13.12.1876 H:gissä 

H. V. 

Kirjeesi oli minulle aikamoinen yllätys.

Mistäpä minä ottaisin 1 200 mk taideteosten hankkimiseen. Tulin 50-vuotiaana professoriksi ja sain elämiseen riittävän palkan elettyäni vuosikausia puilla paljailla ja 12 vuoden kuluttua eläkkeen, joka ei riitä perheeni toimeentuloon. Pitäisikö minun nyt 70-vuotiaana kerätä omaisilleni – tai velkojilleni – taideaarteita?

Mitä [teoksen] puutteisiin tulee, olin nähnyt sen. Työ saattaa olla hyvin tehty, mutta aiheeksi otetut kasvot on valittu huonosti, piirteet eivät ole miellyttävät, ja pelkäänpä, ettei tuo teos houkuttele ostajia. Jos voidaan saada aikaan listakeräys työn lunastamiseksi, olen valmis ottamaan siihen osaa, vaikkakaan en ensimmäisenä. Eivätkö rikkaan Viipurin rouvat ole ottaneet Takasta hoiviinsa?

Mielestäni taiteilijoiden ei olisi pitänyt järjestää huutokauppaa, vaan arpajaiset, joissa arvan hinta paikalta ostettuna olisi ollut esim. 50 mk. Siitä liikenisi hyötyä heikommille. Ehdoksi voitaisiin asettaa jokin arpojen vähimmäismenekki, ja jos vain tämä määrä arpoja myydään, jokaisen myytävän teoksen hintaa olisi alennettava 00 prosenttia. Nyt myydään muutamia, vain harvoja teoksia, muut jäävät myymättä.

Veljellisesti

J. V. S:n