Kuopio
Saima on harvoin ollut niin ilomielin väärässä kuin viimeksi esittämässään tätä paikkakuntaa koskevassa sääennustuksessa. Etelätuuli hajotti Kallaveden jäät jo toukokuun 24. päivän vastaisena yönä, ja vaikka seuraavat päivät olivat hieman viileitä, varsin leuto sää ja vähäiset sateet ovat sen jälkeen virkistäneet oraita ja heinänurmia. Nurmen kasvu on tosin vielä ollut maaseudulla vähäistä eivätkä lehtimetsät viheriöi, mutta kaupungin puutarhoissa, kaduilla ja toreilla voi jo havaita virkeän keväisen ilmeen. Lunta on ainoastaan metsissä. Teitä vaivannee yhä kelirikko, koska etelästä tuleva posti saapuu yhä tavallista myöhemmin.
Hra Renström, jonka daguerrotypioita voidaan pitää tasoltaan parhaisiin kuuluvina, poistunee kaupungistamme ensi keskiviikkona antaakseen savonlinnalaisille tilaisuuden oppia tuntemaan itsensä.
Uutisia
Tärkein näistä uutisista näyttää olevan se, että Allmänna Tidningen on heittäytynyt uudistusten kannattajaksi ja suosittelee juopotteluhoidon antamista vesileipärangaistuksen sijasta niille vangeille, jotka saattavat tarvita tuollaista hoitojaksoa ja voivat hyötyä siitä. Hoitona on tuttu menetelmä, jota käytettäessä potilaalle annetaan jonkin aikaa ainoastaan sellaista ruokaa ja juomaa, johon on sekoitettu paloviinaa. Lehti väittää vesileipävankeudesta: ”Tämä rangaistus veltostuttaa, jos sitä sovelletaan ankarasti ja jatketaan useiden päivien ajan, ja vain lisää halua heikentyneiden voimien vahvistamiseen paloviinan avulla. Rangaistus voi siis helposti edistää sortumista takaisin siihen pahuuteen, josta sen pitäisi vieroittaa. Mutta jos rangaistus voitaisiinkin muuttaa sellaiseksi, että se totuttaisi luopumaan pahuudesta, voitettaisiin paljon enemmän, vaikka hoidon vaikutus ei kestäisikään muutamaa kuukautta tai vuotta kauemmin.” Jokainen myöntänee tämän selityksen oikeaksi, ja on tosiaan ilahduttavaa, että virallinen lehti on tehnyt aloitteen [rikollisten] parantamisteorian soveltamiseksi maan rikoslainsäädännössä.
Luultavasti palkinnoksi hallitusvallalle osoittamastaan uskollisuudesta Galitsian talonpojat on vapautettu erinäisistä heitä tilanomistajien hyväksi rasittaneista päivätyövelvoitteista, ja huhut kertovat, että päivätyörasitukset aiotaan vähitellen poistaa koko Itävallan monarkian alueelta. Sielläkin siis tehdään uudistuksia. Huomispäivä, jota muuten sanotaan petolliseksi veijariksi, osoittautunee tässä tapauksessa kuitenkin vakavamieliseksi ja kunnialliseksi matkalaiseksi. – Preussin pääkaupungissa kokoontuu helluntaipyhien jälkeen ”suuri yleisvaltakunnallinen kirkolliskokous”, jonka tehtävänä on ”osallistua nykyisin käynnissä olevan uskonnollisen kiihotuksen hillitsemiseen”. Tämä tavoitehan epäilemättä saavutetaan täydellisesti, jos se huhu pitää paikkansa, että ”synodi saa määräyksen pitäytyä tiukasti Augsburgin uskontunnustuksen asettamien rajojen sisällä, jolloin myös protestanttisuuden ja katolisuuden alkuperäinen suhde palautettaisiin ennalleen”.
Myös Galiciassa, Espanjan maakunnassa, on kapinoitu, mutta tämäkin kapina on tukahdutettu verisesti. Kapinaa sanotaan esparterolaiseksi, millä tarkoitetaan, että maanpakoon joutunut Espartero oli sen nostattanut tai se oli järjestetty hänen hyväkseen. Hän lienee ainoana pahastunut siitä, että maan perustuslaki on kumottu, painovapaus mitätöity ym. – Englantilaisten Intiassa käymä sota on päättynyt siten, että puolet Lahoren valtiosta on joutunut heidän haltuunsa, mutta jätetty toistaiseksi kotimaisen ruhtinaan hallittavaksi. Toinen puolisko, jonka pääkaupunkina on Lahore, on yhä vapaa – nimellisesti.
–––––––––––––––
Kanava on useissa numeroissaan julkaissut erinomaisen tutkielman suomen kielen oikeinkirjoituksesta, ja siinä on mm. kosketeltu vieraskielisten nimien kirjoittamista. Torjuakseen Castrénin ilmaiseman pelon, että vieraiden kielten äännelait tunkeutuisivat kieleen nimien myötä, kirjoittaja muistuttaa täysin aiheellisesti siitä, ettei tässä ole lainkaan kyse äänteistä, vaan ainoastaan äänteitä tarkoittavista merkeistä, kirjaimista ja tavuista. Kirjoitetaanpa nimi millä tavalla tahansa, nimen lähtökieltä osaamaton suomalainen lausuu sen aivan kuin se olisi suomenkielinen sana. Muuan Saimaan tekstinsä lähettänyt kirjoittaja on jo kauan sitten sanonut saman, mutta tämä on kamppailun kestäessä sivuutettu ja unohtunut. Jos nimi säilytetään muuttamattomana, suomalainen ääntämys toki poikkeaa sen kirjaimin ilmaistusta asusta; tässä ei kuitenkaan ilmeisesti menetetä mitään. Jos nimen kirjoitustapa väännetään suomalaisen ääntämyksen vaatimusten mukaiseksi, se varmastikin lausutaan samalla tavalla kuin se kirjoitetaan, mutta tästä ei ole paljon apua. Nimi ainoastaan muutetaan tunnistamattomaksi niin kirjoitustavaltaan kuin ääntämykseltäänkin.
–––––––––––––––
Turun uusi terveyskylpylä on antanut aiheen laajaan vesi- ja numeropitoiseen väittelyyn, ja sen luvataan jatkuvan. Laskelmista on kuitenkin näköjään unohdettu eräitä tärkeitä seikkoja. Ensisijaisesti tarkoitamme tällä ”kotipesän ulkopuolelle tehdyn retken” tuottamaa henkistä ja ruumiillista hyötyä. Jokaisen kotimaisen elinkeinon edistäminen on toki hyväksyttävää. Mutta myös ulkomaanmatkat ovat hyväksyttäviä ja voivat, vaikka eivät hyödytäkään yksinomaan Turun kaupunkia ja sen kylpylöitä, vaikuttaa sangen hyödyllisesti ja parantavasti koko maahan – nimittäin sen sivistykseen. Viisas mies, jolla on siihen varaa, ei siis varmaankaan karta kustannusten pientä kasvua, jos terveysmatka voi samalla olla valistava ja sivistävä matka. Väittelyssä ei ole mainittu, millaisia tätä tarvetta tyydyttäviä aarteita Turulla on tarjottavanaan.
Ulkomailla kuuluisa, suomalaisten unohtama suomalainen nimi
Tarkoituksemme on kertoa tapaus, joka ei ole ainoa eikä Suomessa edes lajissaan ainoa esimerkki vanhasta sananlaskusta profeetan arvostuksesta omalla maallaan. Se on silti varmaankin yksi näkyvimpiä osoituksia siitä vähäisestä huomiosta, jota tällaiselle maanmiehelle ja maalle kunniaa tuoville pyrkimyksille tässä maassa osoitetaan.
Kerromme, että Suomella on mies joka on tehnyt ihmiskuntaa hyödyttävän tieteellisen keksinnön, kenties tärkeimmän josta suomalainen mies on koskaan osannut uneksiakaan. Kerromme, että ulkomaiset tieteenharjoittajat Venäjällä, Saksassa ja Ranskassa ovat hyvin kiinnostuneina vuosikaudet seuranneet hänen tutkimuksiaan ja että joukko täysin päteviä arvioijia on nyttemmin vahvistanut löydön arvon, minkä lisäksi sitä on monessa paikassa täysin menestyksellisesti sovellettu. Ja vaikka vielä lisäämmekin, että keksijä itse on julkaisemissaan kirjoituksissa koettanut levittää tietoa tuosta keksinnöstä, jota myös muut ovat kuuluisissa tieteellisissä julkaisuissa käsitelleet – niin silti varsin harva lukija tiennee, että tässä puhutaan Käkisalmen piirilääkäri tri Gustaf Crusellista.
Vuonna 1809 (?) Suomessa syntynyt Crusell suoritti akateemiset opintonsa Helsingissä ilman että olisi herättänyt erityistä huomiota suorittamillaan tutkinnoilla. Tässä hän muistuttaa montaa muuta merkittävää miestä. Ehkä johonkin merkittävämpään suuntautunut halu sai hänet olemaan välittämättä ulkonaisista olosuhteista, mistä syystä hän ei saavuttanut myöskään ympäristönsä suosiota. Joku muistanee vielä ne puoliksi huvittavat ilmoitukset, joilla hän lääketieteellisten opintojensa alussa esiintyi eräässä pääkaupungin lehdessä. Ne koskivat silloin meidän maassamme uutta lääketieteellistä harjoittelua. Sittemmin Crusell kiinnostui galvanismista ja sen vaikutuksesta ihmiselimistöön. Hän keräsi huoneeseensa pienen näyttelyllisen vasikoita, kaniineja, ankkoja jne. jotka saivat palvella hänen teorioidensa koekenttänä. Moni nauroi vielä silloinkin mainituille ilmoituksille. C. esitti kokeen tietävimmälle mahdolliselle yleisölle. Hänen laitteensa olivat puutteellisia, hänen kokemuksensa epävarmaa ja hänen teoriansa keskeneräinen. Kokeet epäonnistuivat. Toiset niistä lupasivat jonkinlaista menestystä. Mutta jälkimmäisille oltiin sokeita – ja naurettiin niin kuin ennenkin. Mikä mahtoi aiheuttaa Crusellin vastoinkäymiset? – Sanottakoon se rohkeasti: ympäristön myötätunnon puute asiaa kohtaan. Muutoinhan olisi pieninkin aihe riittänyt siihen, että Crusellin uutteria pyrkimyksiä olisi seurattu myötätuntoisesti. Tämän osoittaa parhaiten se, mitä pian esitämme.
Tämäntapaisia kohtaloita isänmaassaan koettuaan C. lähti Pietariin. Siellä hän jätti Tiedeakatemialle muistion, jolle herrat Parrot, Baer, Jakobi ja Lichtenstädt 3. kesäkuuta 1840 antoivat suostumuksensa. Kaikki he totesivat yksimielisesti C:n yritykset erittäin mielenkiintoisiksi. Akatemia päätti kiittää häntä hänen tiedoistaan ja kehotti häntä jatkamaan. Herra Jakobi tarjosi C:lle apuaan laitteiden ja kojeiden rakentamisessa. Jo 16. joulukuuta herrat Brandt, Baer, Lenz, Jakobi ja Lichtenstädt kertovat jälleen kokeista, joita he yhdessä Crusellin kanssa olivat suorittaneet. He totesivat Crusellin keksinnön lupaavan tulevaisuudessa suurta hyötyä, mikä tekee hänen pyrkimyksensä hallituksen osoittaman huomion arvoisiksi. Akatemia päätti tehdä tätä koskevan ehdotuksen silloiselle valtiosihteerille kreivi Rehbinderille. Tämän toimenpiteen seurauksena Crusell sai tukea ja vapaat mahdollisuudet käyttää uutta hoitometodiaan Pietarin sairaaloissa.
1841 Crusell julkaisi saksaksi ensimmäisen vihon kirjastaan ”Galvanismista paikallisten vammojen kemiallisena hoitokeinona”. Vuosina 1842 ja 1843 seurasi vielä kolme vihkoa. Ensimmäiseen liittyy seuraava H. M. Keisarinnan henkilääkärin, tri M. Markuksen C:lle osoittama kirjoitus:
Toiveenne mukaisesti kiiruhdan ilmoittamaan ei tietenkään asiaa ratkaisevat ajatukseni teidän minulle hyväntahtoisesti välittämistä kokeistanne.
Lääkärit ovat turvautuneet galvanismiin jo pian sen keksimisen jälkeen ja sittemmin useamminkin, mutta sen käyttämisestä on aina luovuttu huolimatta sen hoitokäytön todennäköisestä hyödyllisyydestä ja huolimatta jopa niistä mielipiteistä, joita sen puolesta on esitetty.
Tämä tosiasia on niin hyvin tiedossa, ettei se tarvitse enempiä historiallisia todisteita. Sen syitä kannattaa silti tutkia, sillä tämän suuren luonnonvoiman käyttö on edistynyt jättiaskelin muilla luonnontutkimuksen aloilla.
Kyseistä syytä pitäisi käsitykseni mukaan etsiä lähinnä siitä tavasta, jolla lääkärit ovat vastaavia kokeita aiemmin yleensä toteuttaneet. Ne ovat lähes aina olleet riippuvaisia ennakkoarveluista ja tähdänneet yksinomaan galvanismin dynaamiseen käyttöön.
Mutta koska teidän erittäin kiinnostavat kokeenne osoittavat vaatimatonta luonnontutkimusta ja koskevat vain orgaanista metamorfoosia, niin minua ilahduttaa, että tarkoituksenne on kertoa yleisölle niiden menestyksestä. Olen lisäksi sitä mieltä, että teidän kokeenne tulevat muodostamaan ensimmäisen lenkin hoitotaidon kannalta hyödyllisten, jopa erittäin tärkeiden löytöjen mahtavassa sarjassa.
Esitän siten kunnioitettavalle herra tohtorille lämpimimmät kiitokseni hänen arvokkaasta työstään sekä vilpittömän toiveeni, että uudet kokemukset tulevat vahvistamaan teidän ihmisystävällisten pyrkimystenne ansiot.
Crusellin menettely perustuu, kuten mainituissa teoksissa esitetään, siihen keksintöön, että galvaaninen virta, joka osoittaa taipumusta happeen (positiivinen napa), aiheuttaa kovettumista (konsolidoitumista) orgaanisissa ainesosissa, kun taas se virta, jolla on taipumusta alkaaleihin, vaikuttaa hajottavasti (fluidisoivasti) orgaanisiin aineisiin. Tämä käy yksiin happojen ja alkaalien välittömän vaikutuksen kanssa; ensiksi mainituilla on kokoava, jälkimmäisillä hajottava ominaisuus. Siksi C. johtaa kipeään paikkaan, kaihimuodostumaan, haavan pintaan jne. jälkimmäisen virran vaikutuksen, mutta sillä tavoin, että vastakkainen galvaaninen virta pannaan kosketuksiin jonkin toisen ruumiinosan kanssa. Elimistöstä tulee näin galvaanisen virran johtaja niin että esim. haavan pinnassa galvaaninen virta kulkee ulos ruumiista. Operaatiolla on se vaikutus, että kyseiseen kohtaan synnytetään elimistön omaa toimintaa sairaalloisen muodostuman hajottamiseksi (resorbointi) ja näin elimistö palautuu normaaliin, luonnolliseen tilaansa. Yksinkertaisesti sanoen prosessi siis hoitaa ja lääkitsee esim. haavaa. Kaihimuodostumaan se vaikuttaa myös siten, että kehittyvä vetykaasu rikkoo kaihilinssin.
Kirjeessä mainitut galvanismin dynaamista käyttöä koskevat (”in dynamischer Hinsicht veranstaltet”) kokeet sitä vastoin tarkoittanevat sen käyttöä välittömänä parantamiskeinona niin että elimistö pannaan kosketuksiin vain galvaanisen sauvan toisesta tai toisesta navasta virtaavan sähkön kanssa tai että navat äkillisesti yhdistämällä aiheutetaan sähköisku ja elimistöstä tehdään tuon virran johdatin. Tällä tavoin on tunnetusti käytetty myös tavallista hankaussähköä, joskin ilman ratkaisevia tuloksia.
Crusellin metodin voi siis huomata poikkeavan näistä siinä, että sen mukaan ruumiin nesteet ottavat galvaanisessa ketjussa saman paikan kuin mikä hyvänsä kahta metallia yhdistävä neste.
C:n kuvaamat kokeet ovat monenlaisia ja eri tavoin järjestettyjä. On myös luultavaa, että hän vuonna 1843 on järjestänyt vielä paljon uusia kokeita, joista mainituissa kirjoissa ei kerrota. Useimmat niissä kuvatut kokeet ovat onnistuneet ja toisinaan niiden menestyksellisyydestä todistavat myös muut lääkärit. Mitään laajempia selostuksia tuon ajan jälkeen ei ole tiedossamme. Ainoastaan Tiedeakatemian bulletiinissa 14. toukokuuta 1845 mainitaan, että C. on luovuttanut Akatemialle kokeissaan käyttämän laitteen, jonka nerokasta kekseliäisyyttä tässä kiitetään. 2. lokakuuta samana vuonna mainitaan yksi Akatemian raportti C:n keksinnöstä sekä yksi C:n ilmoitus, jossa hän kertoo käyttäneensä metodiaan menestyksellisesti ”syöpään, kuolioon, fungus medullarikseen ja fungus ematoidekseen.”
Noista uutisista ensiksi mainitussa kerrotaan myös, että C. nyttemmin ”ensin” johtaa galvaanisen virran pois haavasta ja ”sitten” antaa virtaa sisään tietyn ajan, mitä menettelyä kutsutaan nimellä ”double traitement electrolytique”. Sillä on Kronstadtin suuren merisotilassairaalan lääkärien lausuman mukaan saavutettu merkittäviä tuloksia. Crusellin teoria näyttää siis muuttuneen vuoden 1843 jälkeen. Ja ehkä hänen toimintansa on vasta tämän muutoksen myötä saavuttanut sen suunnattoman menestyksen, josta nyt aiomme puhua.
Moni lukija lienee huomannut Crusellin Finl. Allm. Tidningissä julkaiseman tiedoksiannon elektrolyyttisen hoitolaitoksen perustamisesta Helsinkiin. Siihen liittyi peräti kymmenen moskovalaisen lääkärin Crusellin menetelmää puolustava todistuslausunto, useimmat heistä sikäläisten sairaaloiden johtajia. Todistuksen mukaan Crusell on Moskovassa tätä tarkoitusta varten perustetussa hoitolaitoksessa elektrolyyttisellä käsittelyllään parantanut syöpää, veneerisen tartunnan haavoja ja erinäisiä muita haavatyyppejä. Tämä on tapahtunut ilman että käsittelystä olisi yhdessäkään tapauksessa koitunut vahinkoja ja sen seurauksena syöpäpotilaiden tuskat ovat heti kadonneet. Syöpätapausten joukossa mainitaan olleen sellaisia, joita niiden laajuuden ja sijainnin vuoksi ei olisi voitu kirurgisesti käsitellä.
Maanmiehemme tri Nylander kertoo Pietarista 2. tätä kuuta päivätyssä kirjeessään:
Minulla on viime aikoina ollut mahdollisuus seurata tarkoin muutamia Crusellin toimenpiteitä, joista erään virkamiehenlesken syöpätapaus on erityisesti maininnan arvoinen. Mainittu syöpä oli tuhonnut koko oikean rinnan ja ulottui niin pitkälle, että se näkyi selvästi potilaan selkäpuolelta. Siihen liittyi kohollaan oleva sienimäinen reunus (fungus hermatoides). Neljässä viikossa haava on nyt elektrolyyttisen käsittelyn avulla pienentynyt neljäsosaan, kohonnut reuna on kadonnut ja koko pinta on muutoin puhdas ja erinomaisesti jyväistynyt.
Primäärin syfiliksen galvanismin sanotaan parantavan lähes kokonaan. Parhaiten Crusellin keksinnön käytännöllisen hyödyn puolesta puhuu kuitenkin yhä uusien elektrolyyttisten hoitolaitosten perustaminen. Ei liene kovin kaukana aika, kun galvanismia määrätään unsseittain ja drakmoittain (niin kuin Crusell jo tekee) aivan samoin kuin mixtura salinaa ja eremor tartaria.
Kun lisätään nämä tulokset jo mainittuihin C:n itsensä julkistamiin onnistuneisiin kokeisiin hoitaa galvanismin avulla kaihimuodostumia sekä muita silmän ja korvan sairauksia, ahtaumia, kasvaimia sekä haavaumia, niin on myönnettävä, ettei Crusell olisi ilman työntekoa voinut päästä näin pitkälle. Ja tämän työn aikana C. on samalla rikastuttanut fysiikkaa löydöillään ja huomioillaan. Pietarin Tiedeakatemian Bulletiinissa on hänen muistionsa galvaanisen virran jaottelusta. Hänen mainitun teoksensa kolmas osa sisältää myös niin selkeästi esitetyn teorian galvaanisen virran voimakkuudesta, että jo esitys todistaa tekijän syvää perehtymistä aiheeseensa. Myös hänen laitteensa ovat saaneet julkista tunnustusta nerokkaasta ja tarkoituksenmukaisesta rakenteestaan. Kaikki tämä olisi tavallisessa tapauksessa jo hankkinut Crusellille nimen fyysikkona. Mutta nyt se jää merkityksettömäksi verrattuna hänen hoitomenetelmänsä tuloksiin. Siitä saattaa tulla yksi ihmiskuntaa eniten hyödyttäviä ja se tulee luultavasti johtamaan uusiin tietoihin myös eläinorganismin toiminnasta.
Toivomme pystyneemme välittämään lukijalle jotain siitä ilosta, joka meidät on vallannut tutustuessamme tämän suomalaisen ansioihin ja kunniaan. Mutta meille suomalaisille tällä asialla on myös pimeä puolensa, kun ajattelemme, että Crusellin toiminta ja vaikutus on tapahtunut melkein täysin vailla hänen maanmiestensä tukea ja myötäoloa. Tästä asiasta jätämme muutaman huomautuksen seuraavaan numeroon.
