Kuopio

Jatkuva kylmä sää on täällä estänyt kevään edistymisen.

Kuulutetaan, että H. K. Majesteettinsa on korvausta vastaan luovuttanut kaupungille ikuisiksi ajoiksi Hatsalan puustellin. Puustellin maiden viisaan käytön pitäisi tuoda kaupungin kassaan melkoisia tuloja sekä auttaa kaupungin ympäristön kaunistamista. Jos näistä maista annetaan yksityisille pieniä palstoja pelloiksi ja niityiksi sekä laidunmaita yleiseen käyttöön, niin lahja vain auttaa pitämään kaupungin elinkeinot nykyisellä alhaisella tasollaan. Pelkkä maanviljelys nimittäin elättää kaupungissa vain köyhempää luokkaa ja mahdollisuus viljellä maata kasvattaa tämän luokan määrää. Ilmaiset polttopuut ja hyvät karjanlaitumet ovat tälle yhteiskuntaluokalle vain lisähoukutus asettua tänne asumaan. Jos sitä vastoin kyseinen puustellinmaa jaetaan suuriksi pelto-, niitty- ja metsäpalstoiksi, jotka vuokrataan maapaikoiksi kaupungin varakkaammille asukkaille, maa epäilemättä tuottaa parhaiten eikä anna varattomalle väestölle uutta aihetta asettua kaupunkiin.

Tällaisten käsitysten lienee kuitenkin vaikea saada kannatusta paikkakunnalla, joka elinkeinojensa suhteen ei paljoakaan eroa maalaiskylästä. Pinta-alan laajentumisesta voidaan kuitenkin odottaa sitä tulosta, että nyt kaupungin linjojen sisäpuolella peltoa ja niittyä omistaville annetaan asetetaan jokin täsmällinen rakennusvelvollisuus ja mikäli he eivät sitä noudata, kyseinen maa kohtuullista korvausta vastaan lunastetaan sellaisille henkilöille luovutettavaksi, jotka mahdollisesti haluavat käyttää sen oikeaan tarkoitukseensa eli tonttimaaksi.

Viime maanantaina annettiin kaupungin viinanpoltto-oikeus vuokralle noin 380 hopearuplan vuosimaksusta. Läänin maaherralta lainvoiman saaneen päätöksen mukaan kaupungin asukkaista suoritettavien viinaveromaksujen jälkeen mahdollisesti jäävä ylijäämä menee kaupunginkassaan. Näin ollen kaikki kaupungin porvaristoon kuulumattomat asukkaat on estetty päättämästä niiden varojen käytöstä, joiden vuoksi he itselleen kuuluvan oikeuden myivät. Noin 100 ruplan ylijäämästä päätettiinkin perustaa raatihuoneen rakentamisrahasto. Tällaisen määrärahan turvin raatihuone saataisiin pystyyn noin vuonna 1950.

Kotimaasta kuultaneen jotain uutta ensi postin, tai jonkin sitä seuraavan postin myötä, kunhan selostavat lehdet ehtivät tulla.

Ulkomailta

Englannin alahuone on hyväksynyt Peelin kauppareformilain periaatteet. Irlannin nälänhätä synnyttää kasvavia levottomuuksia ja huoli niiden rauhoittamisesta taisi vahvasti vaikuttaa ministerin esityksen nopeaan hyväksymiseen. Kuitenkin myös Englannissa näkyy epäiltävän vastaavia toimenpiteitä muiden valtioiden taholta. Siellä on kauan saarnattu vapaakaupan paremmuutta samalla kun voimassa ovat ankarat suojelumääräykset. Ne valtiot, jotka ovat antaneet saarnan petkuttaa itseään, ovat ajaneet omat elinkeinonsa tuhoon englantilaisten suureksi hyödyksi. Kun nyt Englannin talouden suunnaton kasvu tekee suojelutullit tarpeettomaksi, korkeat tullimaksut kumotaan tai niitä alennetaan. Jos muut maat seuraisivat välittömästi esimerkkiä, se olisi Englannin teollisuuden toiveiden ja edun mukaista. Mutta edelliset eivät sillä tavoin saa teollisuustuotteilleen sen enempää menekkiä Englannissa kuin ennenkään. Tämä ei kuitenkaan kiellä sitä, etteikö liian pitkälle viety ehkäisyjärjestelmä voi aiheuttaa keinotekoista tuotantoa, jota pitkän päälle on mahdoton ylläpitää. Etua lakiesityksestä on luvassa vain viljantuottajamaille, jos voidaan olettaa, että englantilaiset syövät tulevaisuudessa tähänastista enemmän leipää. Samoin luvattu puutavaran tullinalennus lisännee kulutusta. Mutta koska se tapahtuu vasta ensi vuonna, ostajat varmasti odottavat siihen asti ja siksi puutavarakaupan suhdanteet myös Suomessa näyttävät tänä vuonna heikoilta.

–––––––––––––––

Kun me ruotsinsimme tähän lehteen sanomalehti Kanavan kirjoituksen kerjuun yleistymisestä Viipurin läänissä, emme voineet ymmärtää sen sisältöä, koska emme pystyneet saamaan selville, miksi ja millä tavalla sikäläisten maatilojen osia on voitu yhdistää suuremmiksi maaomaisuuksiksi ja karkottaa niiden entiset asukkaat. Borgå Tidning valistaa nyt kertomalla, että vain ”harvoin on entiset omistajat tuomittu menettämään tilansa, silloin kun on havaittu, että ne on päästetty täysin rappiolle”, mutta kerjäläisyyden taustana on se seikka, että ”suurempien rälssitilojen omistajat ovat halunneet saada alustalaisensa maksamaan suurempia verosuorituksia” ja köyhemmät talonpojat ovat tästä syystä joutuneet jättämään maansa ja kotinsa. Esitämme tämän tiedon sille, joka lisätietoa kaipaa. Kummankin toimenpiteen tulos on toki yhtä ikävä.

–––––––––––––––

Borgå Tidningin 25. nrossa on lisäksi jälleen ”kirjallisuusuutinen”. Tällaista on tapahtunut parikin kertaa aiemmin vuoden aikana, joten tämä kirjallisuuslehti täyttänee siis paremmin kuin hyvin vuoden tilausilmoituksessa antamansa lupaukset.

–––––––––––––––

Helsingin ja Turun taideyhdistysten yhdistyminen yhdeksi ainoaksi on erittäin ilahduttavaa. Nyt on siis vain yksi Suomen Taideyhdistys. Ainoastaan asiaa sinänsä edistänyt myönnytys näyttelyjen järjestämisestä myös Turussa voi tuntua hieman epätasapuoliselta muiden paikkakuntien kannalta, varsinkin niiden joilta jäseniä voi tulla jokseenkin yhtä paljon kuin Turustakin. Siitä, että maakunnissa ylipäänsä noteerataan mahdollisuus käydä näyttelyissä, olemme voineet vakuuttua. Onpa väitetty, että ostetut taideteokset olisi ollut parempi säilyttää yhdessä näyttelyssä Helsingissä, koska silloin edes kauempana asuvien jäsenten lapsilla olisi tilaisuus niiden avulla sivistää itseään. Tämä väite näyttää kuitenkin sikäli asiattomalta, että vuosittainhan järjestetään näyttely ja teokset ovat näin ollen Helsingissä opiskelevan tai muusta syystä elävän nuorison saavutettavissa. Sen sijaan maakunnissa asuvat jäsenet voisivat vaatia oikeutta antaa heille kuuluva näyttelyiden sisäänpääsylippu jollekin määräämälleen henkilölle.

Toivomme, että kypsästi ajattelevat etenkin Kuopiossa osoittaisivat asiaa kohtaan suurempaa kiinnostusta kuin mistä se tähän asti on voinut iloita.

–––––––––––––––

Kanava kehottaa vastaamaan Castrénin (Morgonbladetissa julkaistussa kirjeessä esittämään) puheenvuoroon vieraskielisten nimien oikeinkirjoituksesta suomenkielisessä tekstissä. Castrén perustelee mielipidettään nimien suomalaistamisesta sillä käsityksellä, että kielen sananmuodostus muuttuu ja turmeltuu, jos siihen sisällytettäisiin kielelle vieraita äänteitä. Jos asia todellakin noin on, ei tuota käsitystä voida kiistää. Voitaneen kuitenkin kysyä, onko väitetty turmeltuminen todellakin määriteltävä turmeltumiseksi. Jos kieli turmeltuu, kun kansakunta taipuu käyttämään puheessaan yhtäkään vierasta äännettä, kansakunnan on tätä turmeltumista välttääkseen sanouduttava kokonaan irti osallisuudestaan ihmiskunnan yleiseen sivistykseen. Siihen osallistuminen ei nimittäin käyne päinsä ilman vieraita äänteitä vieraissa sanoissa ja nimissä. Jos suomenkielisissä julkaisuissa on vieraiden paikkojen ja henkilöiden nimistä, tieteellisistä ja teknisistä termeistä jne. käytettävä väännöksiä, joista ulkomaalainen ei kykene lainkaan tunnistamaan sanojen merkitystä, ja jos suomalainen löytää kaikista muunmaalaisista julkaisuista nimiä ja termejä, joista hän ei ole koskaan kuullut eikä nähnyt puhuttavan, ei kumpikaan osapuoli liene valmis käymään kouluaan uudelleen. Olemme myös vakuuttuneita siitä, ettei Castrénia itseään saataisi lukemaan maailmanhistoriaa, jossa nimien oikeinkirjoitus olisi äärisuomalaistettu, koska hän pelkkää suomea lukiessaan havaitsisi joutuneensa outoon maailmaan, josta hän vain uutterasti opiskellen voisi selviytyä takaisin nykyiseen.