kirjoittamista. Sen jälkeen kun olin turhaan etsinyt Sinua Tukholmassa eräänä iltana kesäkuun alussa viime vuonna, en voinut mitenkään päästä käymään luonasi palatessani syyskuussa kotiin, koska olin silloin Tukholmassa vain yön yli. Olen viimeksi mainitusta seikasta yhtä pahoillani kuin ensin mainitustakin. Olin toivonut saavani Sinulta joitakin tietoja ja neuvoja aikomaani matkaa varten; palatessani minulla oli Sinulle erinäisiä terveisiä. Viimeksi mainittujen välittäminen käy kuitenkin yhä päinsä. Niinpä Sinulle lähettävät terveisiä ennen kaikkea Michelet ja Gabler, samoin Erdmann ja Ruge. Berliiniläiset, lukuun ottamatta ylhäistä nuorukaista Werderiä – puhuivat mitä kunnioittavimmin teoksestasi ”Persoonallisuuden idea”. Koska matkani ei ulottunut Dresdeniä kauemmaksi, en tavannut ketään Tübingenissä olevista tuttavistasi.

Kun olen nyt poistanut tunnoltani tämän terveisten taakan, jota olen joutunut pitkään raahaamaan mukanani, haluan vakuuttuneena mielenkiinnostasi itse asiaa kohtaan kertoa Sinulle hieman nykyisistä puuhistani. Palatessani Saksasta oli asemani akateemisessa elämässä ja yhteiskunnassa olennaisesti muuttunut, sillä minusta oli tullut vakinainen, palkkaa nauttiva virkamies, apulainen. Kun olin saanut turvatuksi taloudellisten tarpeitteni täyttymisen lähimmän tulevaisuuden ajaksi ja kun tunsin syvällä sisimmässäni vastakohdan Saksassa näkemäni ja kotimaasta löytämäni välillä, päätin aloittaa pienen joukkoliikkeen. Tähän minulle tarjoutui sopiva tilaisuus, kun käänsin Marheinecken pienen, päivän olennaisimpia kysymyksiä käsittelevän teoksen ja varustin sen esipuheella, jossa kaikenmoiset syrjään poikkeamiset piti saada punnituksi ja sovitelluksi kokonaisuuteen. Näin tapahtui, ja asia otti tulta heti kaikissa Yliopistotuvan nurkissa. Puhuttiin, että hävyttömälle kääntäjälle annettaisiin kyytiä, hänet kaltattaisiin jne., mutta kaikki jäi kuitenkin siihen, että Svenska Bietissä julkaistiin täyslaidallinen valheita ja haukkumasanoja. Olin rikkonut teologeja vastaan – mutta he vaikenevat, kuten tavallista, painetussa sanassa. Samoin fosforisteja ja heidän Schellingiään, joiden puolesta Bietiin kirjoitti ensimmäisen arvostelun Palmblad, luultavasti apunaan Atterbom ja Schröder. Samoin Boströmiä ja hänen hännystelijöitään, ja tämä komppania kirjoitti Bietiin toisen arvostelun. Nyt oli voitto saatu; minut oli haukuttu lyttyyn, ja olin myös – vaiti. Varustauduin kuitenkin sillä välin uuteen hyökkäykseen, josta oli samalla tarkoituksena kehittää läpimurto. Päätin toisaalta uskaltautua rynnäkköön vahvimman vihollisen (fosforistien) omaan leiriin ja toisaalta edetä kevyen jalkaväen voimin raivatakseni tilaa omalle asialleni. Ensiksi mainitussa tarkoituksessa panin nopeasti kokoon esityksen von Schellingin uudesta opista; pohjana oli Berliinistä tuomani käsikirjoitus, ja lisäksi olen siihen kirjoittamassani ”sanasessa lukijoille” vastannut halpamaisiin arvosteluihin. Tämä teos ilmestyi muutamia päiviä sitten, ja suunnilleen samaan aikaan julkaistiin Aftonbladetissa pitkä ja huvittava kirjoitus, jossa pääasiassa kiistettiin Bietin edellisestä teoksesta esittämä arvostelu (en tiedä sen kirjoittajaa). Nyt oli kerrassaan piru irti! Puhuttiin ”kuolemasta”, ”kirjallisesta varkaudesta” jne. – ja semmoisia puhutaan yhä; Svenska Bietissä vallitsee kuitenkin vielä täysi hiljaisuus, se näyttää jääneen sanattomaksi yllätyksen äkillisyyden takia. Viimeksi mainitussa tarkoituksessa (oman asiani suoranaiseksi edistämiseksi) olen sangen kiireesti ruotsintanut Magerin pienen kirjasen: ”Brief an eine Dame über die Hegelsche Philoso­phie” – ja kirjoittanut siihen esipuheen. Tämä teos ilmestyy Haeggströmin kustannuksella ja toivoakseni ennen ensi viikon päättymistä. Niinpä lähimmistä tarpeista on toki huolehdittu. Olen kuitenkin nyt harkinnut jo kauan hautomani suunnitelman toteuttamista. Nyt on ensiksi hankittava asialle selkänoja yleisön keskuudessa; siihen tarvitaan kuitenkin sellainen selvitys asiasta, että sen voivat mieltää ja ymmärtää muutkin kuin varsinaisesti tieteellisen koulutuksen saaneet. Uskon Magerin kirjan osoittautuvan hyväksi tässä mielessä. Uskon myös, että Svenska Bietin raivonpurkaukset ovat saaneet ulkopuolella olevan yleisönkin kiinnittämään huomiota asiaan. On ainakin jännittävää nähdä, mitä tästä voi tulla! On hyvä, että on päästy näin pitkälle! Mutta sivistyneet – on tehtävä myös jotakin heitä varten ja heidän voittamisekseen omalle puolelle. Sanalla sanottuna: on esitettävä konkreettinen todiste siitä, että on olemassa myös hegeliläinen filosofia ja että tämä filosofia on vielä tänäänkin tieteellisen suuntauksen alkulähde. Juuri tuollaista teosta olen nyt valmistelemassa ja antaisin sille mielelläni nimen Hegeliläisen filosofian historia. Jokainen, joka tietää, missä pisteessä filosofian tutkimus täällä on, käsittää helposti, etten voi vielä juuri toivoa kovin vilkasta kiinnostusta asiaan Yliopiston piirissä. Professorin luennot ovat ainoa todellinen elähdyttävän viisauden lähde; mikään muu ei kelpaa lainkaan – tenteissä! Saat uskoa, että Boström on tässä suhteessa aivan raivokas! Schröder on tähän mennessä osoittautunut suvaitsevammaksi. Nykyisin vallitsevassa pelkästään leipään tähtäävän opiskelun ilmapiirissä on kuitenkin vaikeaa saada kuulijoita. Olin kuitenkin ilmoittanut haluavani luennoida logiikasta ja uskonnonfilosofiasta; peruutin kuitenkin aikeeni odottaakseni suotuisampia aikoja. Luullakseni Yliopistossa nykyisin vallitsevassa tilanteessa on myös varminta pyrkiä hankkimaan selkänoja Yliopiston ulkopuolelta, ensin lukevan yleisön piiristä, ja sen voi tavoittaa vain muokkaamalla sanottavan yleistajuiseen muotoon. Ensi vuonna, jos Jumala suo, yritän kaiketi luentojen pitämistä. Anteeksi, että olen vaivannut Sinua tällä kuvauksella nykyisestä asemastani. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että Sinua kiinnostaa se, että joku yrittää Ruotsissa vähäisen kykynsä mukaan jatkaa Sinun siellä aiheuttamaasi ja aloittamaasi tieteellistä taistelua!

Sinun valtio-opistasi kirjoitan tuonnempana arvostelun Studier och Kritiker -lehteen (sillä Frey aikoo varmaankin edelleen laulaa vanhoja lastenlaulujaan ja höperehtiä kielikukkasineen!) Kunpa Lénström, joka nyt on lopultakin ryhtynyt taantumuksellisten palkkarengiksi ja alkanut sekä runomuotoisin että proosatekstein hyökätä niin sanottua hegeliläisyyttä vastaan! Hän on runomuodossa saarnannut ”ristiretkeä Hegel-Muhammedia vastaan” ja vertaillut proosamuodossa Straussin uskonnonfilosofisia kirjoituksia, Feuerbachin oppeja ja vanhoja loppuun kuluneita dogmeja. Straussia hän on myös siihen tilaisuuden tarjoutuessa kunnioittanut Hänen Majesteettinsa juhlapäivänä puolen arkin kukalla (maksaa 4 Ruotsin kruunua) sekä runo- että proosatekstein! Nyt hän haluaa kirkkoherran virkaa – eikä hänen vakaumuksensa ole juuri koskaan ollut hänelle vaivaksi, koska on älynnyt muuttaa sen toiseksi silmänräpäyksessä. Aivan äsken on myös ilmestynyt hänen kirjoittamansa oppikirja ”Prenotionerna”, jossa hän on jäljitellyt Twestenin teosta paisuttaen sitä vielä useammilla puhtaasti ruotsalaista puhdasoppisuutta kuvaavilla esimerkeillä! Ruotsalainen puhdasoppisuushan lienee sangen paljon äkeämpää kuin kaikki muu! Itse Ulrici Hallesta sanoi minulle, että tri Fahlkranz, johon hän oli tutustunut muutamia vuosia sitten, oli hänen mielestään ollut samassa pisteessä, wie im 16:ten Jahrhunderte [kuin 16. vuosisadalla] – hänen mielipiteensä tuntuvat Ulricista olevan ”etwas naiv kindisches” [jotenkin naiivin lapsellisia]. Valitettavasti näin voidaan sanoa Ruotsin koko nykyisestä teologisesta sivistyksestä; sen takia raivostutaan, jos joku koskettaa pikkuisia korttitaloja! Mutta – –

Toivon voivani lopettaa tämän tuhruisen kynänjälkeni onnittelemalla Sinua siitä, että saat pian arvokkaan palkkion ansioistasi tieteen alalla! Ehkä Sinut on jo nimitetty professoriksi Helsinkiin. Tämä ilahduttaisi yhtä paljon kuin tieto siitä, että olet hakenut koulun rehtorin virkaa Suomesta suretti. Vilpitön ystäväsi

Fr. G. Afzelius

 

 

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: