...jolloin senaattori Snellman lausui, – että senaattori totesi kyllä, että säädyt olivat kaksintaisteluksi kutsutun rikoksen kohdalla kannattaneet ankarampaa mielipidettä kuin ehdotuksessa esiin tuotu, ja että tästä syystä säätyjen esitys sellaista rikosta koskeviksi rangaistusmääräyksiksi muodostui ankarammaksi kuin esitystä seurannut ehdotus. Mutta säädyt olivat kuitenkin tukeneet esitystä siltä osin, että 22. elokuuta 1682 annettu kaksintaisteluplakaatti siihen liittyvine asetuksineen olisi nykyisten oikeuskäsitysten kanssa yhteen sopimattomana kumottava ja korvattava muilla lain määräyksillä, ja senaattori katsoi myös säätyjen esityksen, sen ankaruudesta huolimatta, olevan selvästi parempi kuin asiasta kauan sitten vahvistettu, monessa suhteessa sopimaton lainsäädäntö. Lisäksi on jo aikaisemmin annettu armollinen määräys maassa voimassa olevan sotalain uudistamisesta, ja samoin ovat säädyt alamaisessa vastauksessaan armolliseen esitykseen rangaistuslajien muuttamisesta ja vapausrangaistusten toimeenpanosta ilmaisseet alamaisen toivomuksensa sotalain rangaistusmääräysten mahdollisimman suuresta yhteensopivuudesta säätyjen hyväksymien yleisen rikoslain periaatteitten kanssa; mutta sotalain uudistamista ei voida tyydyttävällä tavalla toteuttaa niin kauan kuin vanha kaksintaistelua koskeva lainsäädäntö on ennallaan; minkä johdosta senaattori katsoi, että hänen on alamaisesti esitettävä Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen, että Hänen Keisarillinen Majesteettinsa hyväksyisi säätyjen kyseisen esityksen, ja että senaatin sallittaisiin, kun vankilalaitokset on maassa ehditty saada kuritushuonerangaistusten toimeenpanon edellyttämään kuntoon, joko välittömästi tai Hänen Keisarillisen Majesteettinsa tarkempaa määräystä odottaen, kyseisen esityksen mukaisesti antaa yleinen asetus ja määrätä aika josta lähtien sitä aletaan soveltaa.