Palossa 29.1.1853
Rakas poikani!
Aioin lähettää Sinulle kirjeen jouluksi; sain kuitenkin sattumalta kuulla, että Otto oli matkustanut etelään, mahdollisesti Helsinkiin; niinpä lykkäsin kirjoittamiseni odottamaan hänen paluutaan. Uudeksi vuodeksi hän haetti minut Kepoon, ja vasta silloin sain Teidän rakkaat terveisenne ja uutisenne; sen jälkeen olen ollut niin rauhallinen kuin olisin itse aivan äsken käynyt Sinun ja perheesi luona.
Oulustakin sain lämpimän vastauksen kirjeeseeni J. W. G:sonilta [Johan Wilhelm G:son Snellman], joka kovasti kutsui tulemaan sinne kesällä, jos Jumala suo.
Täydellisestä selvityksestä sekä maksuosoituksesta kesän kirjeessä suuret kiitokseni; sain sen vasta kuukautta myöhemmin, se lienee johtunut paroni Strombergin erehdyksestä; uuteen vuoteen mennessä en ole nostanut Otolta sinun rahoistasi enempää kuin 10 ruplaa käteistä. Eläkkeeni on kulunut talvivarastoihin ym. Albertin ruoka ja vaatteet vievät melko paljon, mutta hänestä on hyötyä kotona, vaikka vähäkin järki on mennyt äidin liiallisen helläkätisyyden takia; viime syksynä hän oli 3 kuukautta Kepoossa.
Asiamme Oton kanssa ovat sellaisessa tilanteessa, ettei Anna ole saanut rahoja, mutta irtainta tavaraa perunkirjoituksen osoittaman summan arvosta.
Vuonna 1842, jolloin loput Palosta myytiin, Otto oli yksinään minulle velkaa noin 30 riikintaalaria. Vuoteen 1845 mennessä minulla ei ollut paljon tarpeita, mutta ulosoton toimittamisen aikaan -45 ja -46 olin rahaton ja pulitin viljana ja käteisrahana välttämättömimmän pitämättä itse kirjaa. Joulukuussa -46 sain täydellisen tilityksen Kyntzell-vainaalta, ja minulle jäi ylijäämää 180 hopearuplaa; ne minä sijoitin Uuteenkaarlepyyhyn korollisesti ja perin niitä takaisin tarpeen mukaan; näin kesäkuuhun -51 asti, jolloin sain Sinulta 15 hopearuplaa ja luovutin Otolle 5 ruplaa erään maksun hoitamiseksi. Tuolloin syksyllä olivat Bergerin huostassa olleet rahani sitten kuitenkin lopussa. Panen mukaan lappusen, joka kertoo, mitä taloudenpitoni on sen jälkeen maksanut. Emme me puutetta kärsi. Äiti hoitaa taloutta taitavasti ja jakaa köyhille sen minkä voi niin kuin ennenkin. Otto ja Anna suhtautuvat kyllä rakastavasti ja ovat pyydettäessä alttiita auttamaan; he kuitenkin unohtavat meidät usein monien puuhiensa, matkojen, vieraiden ja köyhän suvun takia.
Rakas poikani, Sinä tiedät kokemuksesta, että nihil difficilius quam multum obtinere precibus [mikään ei ole vaikeampaa kuin saada paljon pyynnöin]; jos lähettäisit pieniä rahalähetyksiä ystävällemme Albert Dyhrille Uuteenkaarlepyyhyn, se rasittaisi Sinua vähemmän ja hyödyttäisi minua enemmän. Tänä vuonna koettiin täydellinen ruiskato heti heilimöinnin jälkeen sattuneen hallan takia, niin että Otonkin on ollut pakko ostaa. Oulusta en ole koskaan ottanut enempää kuin matkarahat. Mainitsin kuitenkin, että kesä sujui varsin mukavasti, mutta syksy oli ikävämpi, kun ei ollut luettavaa ja kynttilöitä piti säästellä; lähetin kuitenkin uuden sävellyksen sanoineen Maamme-lauluun; Dyhr sai heti tilauksen toimittaa 1 leiviskän kynttilöitä ym., mitä laulussa mainitaan.
Johan Wilhelm G:son on nyt ehkä matkalla Turkuun; hänen rouvansa on äskettäin saanut 8. lapsen. Olen jo hengessäni tutustunut Sinun Jeanetteesi sekä kaikkiin lapsiin. Otto neuvoo minua olemaan lähtemättä aikomalleni matkalle. Nyt olen kirjoittanut kirjeen täyteen ajallisesta tilanteestani. Iankaikkisen asemani jätän Kaikkeuden Isän huomaan ja pidän toistaiseksi kiinni Härmän katekismuksesta. Jumala on suuri! Ajallisuudessa käsittämätön.
Sinun asemasi, Rakas Poikani, ei todellakaan ole kadehdittava, mutta älä myöskään kadehdi niitä vanhoja asioita märehtiviä tyhjänpuhujia, jotka nyt imevät sisäänsä aasialaista široccoa mukavasti eläen, 30–50 vuotta koiran iässä kukin. Kaikki voi muuttua ajan mukana. Olen eniten huolissani terveydestäsi. Voisin ehkä antaa neuvoja. Kirjoita seuraavaksi hiukan kööpenhaminalaisesta filosofiasta; ja sano terveisiä Oscar Toppeliukselle ja oululaiselle maisteri Lundmanille, jos tapaat heitä. Lopetan nyt lähettämällä hellästi rakastavat terveiset vaimollesi ja pikkuisille sekä Callelle ja Borgströmin perheelle. Sinun jne.
CHS:n
