Palossa 29.4.1830
Rakas Janne.
Voin aloittaa samalla valituksella, jolla sinä aloitat viime kirjeesi siitä, että me lähetämme kirjeitä toisillemme niin harvoin, sillä tuntuu siltä, että vasta huhtikuun lämpö on sulattanut musteen sinun mustepullossasi. Kun minä olen poissa matkoillani, saat kääntyä äidin, sisarusten tai ystävien puoleen, ja silloin vika on heidän; edellisenä talvena kirjoitin kaksi tai kolme kirjettä ollessani kotona ja tänä talvena hra Pipponius oli enemmän kuin kirje.
Olet myös saanut kuulla silminnäkijätodistajalta hra Rechardtilta, että Marie on nyt siirtynyt jonnekin korkeammalle kuin filosofian ylioppilaat olettavat koskaan kuitenkaan varmaan tietoon pääsemättä; me, jotka Härmässä filosofoimme Jumalan ilmoitus kädessämme, tiedämme kuitenkin, että hän on vaihtanut parempaan, me itkemme talonpoikaisen uskon mukaisia ilon kyyneliä ja koskettelemme vielä hellästi hänen kylmiä maallisia jäännöksiään, kun hän nyt lepää salissa ja palelee; Albertina on siitä suruissaan.
Jos olisit lähempänä, sinun pitäisi tulla tänne ja jakaa meidän tunteemme ja olla laskemassa tomumajaa katoavaisuuden haltuun, mikä tapahtuu tulevan toukokuun 11. päivänä. Viimeisessä vaiheessa hän oli vuoteessa vain neljä päivää, mutta hän oli jatkuvasti heikentynyt etenkin kevätpuolella, mutta hänen sielunsa on voimistunut, joten hänet on nyt varmasti promovoitu korkeampaan arvoon kuin Sinä voit odottaa tiedekunnista. Kättä tai jalkaa liikauttamatta hän kuoli tajuntansa menetettyään antaen vain hieman ylen, niin kuin olin hänelle luvannutkin. Voit olla varma siitä, että äiti hoiti sekä hänen sieluaan että ruumistaan viimeiseen hetkeen asti; ja minä olen ollut sekä inspehtori että kuraattori. Meidän Jumalamme tekee aina hyviä tekoja!
Mieltymyksesi filosofian tutkimiseen ilahduttaa minua: on siitä ainakin saman verran hyötyä kuin pumpulista heikoissa korvissa estämässä kylmää tuulta tuhoamasta niitä kokonaan. Niin myös puhtaan järjen tarkasteleminen on keino estää perusolevaista pahaa puhaltamasta kaikkiin sielun elimiin tappavaa myrkkyä, jota keskiluokan piirissä sanotaan varmuudeksi omasta viisaudesta: Mutta ilman näköä ja kuuloa Sinusta tulee samanlainen kuin tovereistasi filosofian piirissä, niin kuin niin sanotun valistuneen maailman tila osoittaa, jollet Sinä ensin Jumalan ilmoituksesta opi tuntemaan itseäsi. Jos Sinä sitten haluat joka tapauksessa nielaista koko tiedon puun, osoita kunnioitustasi Platonille ja Sokrateelle; rakasta Moosesta ja Daavidia, niin kuin äiti on sanonut, pohdiskele luontoa, mytologiaa ja muinaishistoriaa, mikä kaikki on Jumalan ilmoitusta; usko kuitenkin evankeliumia sokeasti, kun et vielä voi löytää siihen sisältyvää korkeaa sanomaa: nämä keinot antavat selvyyden kaikkien filosofisten järjestelmien pitävyydestä.
Mainitsen tässä vielä, että lähden Junolla Lontooseen ja sitten Välimerelle: Härmän katekismuksen sekä muut käsikirjoitukseni saat perinnöksi, kun lähetän ne Englannista takaisin. Olin kyllä toivonut pääseväni tulemaan Helsinkiin, mutta minun oli pakko muuttaa suunnitelmiani. Kunnianarvoisan laamanni Snellmanin olisi pitänyt nähdä ne, sano hänelle lämpimät terveiseni, samoin lehtori Keckmanille. Minulla olisi ollut suomeksi käännettynä viisi kirjoitusta ”Stunden der Andachtista” hänen tarkastettavakseen, sellaisia, jotka olisivat hyödyksi sekapäiselle rahvaallemme.
En ehdi enempää kuin lähettää terveisiä täkäläisille ja ystäville; kirjoitan hra Borgströmille ensi tilassa, että Sinä saat 50 riikintaalaria, jotka maksan takaisin Sinulle tulevalla maksuosoituksella Lontoossa tai Liverpoolissa. Lämpimät terveiset meiltä kaikilta lähettää
C. H. Snellman
Sano terveisiä Appelgrenille.
