Nöyrin Anomus!

Täten saan kunnioitetun määräyksen mukaan nöyrimmin lähettää yläalkeiskoulun oppimäärä- ja lukujärjestysehdotuksen, ja pyydän nöyrimmin, että korkea-arvoisin herra tohtori piispa, ritarikunnan jäsen ja korkea-arvoinen tuomiokapituli jättää suosiollisesti huomiotta määräyksen myöhäisen noudattamisen. Kun minulla on vain vähän kokemusta koulun menettelytavoista, minun on ollut vaikea ilmoittaa, mitä sen kannalta on pidettävä hyödyllisenä ja välttämättömänä. Varsinkin oppimäärien tapauksessa minun on pitänyt odottaa kuluvan kouluvuoden kurssien määrittämisen antamaa kokemusta. Tämän kokemuksen perusteella, vaikkakin se on vähäinen, ja kunnioitettujen herra opettajakollegojen neuvojen ja arvostelmien perusteella uskallan esittää oheisen ehdotuksen, sekä vakuuttaa, että se ei sisällä mitään, mitä ei voitaisi toteuttaa ja, sikäli kuin jokin on uutta, se on huomattu tuntuvimmin tarpeen vaatimaksi. Kuitenkin minun on syytä mainita, että opettajakollegani eivät ole hyväksyneet ehdotusta, jonka mukaan ensimmäistä luokkaa hoitaisi yksi ainoa opettaja venäjän kielen opettajan lisäksi. Pidän kuitenkin tästä ehdotuksesta kiinni, koska en ole vakuuttunut heidän syistään, valittaen kuitenkin että kolmannen kollegan osaksi näin koituva vastuu ja vaivannäkö huonosti vastaavat hänen yhteiskunnallista asemaansa, joka ei anna päivittäistä leipää hänen päivittäisestä, rasittavasta ja rakastavasta työstään. Kuopiossa 9. toukokuuta 1844.

Joh; Vilh; Snellman

Ehdotus oppimääristä yläalkeiskoulussa

Koulun ensimmäiselle luokalle pääsyn ehtoja.

Sisäluku: selkeä, liittyneenä kykyyn käsittää yksinkertaisella kertovalla tyylillä esitettyä lukemista.

Katekismus: Lindblomin julkaisema, sekä vähä- että isokatekismus.

Latinan kieli: Strelingin kielioppi aina toiseen deklinaatioon saakka, ei kuitenkaan substantiivien genusten poikkeuksia, sekä kyky käyttää tähän kuuluvia esimerkkejä teoksessa ”Harjoitusesimerkkejä sovellettuna latinan kielen etymologiaan”, painettu Helsingissä 1834.

Oppimäärät ensimmäisellä luokalla

Uskonto: Lindblomin Katekismus, Hübnerin raamatun historia; Vanhan Testamentin

Latinan kieli: Strelingin kielioppi, Etymologia siihen kuuluvine ruotsiin kääntämisen ja ruotsista latinaan kääntämisen harjoitusesimerkkeineen.

Venäjän kieli: Sisäluku, Akianderin kielioppi; Muoto-oppi.

Geometria: Eukleideen mukaan aina ensimmäisen kirjan 32. propositioon saakka.

Aritmetiikka: Kokonaislukujen quattuor species [neljä laskutapaa] sekä laatujen muuttuminen Junkersin taulukoiden mukaan.

Maantieto: Palmbladin mukaan; Fyysinen maantiede.

Oppikurssit toisella luokalla.

Uskonto: Katekismus ja raamatun historia, myös uuden testamentin.

Latinan kieli: Kieliopin tärkeimmät syntaktiset säännöt sekä niihin kuuluvat kirjoitusharjoitukset Döringin mukaan; Käännös jotain päämäärään sopivaa alkeiskirjaa seuraten.

Venäjän kieli: Kieliopista koko etymologia sekä Geitlinin kirjoitusharjoitukset sivulle 32; Käännös Ehrnströmin ja Ottelinin oppikirjan sivulle 18 saakka.

Geometria: Eukleideen ensimmäinen ja toinen kirja,

Aritmetiikka: Laatujen quattuor species ja yksinkertainen Regula di tri [kolmen sääntö].

2) Maantieto: Matemaattinen maantieto sekä Euroopan poliittinen maantieto Iso Britannia mukaan lukien.

1) Yleinen historia: Ekelundin mukaan, vanhan ajan historia aina puunilaissodan loppumiseen.

Oppimäärät kolmannella luokalla

Uskonto: Katekismuksen ja raamatun historian kertaus sekä raamatun lukua.

Latinan kieli: Kieliopista syntaksin erityissäännöt sekä kirjoitusharjoituksia Döringin toista kurssia seuraten; Käännös: Cornelius Nepos

Kreikan kieli ?

Venäjän kieli: Kieliopista syntaksi sekä Geitlinin kirjoitusharjoituksia sivulle 60; Käännös: 72 sivua Ehrnströmin ja Ottelinin oppikirjasta.

Saksan kieli: Kielioppia Lythin kieliopin mukaan; Käännös: mainittua teosta ensimmäisen kurssin sivulle 83.

Ranskan kieli: Kielioppia Guinesardin oppikirjan mukaan; Käännös samasta teoksesta ensimmäisen osan sivulle 143.

Geometria: Eukleideen kolmas ja neljäs kirja.

Aritmetiikka: Murtolukulaskuja ja Regula di tri murtoluvuilla.

Historia: Vanhan ajan historia ja keskiajan historia Kaarle Suuren aikaan saakka.

Maantieto: Aina Aasian poliittiseen maantietoon.

Oppimäärät neljännellä luokalla.

Uskonto: Bruhnin yleisesityksen mukaan; Theologiae Dogm. Cap. 1 ja 2. 7. 8 osittain pykälät ulkoa lukien, kuitenkin selitykset jätetään pois.

Latinan kieli: Cicero, de Officiis Libri I, II Orationes pro Archia Poëta; M. Marcello Q. Ligario; Vergilius: Aeneis Lib: I, IV. Caesar, de Bello Gallico Libri I, IV; Kirjoitusharjoituksia: edellisiin liittyviä kertomuksia ja tutkimuksia.

Kreikan kieli: Langen kielioppi; Käännös: Johanneksen evankeliumi ja Ksenofon: Anabasis ensimmäinen kirja.

Heprean kieli: Kielioppi; Käännös: neljä Daavidin psalmia.

Suomen kieli: Kielioppi, kirjallinen käännös sekä Kultala.

Venäjän kieli: Ehrströmin ja Ottelinin lukukirja; Geitlinin kirjoitusharjoituksia.

Saksan kieli: Lythin ensimmäisen ja toisen kurssin mukaan valittuja osia Schilleristä, Geschichte des dreyssigjährigen Krieges.

Ranskan kieli: Guinhardin kieliopin toinen osa; Käännös: saman teoksen 1. 2. osan mukaan.

Geometria: Eukleideen viides ja kuudes kirja, sekä ohessa G. G. Hällströmin propositio-oppi.

Aritmetiikka: Yhteenkoottu Regula di Tri [Kolmen sääntö] sekä sen sovellutukset, sekä desimaalimurtoluvut.

Historia: Keskiaika ja uusi aika Palmbladin mukaan.

Maantieto: saman mukaan.

Fysiikka: Viethin oppikirjan mukaan.

Luonnonhistoria: Hartmanin kasvioppi.

Huomautuksia nöyrimmin annettuun ylempien alkeiskoulujen oppimäärä- ja lukujärjestysehdotukseen.

Lukujärjestyksessä on tarkasti huomioitu seuraavat asiat:

1. Eri oppiaineet on jaettu tasaisesti suhteessa siihen, miten vaikeasti käsitettäviä ne ovat oppilaalle.

2. Kaksi eri osastoa a) ja b) kolmannella ja neljännellä luokalla, minkä avulla venäjän ja ranskan opetus on järjestetty siten, että myös lukiolinjan oppilaat voivat osallistua opetukseen ja siviililinjojen lukutunnit on määrätty heti aamurukouksen jälkeisiksi ja juuri iltarukousta edeltäviksi.

3. Päivän valoisat tunnit käytetään geometrian ja maantiedon opetukseen.

4. Opettajan on mahdollista opastaa kahta piiriä 1) ja 2), jotka ehdotetun oppikurssin seurauksena syntyisivät ensimmäiselle ja neljännelle luokalle.

Minkä lisäksi myös otettu huomioon sikäli kuin edellisen ohella on ollut mahdollista, että

5. Rehtori ja apulaisrehtori voivat tavan mukaan nauttia hieman pyhäpäivien vapautta, ja että

6. Toisen ja kolmannen luokan opettajat, siinä tapauksessa että aineopetus sallitaan näillä luokilla, voivat kuitenkin pitää oppituntinsa katkeamattoman ajanjakson kuluessa, koska muunlainen järjestely helposti aiheuttaa opetusajan menetystä ja lisäksi aina turhaa epämukavuutta opettajille.

Oppimäärät on suunniteltu täkäläisen koulun kokemuksien mukaan niin että ne varmasti voidaan toteuttaa. Kun myös tänä vuonna on käynyt niin, että kummallakin lukukaudella on ehditty järjestää kahdesti kertaukset, rohkenen erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että laajempien oppimäärien määrääminen voisi ehkä estää nämä kertaukset, joiden hyödyllisyys ja välttämättömyys hyvin tunnetaan, ja joihin opettajat pitäisi hyvin määritellyillä säädöksillä velvoittaa. Myöskään mm. pikkutarkkojen sivumäärien määräämisen ei pitäisi tuntua tarpeettomalta, jos ajatellaan, kuinka helposti tämä järjestys ilman näitä tarkkoja määräyksiä häiriintyy. Oppimäärät ja lukujärjestys yhdessä myös määrittävät opetusmenetelmät ja niillä on pysyvänä etuna, että ne tekevät oppilaitoksen riippumattomaksi opettajanvaihdoksista ja erilaisista mielihaluista.

Ensimmäisen luokan ehdotetulle kahden vuoden oppimäärälle on seuraavia perusteita.

1. Näin nuoria oppilaita ei voida tarkasti valita, tai arvioida riittäisikö heillä voimia suorittaa yhdessä vuodessa luokan oppimäärä.

2. Nuoremmat oppilaat tarvitsevat opettajan tiivistä huolenpitoa. Tällaiselta luokalta, jonka oppimäärä suoritettaisiin yhdessä vuodessa, hylättäisiin joka kokeessa joukko oppilaita. Opettajan olisi siten yhtä mahdotonta asianmukaisesti ohjata heitä kaikkia yhdessä läksyn opettelussa kuin pidätellä edenneimpien edistymistä, mikä kuitenkin välttämättä tällaisessa järjestelyssä tapahtuu.

3. Vaikka siis lukujärjestyksessä oppitunnit on järjestetty niin, että näennäisesti molempia ryhmiä voi joka tunti ohjata yksi opettaja, voi tämä kuitenkin tapahtua hyvin epätäydellisesti, jos opettaja ei aineopetuksen myös muihin luokkiin sitomana ole selvillä oppilaiden edistymisestä muissa aineissa. Hän ei näin voi sovittaa vaatimuksiaan tällaiseen tietoon, mikä olisi sitäkin tarpeellisempaa, kun oppilaan ikä vaatisi opettajan tarkasti tuntevan oppilaan luonteen, kyvyt ja avun tarpeen, ja samoin ylipäätään isällistä huolenpitoa ja lempeää ohjausta.

Tämä vuoksi rohkenen nöyrimmin ehdottaa, että tämä luokka jätettäisiin yhden ainoan opettajan johtoon.

Sitä vastoin toisella ja kolmannella luokalla voidaan aineopetuksen etuja käyttää rajoituksitta hyväksi, siten että yksi kollegoista opettaa uskontoa ja latinaa sekä kaunokirjoitusta toisella luokalla, toinen opastaa geometriassa, aritmetiikassa, historiassa ja maantiedossa. Yhden vuoden oppimäärä riittää näillä luokilla; samoin aineopiskelu tulee näillä ehdoilla mahdolliseksi. Siirrettäessä oppilaita ensimmäiseltä luokalta voi koulun hallinto vapaasti suorittaa tiukan karsinnan siten, että jokainen toiselle luokalle otettu oppilas pystyy vaikeuksitta suorittamaan säädetyn oppimäärän vuodessa, jolloin hän myös varmasti seuraavana vuonna pystyy suorittamaan kolmannen luokan oppimäärän. Siten myöskään kovempi työskentely, joka on aineopiskelun toinen suuri etu, ei tule olemaan oppilaalle vahingollinen.

Neljännellä luokalla kahden vuoden oppikurssi on jälleen välttämätön, jotta oppilas saisi sen sivistyksen, minkä lukioon siirtyminen kohtuullisesti edellyttää. Tähän kuuluvat mielestäni varsinkin vankat kielioppitiedot eikä näitä mielestäni lyhyemmässä ajassa opita, jos oletetaan, että lukiokurssit tullaan määrittämään kahden vuoden kestoisiksi, jolloin kahdeksan vuoden alkeiskurssia ei voida pitää liian pitkänä. Jos siitä tulee entistä vielä pitempi, ei isänmaamme varmasti menetä mitään. Saanen suhteessa kyseessä oleviin vaatimuksiin lausua mielipiteeni, että koululle olisi alentavaa, jos tietovaatimuksia alennettaisiin siitä, mitä oheinen oppikurssiehdotus mainitsee. Vaikka vanha non multa sed multum [ei monenlaista vaan paljon] voikin olla tärkeä, varmasti kuitenkin jokainen opettaja näkee näitä vaatimuksia mieluummin nostettavan kuin laskettavan.

Laajemman oppikurssin säästäminen tälle luokalle on jo oppiaineiden monilukuisuuden vuoksi luontevaa. Tätä suosii myös se, että luokalla on kaksi opettajaa, ja että näitä ainakin pidetään etevämpinä, minkä vuoksi heillä lienee enemmän aikaa käyttää taitojaan oppilaiden hyödyksi.

Erityisesti otan vapauden ehdottaa, että siviililinjan sallittaisiin lukea lyhyt oppimäärä Vergiliusta ja ainoastaan Aeneiksen ensimmäinen osa, mutta jälkimmäisenä vuonna lukea lukiolinjan kanssa Ciceron Orationis yhdellä tämän kirjailijan lukemista varten määrätyistä tunneista, joista ensin mainitulle linjalle kuuluva oppilas niin halutessaan jo ensimmäisen vuoden aikana voi käyttää kaksi tuntia Officion lukemiseen.

Saan vielä oppikurssia koskien kunnian lisätä:

Ensimmäisellä ja varsinkin neljännellä luokalla alempi piiri voi tuottamatta vahinkoa itselleen seurata käännöksissä katkelmallisesti ylemmän piirin mukana samaa läksyä.

Numerolaskun jatkaminen on välttämätöntä vielä neljännellä luokalla.

Kolmannella luokalla kreikan kielen esitiedot ovat tarpeen. Sitä vastoin tällä luokalla geometrian tunteja voitaisiin vähentää kolmeen, kahteen, kun nyt ensimmäiselle ja toiselle luokalle ehdotetut oppikurssit ovat vaatimattomat, mieluummin jätetään jotain kolmannelle luokalle. Koulu hyötyisi kovasti, jos yksi näistä tunneista käytettäisiin kreikan kieliopin opetteluun.

Koulun ensimmäistä luokkaa varten asetettujen vaatimusten vähäisyydestä on se etu, että koulu ei muutu oppilaalle jo annetun väärän sivistyksen oikaisulaitokseksi.

Rohkenen uskoa, että uusien oppikirjojen tarve on pienempi kuin usein ajatellaan, jos muuten ei haluta kääntyä uusien puoleen niiden oivallisuuden vuoksi, vaan vanhojen sopivuuden vuoksi. Ja niinpä minä olen varma, että uudella oppikirjalla on koulussa samat seuraukset kuin muillakin kumouksilla, ja siksi pitäisi olla varmaa, että uusi todella on voimassa pitempään. Todellista tarvetta mielestäni on seuraaviin:

1. Latinan kielioppi, joka mieluiten säilyttäisi Strelingin kouriintuntuvan selvät määritelmät erityisesti ottaen huomioon pitkälle edistyneen oppilaan tarpeen ja sisältäisi paremman verbiopin ja paremmin järjestetyn konjunktiivien ja partisiippien käytön kokoelman ja paremman syntaksin.

2. Hebrean kielioppi, koska Sjöbringin teos on ilmeisesti myyty kirjakaupoissa loppuun, ja kun Estlanderin teos ei kuulemma sovellu kouluihin.

3. Saman myöntävät asiantuntijat Akianderin venäjän kieliopin käyttämisestä, jonka täsmällisyyden luulisi olevan erittäin hyödyllinen myös oppilaan kielioppitiedoille.

4. Latinankielinen teologinen yleisesitys olisi tarpeen, koska Bruhnin teos pykälissään sisältää liian vähän ja selityksissään liikaa. Ylipäätään rohkenen olla sitä mieltä, ettei koulupoika opi teologiasta uskontotietoa, minkä vuoksi varmastikin pitäisi suuntautua ensyklopediaan ja teologiseen terminologiaan sekä latinan kielen puhumisen harjoitteluun.

5. Ekelundin historian oppikirja on osoittautunut sopimattomaksi, koska se hautaa muistamisen arvoiset tosiasiat pikkutarkkojen kuvausten alle, jotka mieluummin pitäisi jättää opettajan suullisesti esitettäviksi.

6. Ei ole olemassa suomen kielioppia koulujen tarpeita varten.

Joh; Vilh; Snellman