Saima nro 34, 21.8.1845

Tietoka dokumentista

Tietoa
21.8.1845
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Kuopio

Kauniin vuodenajan kaunis osa on ohi, ja tilalle ovat tulleet syyssateet ja syyskylmät. Varisparvet kokoontuvat kuhilaisiin ja nuoriso kouluihin. Kuhilaissa kuuluu tänä vuonna olevan täysiä tähkäpäitä ja täysikokoisia jyviä; kunpa sisään korjattu sato ei olisi jälkimmäisessäkään tapauksessa kevyttä eikä tyhjää!

Kaksi kohtalaisen kuuluisuuden saavuttanutta varasta, Makkoset, onnistui huolimattoman vartioinnin takia pääsemään karkuteille Liperissä, mutta heidät on saatu uudelleen kiinni Tuusniemellä ja lähetetty täkäläiseen poliisivankilaan. Serkukset olivat vierailleet erään talon kellarissa, mutta heidät oli pelästytetty sieltä matkoihinsa. Toinen, joka oli unohtanut sinne piippunsa eikä halunnut jättää sitä kiipeliin, hiipi takaisin, mutta huomattiin ja teljettiin kellariin; toinen löydettiin ja otettiin kiinni lähimetsästä, jossa hän odotti turhaan kumppaniaan ja tämän piippua. Helsingfors Tidningarin toimittaja, joka ”on itse tupakkamies”, varmasti säälii tuollaista ikävää kohtaloa, joka johtui uskollisesta rakkaudesta piippuun.

 

Ulkomaanuutisia

Sen jälkeen kun Ranskan hallitus on todennut yleisen mielipiteen vaatimusten noudattamisen välttämättömäksi ja taivuttanut paavinistuimen hajottamaan laittomat jesuiittakongregaatiot, pyritään vahinko nähtävästi korvaamaan toisaalla, sillä Collège de Francen opettajia on nyt kielletty luennoimasta muista aiheista kuin luennoitsijan omasta tieteen erikoisalasta. Yliopistoneuvosto, joka ei nähtävästi pysty ymmärtämään, että pakolliseen kuriin alistetusta tutkimuksesta on enemmän hyötyä kuin vapaasta, on esittänyt vastalauseensa tämän kiellon johdosta ja vetoaa lain turvaamaan opetusvapauteen. – Preussista kuullaan enää vain uutisia tyytymättömyydestä useilla tahoilla. Tyytyväisyys ja ilo kuuluvat kuitenkin vallitsevan Stolzenfelsissä [S:n linnassa], jossa käytetään huvitusten järjestämiseen miljoona taalaria ja iloa pitävät yllä monet esittävän taiteen virtuoosit, valovoimaisimpana Jenny Lind. – Espanjaa hallitseva ministeristö, jota johtaa mahtava Narváez, kuuluu olevan marssivalmiina. Belgiassa on pulaa ministerinviran tavoittelijoista ja hallituspaikat ovat yhä täyttämättä. – Irlannissa levottomuudet ovat viime aikoina yltyneet ja verta on jälleen virrannut tyytymättömyyden hillitsemiseksi.

 

–––––––––––––––

Morgonbladetissa on julkaistu toht. Castrénin muistiinpanoja matkoiltaan, viimeksi otteita Tobolskista 31. toukokuuta lähetetystä kirjeestä. Siitä käy selville, että Castrén aikoi oleskella kesän ajan Irtyšin ja Obin varsilla ja tutkia siellä ostjakin [hantin] kieltä. Olemme saaneet yksityisesti tietää, että C. on lähettänyt matkaltaan käsikirjoituksen tšeremissin [marin] kielioppiin, joka julkaistaneen Yliopiston kustannuksella. Tiedetään myös, että C:llä oli jo ennen lähtöään samojedin kielioppinsa lähes valmiina, vaikka hän ehkä nyt lykkää sen julkaisemista suorittaakseen ensin loppuun tätä kieltä koskevat uudet tutkimuksensa. Uskallamme olla sitä mieltä, että Suomessa ei ole vielä koskaan nähty näin mittavaa tieteellistä toimintaa. Sen tulosten arvioiminen jää tulevaisuuden tehtäväksi. Jo nyt niitä näkemättä voi kuitenkin päätellä Castrénin suorittavan niin laaja-alaista kielitieteellistä tutkimustyötä, että niistä erehdyksistä riippumatta, joita hänelle kuten kaikille kuolevaisille saattaa sattua, työn tuloksena kertyy tuleville ajoille runsaasti aineistoa. Myös Castrénin jo julkaisemat näytteet hänen lingvistisestä kekseliäisyydestään ja yhdistelykyvystään antavat aiheen odottaa monia valaisevia selvityksiä kielialueelta, johon syvällisesti perehtyneenä asiantuntijana häntä voidaan kiistattomasti pitää.

Erään hänen kirjeisiinsä kohdistuvan huomautuksen haluaisimme esittää hänelle henkilökohtaisesti. Hänen kirjeittensä tyyli näyttää nimittäin selvästi hieman menettäneen entistä eloisaa välittömyyttään ja kuulostaa jossakin määrin tuommoisen perehtyneen asiantuntijan kielenkäytöltä. Oikeus sellaiseen kirjeiden kirjoitustapaan on kiistaton. Mutta oikeudet säilyvät varmimmin, jos niiden käyttämistä ei vaadita.

 

–––––––––––––––

Eräänlainen anteeksipyyntö Kuopioon perustettavaksi ehdotettua maatalousseuraa koskevista perättömistä tiedoista on julkaistu Morgonbladetissa, samalla kun on esitetty uusia vihjailuja, joiden sanotaan olevan peräisin uudesta tietolähteestä.

Vaikka tuollaisilla nimettömillä hiiviskelijöillä ei liene oikeutta vaatia mitään, toimitus mainitsee tässä ne hyvin arvostetut miehet, joiden toimeksiannosta toimitus julkaisi Saiman 22. nrossa kehotuksen kokoontua neuvottelemaan tästä asiasta. Nämä henkilöt ovat herrat sotakamreeri G. Thilén, majuri I. Karsten, toht. M. J. Lindfors, joihin ovat kokouskutsun julkaisemisen jälkeen liittyneet herrat teol. toht. M. Ingman ja toht. G. M. Schmidt. Heidän pyrkimystensä isänmaallisuus oikeuttaa toivomaan, etteivät he anna hankkeen raueta eivätkä jonkun päivänvaloa kaihtavan parjaajan kierojen vihjailujen vähentää luottamusta sen hyvään menestykseen.

 

Ruotsin viime valtiopäivät

Kuten lukija tietää, lehtemme ei ole kovin paljoa vaatinut hänen huomiotaan muihin kuin omaa maata koskeviin vakaviin aiheisiin. Kun nyt poikkeamme tästä totutusta käytännöstä, teemme sen siksi, että lainsäädännön yhdenmukaisuus tekee monet Ruotsin valtiopäivien keskustelut ja päätökset erityisen kiinnostaviksi myös Suomen kannalta. Puutumme tässä lähinnä siihen, mitä nämä valtiopäivät ovat saaneet aikaan Ruotsin yleisen lain suhteen säätäessään hallituksen ehdotuksesta maan rikoslainsäädännön uudet periaatteet. Näin siksi, että tätä aihetta voi painetussa sanassa käsitellä täysin vapaasti ja asian mahdollinen esille ottaminen käytännön kysymyksenä myös meidän maassamme tekee sen käsittelyn naapurimaassa erityisen opettavaiseksi. Lisäksi on hyvä syy olettaa, että hyvin harva lukija tuntee lähemmin Ruotsin valtiopäivien päätökseen sisältyvää rikoslainsäädännön syvällekäyvää muutosta. Kuitenkin juuri tämä yleisen lain osa-alue luonteensa vuoksi vaatii jokaisen kansalaisen ja erityisesti jokaisen ihmisystävän suurta huomiota.

Voi kuitenkin olla hyödyllistä tarkastella muutoinkin, mitä mainitut valtiopäivät ovat säätäneet maan ja sen asukkaiden hyväksi. Perustuuhan maan kansalaisten käsitys olemassaolostaan kansakuntana ennen kaikkea edustuksellisuuden olemassaoloon. Edustuksellisen järjestelmän aikanahan Ruotsilla ei ole ollut historiaa ainakaan suhteessa muihin valtioihin, joten kaikki, mitä sen aikakirjoissa tältä aikakaudelta tulee säilymään, koskee maan instituutioiden ja yleisen sivistyksen kehitystä. Ja tämän kehityksen tärkein momentti on kansan tietoisuus, että kehitys on sen omaa työtä ja että se itse tekee oman historiansa.

Myös Finlands Allmänna Tidningin Ruotsin valtiopäivien kulusta välittämistä kertomuksista voi huomata, että puolueiden välinen jännitys oli voimakas ja että ne itse asiassa kumpikin taistelivat uuden hallituksen suosiosta. Siksi monet valtiopäiväasiat saivat poliittisemman sävyn kuin niillä sinänsä onkaan. Tämä koskee ennen kaikkea kysymystä yhtäläisestä perintöoikeudesta. Suomen tavoin myös Ruotsissa kaupunginoikeus ja pappisprivilegiot määräsivät pojille ja tyttärille yhtäläisen perintöoikeuden. Aatelin lapsilla tätä oikeutta ei ollut, ei myöskään maaoikeudessa. Talonpoikaissäädyn kannalta muutos oli jokseenkin yhdentekevä, sillä talonpoika ei kuitenkaan pysty kokoamaan suurta, yhtenäistä maaomaisuutta jälkeläisilleen. Sitä vastoin aateli, jonka valtiollinen asema perustuu perimykseen ja syntyperään, pyrkii tietenkin säilyttämään perheessä mahdollisimman suuren omaisuuden ja yhtäläinen perintöoikeus vaikeuttaisi väistämättä tätä pyrkimystä. Oikeusministeriön kertomukset osoittivat lisäksi, että merkittävä määrä kiinteää omaisuutta siirtyy joka vuosi pois aatelin käsistä, ja siksi aatelin kannalta oli entistäkin tärkeämpää torjua kaikki, mikä voisi johtaa vielä jäljellä olevan omaisuuden entistä pitemmälle menevään jakautumiseen.

Näyttää luultavalta, että moni uuden perintölain kiihkeä kannattaja on ajatellut juuri tätä puolta asiasta. Ainakin on varmaa, että sellainen laki edistää maaomaisuuksien paloittelua ja vaikuttaa siten demokraattiseen suuntaan. Mutta asian ajankohtaista merkitystä vain lisäsi aateliston ankara vastarinta, joka jatkui senkin jälkeen, kun ehdotus oli kahden säädyn päätöksellä hyväksytty. Aatelisto yritti erityisellä hallitukselle tekemällään anomusesityksellä osoittaa, että kysymys oli privilegioista ja asia vaatisi siten kaikkien neljän säädyn yhteisen päätöksen. Uusi hallitus oli siihen asti noudattanut täydellistä puolueettomuutta kahden puolueen välillä. Tämä linja herätti uudistuspuolueen kiihkeimmässä siivessä suurta tyytymättömyyttä. Erityisesti vuoden 1840 valtiopäiviltä lepäämään jäänyttä edustusuudistusta käsiteltäessä tämä puolue toivoi turhaan hallituksen tukea. Maltillisemmat ainekset myös puolueen sisällä kuitenkin vastustivat monessa suhteessa keskeneräistä ehdotusta ja antoivat tukensa myös hallituksen puolueettomuusasenteelle. Nyt hallituksen oli kuitenkin ei vain valtiopäiviin vaikuttamalla vaan myös muodollisesti ratkaistava kolmen aatelittoman säädyn ja aatelin mielipiteiden välillä. Kaikki viittaa siihen, että ratkaisu ymmärrettiin hallituksen ohjelmalliseksi linjanvedoksi, ja kun hallitus päätyi kannattamaan uudistusta, konservatiivinen laita julisti ryhtyvänsä avoimeen oppositioon hallitusta vastaan. Erilaisen perintöoikeuden kumoamista voi siten ilman muuta pitää valtiopäivien poliittisesti tärkeimpänä tuloksena.

Poliittisesti merkittäviä ovat myös vuodelta 1840 lepäämään jäänyt päätös valtiopäivien kokoontumisesta joka kolmas vuosi aiemman viiden vuoden sijaan, sekä päätös lakkautusvallan poistamisesta, mikä asettaa painovapauden kokonaisuudessaan juryn ja tuomioistuinten valvottavaksi. Edelleen säätyjaon kumoaminen Korkeimmassa Oikeudessa sekä vihdoin päätös, että säterinomistaja, joka ei ole ollut valtion palveluksessa eikä kuulu muuhun säätyyn, lasketaan vastedes talonpoikaissäätyyn kuuluvaksi.

Kansan oloihin taas vaikuttaa välittömästi päätös siirtyä kouluissa jälkikäteen aineopetukseen sekä manttaalimaksujen osoittaminen suoraan kansakoulujen perustamiseen.

Näiden toimenpiteiden lisäksi lähes vuoden kestäneet valtiopäivät eivät tehneet muita yleisesti merkittävinä pidettäviä päätöksiä kuin mainitun uuden rikoslain periaatteiden hyväksymisen. Tulemme selvittämään niitä lähemmin erillisessä kirjoituksessa. Nyt huomautamme vain siitä, minkä lukija onkin varmaan pannut merkille, että niin paljon kuin Ruotsissa intoillaankin uudistusten puolesta, edustuslaitos tekee uudistuksia varsin harvoissa asioissa. Tämä näyttäisi osoittavan, että siitä ei puutu konservatiivisia aineksia. On selvää, että niitä on ensi sijassa aateliston ja papiston keskuudessa. Mutta ei niitä puutu muistakaan säädyistä. Jopa porvarissäädyssä, joka näillä valtiopäivillä vaikutti erityisen uudistusmieliseltä, konservatiivisella puolueella on ollut monta etevää kannattajaa. Talonpoikaissääty taas on vanhaan ja perinteiseen mieltyneenä luonnostaan konservatiivinen. Kun se päätyy jonkin uudistuksen puolelle, se ei vastusta hallitusta vaan muiden säätyjen etuoikeuksia. Pysyvästi se vastustaa vain korkeita veroja. Kauppaa ja muita elinkeinoja harjoittava keskiluokka on aina ja kaikkialla ollut valtion poliittisesti liikkuvin elementti. On siis asian luontoon perustuvaa, että myös Ruotsissa asia on näin. Mutta kun kaupunkeja on maassa vähän ja ne ovat pieniä, säätylaitos antaa porvaristolle suuremman vaikutusvallan maan asioissa kuin sen sivistys tai sen varallisuus muihin yhteiskuntaluokkiin verrattuna antaisivat aihetta. Ja kun uudistukset kaikesta tästä huolimatta etenevät näin hitaasti, niin se vain todistaa jälleen kerran, että vapaan yhteiskuntajärjestyksen ja ilmaisuvapauden oloissa kansakunnan terve järki sittenkin estää kaikki hätäiset muutokset, kunhan sitä ei vain laittomasti sortamalla ärsytetä niin että rauhallinen harkinta saa väistyä intohimojen ja katkeruuden tieltä. Niin sanotun liberaalin lehdistön toiminnasta Ruotsissa voidaan tietysti sanoa paljonkin, mutta kokemus osoittaa selvästi, kuinka vähän se on kyennyt harhauttamaan kansakunnan arvostelukykyä. Lehdistöllä on todellista poliittista vaikutusta vain silloin, kun se ilmaisee jo olemassa olevaa yleistä mielipidettä. Sen omat päähänpistot taas käyvät vaarallisiksi ja harhauttaviksi vain silloin, kun muut seikat aiheuttavat yleistä tyytymättömyyttä ja neuvottomuutta. Edellytettäisiinhän koko kansan sivuuttavan omat tärkeimmät etunsa, jos uskottaisiin, että tyhjät julistukset ja teoriat saisivat sen vaihtamaan kasvavan hyvinvoinnin, rauhan ja järjestyksen uskoteltuihin etuihin, joita siltä ei suinkaan puutu ja joiden todellisesta arvosta ei ole mitään kokemusta. Myös mainitun uuden rikoslain periaatteiden tunnustaminen ja hyväksyminen edustuslaitoksessa vei Ruotsissa kolmekymmentä vuotta. Saattaa mennä vielä monta vuotta, ennen kuin uusi laki pääsee astumaan voimaan.

 

 

Vertailu