Johan Jakob Nervanderilta

Editoitu teksti

Suomi

[keväällä 1846]

 

Kelpo pašša-veikkoseni! 

 

Sinä olet tyranni! Ja tämän minä tiesin ennestään, mistä syystä Walleenin antama tehtävä oli minunkin kannaltani epämiellyttävä, kuten kirjeessäni huomautinkin, sillä niin typerä en ollut, etten olisi ennakoinut sitä, että Sinä – faute de mieux [paremman puutteessa] – suutut minulle. Aivan kuin ennen vanhaan kalifit, jotka mestauttivat huonojen uutisten tuojat. En voinut kuitenkaan sanoa Walleenille, etten uskaltaisi suorittaa tehtävää siitä syystä, että pelkäsin Sinun kohdistavan kiukkusi minuun. Sellainen oletus olisi tietysti vahingoittanut Sinua, ja halusin mieluummin ottaa vastaan osakseni tulevan ryöpytyksen luvaten kuitenkin, etten antaisi sen painaa mieltäni.

Haluaisin kuitenkin tietää, miten sellainen psykologinen merkillisyys on mahdollinen, että kun Sinä saat ”puuskasi”, Sinä et itse huomaa, ettet kykene lainkaan olemaan järkevä etkä oikeudenmukainen. – En tarkoita sitä, ettet halua ymmärtää leikinlaskuani Bygdénistä; vaikka Sinun olisi toki pitänyt tietää tai olisit helposti voinut kuulla häneltä itseltään, että hänellä on aivan liian vähän yhteyksiä minuun, jota hän tuskin on tavannut kahdesti vuodessa, jotta hän kysyisi minulta neuvoa siihen, pitäisikö hänen ottaa vastaan sensorin virka, ja jokainen, joka tuntee vähänkään hänen luonnettaan, saattoi taas tietää, että hän sen vastaanotettuaan pyrkisi kykyjensä mukaan täyttämään esimiesten ja lain käskyt. Koko tuohon asiaan puutuin sen takia aivan yksinkertaisesti vain siten, että kun hän puhui siitä, miten vaikeata hänen on säilyttää ”ystävälliset suhteensa” Sinuun sensorinpuuhassaan, esitin hänen asemastaan ja hänen sensorinvirkansa seurauksista sutkauksen, että hän voisi ruveta Saiman perhelääkäriksi pitääkseen tämän kauemmin hengissä. Tämä sutkaus yhtä vähän kuin Runebergin lausahdus, ”että Snellman on sitkeä, mutta Bygdén on nahkaa”, ei voi vaikuttaa mitään Bygdénin ankaruuteen sensorina, ja mahdollisesti niistä seuraa vain sen verran hyvää, että koska hän voi syyttää muita, te ette joudu tästä asiasta tukkanuottasille yhtä nopeasti kuin muuten.

Kun Bygdén ei kuitenkaan voi missään tapauksessa toimia vastoin sensuuriasetusta eikä mennä sitä pitemmälle ja olla maan muita sensoreita ankarampi, en ymmärrä, mitä tarkoitat kirjoittamalla ”että minun olisi pitänyt voida olettaa, ettet Sinä edes 500 hopearuplasta ryhtyisi roistoksi”. Onko se roistomaisuutta, että Sinun täytyy lopulta joskus alistua samaan sensuuriin kuin maan muut sanomalehtien toimittajat? Ja ovatko nekin roistoja, jotka joko noudattavat sensorin ohjausta tai yrittävät saada laillista tietä hänen ratkaisunsa muutetuksi? Voitko Sinä kylmäverisesti vaatia, että saat aina vain pysyä siinä poikkeusasemassa sensuuriin nähden, jossa olet tähän asti ollut, vai etkö todellakaan usko, että muut toimittajat kirjoittaisivat mielellään yhtä vapaasti kuin Saima tähän saakka, jos sensori sen sallisi? Sen verran tunnen sensuuriasetusta, että Saimassa on usein ollut asioita, jotka ovat selvästi vastoin sensuuriasetusta, esim. Stenbäckin jupakan yhteydessä. Lopuksi minun on tehtävä Bygdénille sen verran oikeutta, että ensinnä yli puolet sensoreista olisi sanonut Sinun pietismistä kirjoittamasi artikkelin kuuluvan Porvoon tuomiokapitulin sensuroitavaksi ja toiseksi tuskin yksi kymmenestä olisi päästänyt läpi huomautuksesi sivistyneiden luokkien uskonnosta.

Sinun antamastasi tähän asiaan liittyvästä tehtävästä ilmoittaa Sinulle Saiman edessä olevasta lakkauttamisesta minun on kieltäydyttävä, ensinnä, koska on vaikea tietää, onko jokin huhu aiheellinen vai ei ja toiseksi, koska on ennustettavissa, että Sinä joka tapauksessa suutut minulle.

Mutta, kuten sanottu, tämä kaikki on pitkä selvitys sulkumerkeissä, ja Sinulla voi olla enemmän tai vähemmän aihetta olla kiukkuinen viattoman sukkeluuteni takia, varsinkin kun meillä kummallakaan ei ole velvollisuutta luopua hyvin ansaitsemistamme erioikeuksista, Sinulla suuttumisesta ja minulla kaikelle nauramisesta. Sinun epäoikeudenmukaisuudellasi tarkoitan niitä syytöksiä, joita kohdistat minuun sellaisesta, mitä en ole sanonut. Et kai voi itsekään kiistää sitä, että poikien karkaaminen on yhteydessä fennomaniaan, kun he karkasivat opiskellakseen suomen ja lapin kieltä ja ”palatakseen suurmiehinä” kahden vuoden kuluttua. Muiden ”kahinoiden” en ole väittänytkään olevan yhteydessä fennomaniaan ”muualla kuin säikähtäneiden mielikuvituksessa”, mutta se, että ne siellä noin tulkitaan, on tosiasia, jolle minä en mahda mitään. Omasta puolestani en usko, että mielenosoitukset venäjän kieltä vastaan ovat yhteydessä fennomaniaan muuten kuin samaan tapaan, mistä kerran kirjoitit, että mainitulla manialla oli yhteyttä ylioppilaiden välinpitämättömyyteen Nordströmin lähtiessä. Kun tämä myönnytykseni on paljon suurempi kuin viime kirjeessä esittämäni, mitä järkeä on siinä, että Sinä osoitat minulle niiden päätelmien virheellisyyden, jotka minä olen maininnut vain historiallisessa mielessä ja jotta Sinä et olisi niistä tietämätön.

Lisäksi luettelet joitakin lupaavia aiheita ja sanot sitten: ”Se kaikki on pientä – Mutta kukaan ei voi epäillä sitä, että mikä tahansa mielenkiinnon kohde on toki tyhjää parempi, parempi kuin välinpitämättömyys kaikkea muuta kuin mahan täyttämistä kohtaan – Ja mitä tieteellistä kiinnostusta on tätä ennen ollut Yliopiston nuorison keskuudessa”. Oletko Sinä nyt itse sokea, kun olet esittänyt fennomanian kohottavan vaikutuksen todisteeksi noin kiperän kysymyksen, vai luuletko Sinä minun olevan niin sokea, etten pysty tekemään vertailuja. – Sinä viittaat Elmgreniin, Alfthaniin, Tengströmiin, Kellgreniin ja Berndtsoniin. Verratkaamme heitä edeltäneisiin opiskelevan nuorison sukupolviin, esim. siihen, johon Sinä itse kuuluit, jotta näkisimme, missä määrin edistymistä on havaittavissa. Siispä paras osa molemmista:

I II

Äskeinen opiskeleva nuoriso Nykyinen opiskeleva

(Snellmanin ikäiset), nuoriso nuoriso, jolla on

vailla kiinnostusta ja muusta tieteellistä intoa

kuin mahan täyttämisestä jne. (Noin 1845)

piittaamattomia. (Noin 1830)

 

Laurell ei ollut aikoinaan Elmgren, vapaamielinen

vapaamielinen, vai kuinka? ja rohkea teologi, jonka vertaista

meillä ei ole ikinä ollut.

 

Nordström serviili ja arka Alfthan vapaamielinen

juristi, ei piittaa muusta ja rohkea juristi, jonka

kuin mahan täyttämisestä vertaista meillä ei ole ikinä ollut.

(Sinä sanot samanlainen juristi)

 

Cygnaeus, hyvää ainesta Tengström hyvää

kriitikoksi ja runoilijaksi, ainesta kriitikoksi

mutta ei piittaa muusta kuin

mahansa täyttämisestä.

 

Lönnrot kielentutkija, mutta Kellgren kielentutkija

vailla tieteellistä kiinnos-

tusta eikä piittaa muusta kuin

mahansa täyttämisestä.

 

Runeberg Runoilija, jonka Berndtson, runoilija, joka ylittää

alaa on navettaidylli. navettaidyllin, on kyennyt yltämään

maailmanidylliin

Muina mahansa ajattelijoina vailla tieteellistä kiinnostusta voidaan mainita A. v. Nordmann, vanhempi Borenius, Gustaf Laurell, Snellman, Sten Sjöman, Gyldén, Geitlin, vanhin, A. Laurell, syntynyt 1801, nuorin, Cygnaeus, syntynyt 1807, ja kuuluneet samaan aikaan opiskelevaan nuorisoon.

Piirrettyäsi kuvan yliopiston nuorison piirissä havaitsemastasi tieteellisen harrastuksen noususta huudahdat: ”Minun vaikutukseni” (fennomaanisen liikkeen vaikutus) ”on havaittavissa muillakin tahoilla.” Kunpa tämä vaikutus ei supistuisi samaksi kuin vaikutus yliopiston nuorison tieteelliseen harrastukseen. Puhut tässä yhteydessä kuitenkin heräävästä innostuksesta maan elinkeinoja kohtaan yleensä, niin etten pysty ratkaisemaan, johtuuko se fennomaniasta vaiko tullijärjestelmän muuttamisesta ja Haartmanin innosta elinkeinotoiminnan ja teollisuuslaitosten kehittämiseen. Sikäli kuin olen manufaktuurijohtokunnassa pystynyt päättelemään, en ole havainnut tässä suhteessa mitään fennomaniasta.

Tulen nyt siihen keskustelemisen tapaan, jota Sinä ja fennomaanit yleensä mielellänne käytätte kumotaksenne niiden käsitykset, jotka eivät kuulu leiriin. Tämä tapa on aivan sama kuin pietistien, ja yleensäkin pietismin ja (Suomen poliittisen pietismin) fennomanian välinen yhtäläisyys on hämmästyttävä. Sinä ilmaiset halveksuntasi tyyntä tutkimusta, korkeinta tieteen tuntemaa [toimintatapaa] kohtaan, tutkimusta, joka on kohottanut maailman sivistyksen sen nykyiselle korkealle tasolle ja tähän pääsemiseksi työskennellyt ”eine geraume Zeit” [hyvän aikaa], ennen kuin sanomalehtiä oli olemassa. Miten merkityksettöminä pitänetkään sellaisia tyyniä tutkijoita kuin Hipparkhosta, Platonia, Aristotelesta, Baconia, Galileita, Kopernikusta, Kepleriä, Newtonia, Euleria jne. Schiller toki sanoo: Wenn die Könige baun haben die Kärrner zu tun, [kun kuninkaat rakentavat, on ajomiehillä töitä tehtävänään] mutta Sinä menet askeleen pitemmälle ja tunnut uskovan, dass die Kärrner alles tun [että ajomiehet tekevät kaiken]. Minä puolestani pidän toki sangen hyödyllisinä ja arvostusta ansaitsevina tieteen kolportöörejä, jotka levittävät yleisön keskuuteen tieteen suuria totuuksia pala palalta, mutta en voi asettaa näitä kolportöörejä mielessäni niiden tyynen tutkimuksen miesten yläpuolelle, jotka ovat nämä totuudet löytäneet. Uskon, että maailmankauppaa käyvät tukkukauppiaat eivätkä maustepuotien pitäjät, ja pidän luultavana, että Lönnrot, tyynen tutkimuksen mies, on tehnyt Suomen hyväksi enemmän kuin kaikki Kalevalan kääntäjät ja selittäjät yhteensä.

Sinä käytät kirjeessäsi ilmauksia tyyni tutkimus ja viisaus aivan samalla tavalla kuin pietistit ilmauksia tiede ja pirun riivaama järki. Huomautan tästä samankaltaisuuden takia enkä siksi, että pietismi olisi väärässä vihatessaan verivihollisiaan tiedettä ja järkeä tai että fennomania Sinun haluamassasi muodossa, aitona ja oikeana, jonka ”oikeiden henkien kannalta Sinä itse olet jo liian heikko”, olisi väärässä vihatessaan viisautta, järkevyyttä ja tyyntä tutkimusta.

Löydän pietismistä ja fennomaniasta lisäksi samankaltaisuutta sikäli, että kumpikaan ei mielellään väittele vastustajiensa kanssa olettaen, että viimeksi mainitut toimisivat oman vakaumuksensa mukaan, vaan molemmat (siis pietismi ja fennomania) kiirehtivät selittämään vastustajat lihan orjiksi tai hengeltään orjiksi, joilta puuttuu korkeampien arvojen taju. Sanalla sanottuna: vastustajat tuomitaan sillä perusteella, etteivät he pyri muuhun kuin mahansa täyttämiseen. Jos vastustajat hyväksyvät nämä lähtökohdat, heidän voittamisensa ei ole vaikeaa. Jos he eivät niitä hyväksy, heitä nimitellään teeskentelijöiksi. Olen aina tunnustanut Hällströmin ansiot, suuret ansiot tiedemiehenä, silloinkin kun olen ollut henkilökohtaisesti kaikkein vihaisin hänelle, ja uskon horjumattomasti, että Tiedeseura jopa ihailee niitä; siitä piittaamatta Sinä kuitenkin esität itsestään selvänä vaatimuksen, ”että minun on myönnettävä Seuran teeskentelevän ihailua”. Voit luottaa siihen, että yhtä suuresti kuin ylioppilaat ihailevat Sinua fennomaanina ihailee Tiedeseura Hällströmiä luonnontutkijana. Sillä ei tietenkään ole mitään tekemistä Hällströmin muiden ominaisuuksien kanssa, ja muiden kuvailu ei ole minun käsialaani, vaan Laguksen. Jouduin esiintymään puhujana vastoin tahtoani ja sen jälkeen kun olin yli puoli vuotta vastustellut, luvannut kuvailla häntä tiedemiehenä ja luovuttaa kaikki hallussani olevat tiedot jne. Mikään ei kuitenkaan auttanut, ja jollen halunnut teeskennellä leppymättömyyttä, jota en tuntenut hänen kuollutta tomuansa kohtaan, minun oli suoritettava tehtävä, vaikka olinkin varma siitä, että sanoinpa mitä tahansa, jollakulla olisi siitä huomauttamista. Kun uhrauduin puhujaksi, pidin itseäni sen takia korvaukseksi oikeutettuna siihen, että puheen muotoilun tarvitsi tyydyttää vain minua itseäni. Kaikki tuossa yhteydessä osoittamani järkevyys ja omien tunteitteni syrjäyttäminen on Sinun mielestäsi varmasti sangen tuomittavaa. Lohduttaudun kuitenkin ajatuksella: ”Ein Mensch ohne Form muss jede Anmut des Betragens als Falschheit ansehen”. [Ihminen vailla tapoja pitää pakostakin kaikenlaista miellyttävää käytöstä petollisena.]

Tälle lainaukselle Sinä varmasti naurat. Tiedän sen. Se on lainattu eräältä tyynen tutkimuksen mieheltä, joka kamppaillen eteni järkevyyteen ja viisauteen, se on lainattu Schilleriltä.

Lopuksi Sinä sanot: Voi hyvin, ja jos voit, anna avoimelle esiintymiselle etusija ennen viisautta! Sillä lailla; niin minä voin tehdä ja olen aina tehnyt, nimittäin antanut avoimelle esiintymiselle sijan, mutta en ennen viisautta, vaan viisauden rinnalla. Avoin esiintyminen ilman viisautta on tuulenpieksäntää, ja siihen minä en (siis en) ryhdy, vaikkapa minulle tarjottaisiin tilaisuutta tuulenpieksäntään siihen suuntaan, mihin tuuli puhaltaa. Sen jälkeen kun kokemuksen ja harkinnan muokkaamat mielipiteeni eivät ulkomailta palatessani enää vastanneet vallitsevaa näkökantaa, olen omasta aloitteestani ja kenenkään pakottamatta luopunut kaikesta yleisön suosion tavoittelusta, toivon sitä nyt vielä vähemmän kuin silloin, mutta käytän myös oikeuttani ajatella ja puhua liberaalisti oman mieleni mukaan perässätulijoista huolta kantamatta. Yhtä avoimesti kuin Sinä tai kuka muu tahansa, ehkäpä avoimemminkin, koska esiinnyn ujostelemattomammin, puhun sen takia niin ylhäisille kuin alhaisillekin, mutta en kulje arkioloissa koturneilla, suuri spektaakkeli ei miellytä minua, jos sitä pitää esittää aamusta iltaan. Minusta on mukavinta astella tohveleissa, mutta kuljenpa avoimesti myös sukkasillani. Koska Sinä kuitenkin olet toivonut avointa esiintymistä, olen nimenomaisesta pyynnöstäsi poikkeuksellisesti sanonut sellaista, minkä kuuleminen vanhalta nuoruudenystävältä on mielestäni Sinulle hyväksi.

Kun minä tästä syystä olen pysytellyt puolueettomana fennomanian suhteen, saat Sinä tyytyä siihen, että pidät avoimena esiintymisenä sitä selitystäni, että olen menetellyt siten vakaumustani noudattaen. Tässä yksi syy: En ehdi mitenkään tehdä kaikkea, mitä tehtäviini magneettisten ilmiöiden tarkkailijana kuuluu, mitä muuta minulta sitten voidaan vielä vaatia? Pitääkö minun tehdä havaintoni ja niiden 10 minuutin aikana, jotka minulle jäävät vapaiksi ennen seuraavaa havaintohetkeä, päästää kurkustani lyhyt, mutta voimakas fennomaaninen kiekaisu ollakseni Sinulle ja muille ”vahvoille hengille” mieliksi? Voisin toki kuitenkin tehdä tämän niin kuin kukko aamun sarastaessa, jos pitäisin keinotekoisesti nostatettua fennomaanista liikettä tuollaisena aamunsarastuksena. En kuitenkaan ole sitä mieltä. Perustelujani on liian paljon ja ne ovat liian laajoja tässä laajemmin esitettäviksi, eikä sellaisesta esittelystä olisi sitä paitsi mitään hyötyä, koska se ei tietenkään vaikuttaisi Sinuun. Siitä syystä astelen vain pikaisesti sukkasillani. Siis 1) Suomi ei ole itsenäinen eikä sillä ole historiaa, se ei siis koskaan ole ollut itsenäinen. Suomalaiset ovat tosin kansa, koska he puhuvat kieltään, mutta eivät kansakunta, koska heillä ei ole historiaa. Kaikki koirashanhetkin puhuvat samaa kieltä, mutta eivät ole kansakunta, eivät edes villihanhet, jotka kuitenkin ovat itsenäisiä. Ilman kansakunnan olemassaoloa ei voida saada, ei luoda omiin tarkoituksiin eikä varsinkaan tilata herroilta kansallista kirjallisuutta. 2) Suomen pitäisi siis ensin tulla itsenäiseksi, mutta itsenäisyyttä ei saada saarnaamalla kansallisesta kirjallisuudesta. Kansat ovat tosin taistelleet eräästä kirjasta, Raamatustaan, mutta mikään kansa ei ole vielä taistellut kielioppinsa puolesta: suomalaisten on näin ollen tehtävä niin kuin Israelin lapset Goosenin maassa: kiskottava kiviä ja olkia ja sen ohessa voitava hyvin ja lisäännyttävä odottaessaan, että Egyptin seitsemän vitsausta vapauttavat heidät vankeudesta. 3) Jotta kansallinen kirjallisuus kannattaisi itsensä, kansa ei saa olla liian köyhä eikä vähälukuinen. Köyhyys ja vähälukuisuus ovat rasite ruotsalaisten ja tanskalaisten kirjallisuudelle, ja tietoisuus tästä on antanut aiheen skandinaavisiin aatteisiin. Eikä siellä kuitenkaan jouduta aloittamaan kaikkea aivan alusta kuten meillä. Suomen kieli ei sivistyksen ja kirjallisuuden kielenä voisi tuottaa muuta kuin aapiskirjan tasoista kirjallisuutta. Jos Sinä uskot suomenkielisen kirjallisuuden mahdollisuuteen, uskot myös virolaisen ja lappalaisen kansallisen sivistyksen ja kansalliskirjallisuuden mahdollisuuteen. 4) Miten suomen kieli voi syrjäyttää ruotsin, kun ruotsalaiset ja suomalaiset eivät kummatkaan omista maata. Talossa voi toimia mielensä mukaan vain talon omistaja. Jos ruotsalainen vähemmistö asettuu vastustamaan muutosta, ja näin käy, jos joudutaan hätätilanteeseen, miten ruotsin kielestä sitten päästään eroon sen paremmin kuin meidän aatelistostammekaan, vaikka koko aateliton massa sitä haluaisikin? Vain suomalaisten vallankumous ruotsalaisia vastaan voi auttaa, mutta Venäjä varmasti panisi Suomessa tapahtuvan vallankumouksen hyvin pahakseen, vaikka vallankumous ei koskisi Venäjää.

5) Enemmistön kieli ei ole vielä missään maassa, ei itsenäisessäkään, onnistunut täysin syrjäyttämään sivistyksen elävää kieltä. Epäilen sen takia kokeilun onnistumista ensimmäisen kerran Suomessa. 6) Mielikuvaan kansasta sisältyy tosin [ajatus], että jokaisella kansalla on oltava isänmaansa, jossa se puhuu kieltään. Tämä on sääntö; jos kansa on kuitenkin kerran menettänyt niistä jommankumman, on epävarmaa, saako mainittu kansa tai voiko se saada ne takaisin. Ihmisellä on kaksi jalkaa, sanoo luonnontutkija; jos hän kuitenkin on menettänyt toisen, hän saa täysin teorian vastaisesti loikkia yhdellä jalalla lopun ikäänsä. Juutalaiset ovat kansa, jolla on kansallinen kirjallisuus ja historia, mutta ei omaa maata. Suomalaisilla ei ole historiaa, ei kansallista kirjallisuutta, mutta he omistavat maansa, eivätkä näiden kansojen vaatimukset saada puuttuva osa tosin ole perusteettomia, mutta epävarmaa lienee, kumman osalta prosessi ensiksi pääsee ratkaisuun. 7) Mainittu prosessi kuuluu ainakin kantajan itsensä eikä asianajajien hoidettavaksi. Sinä, R. Tengström, Elmgren, Berndtson ette pysty ymmärtämään suomenkielistä kirjaa ilman sanakirjaa ettekä kirjoittamaan virheettömästi liuskaakaan, oletteko Te suomen kielen luonnollisia asianajajia? Te kaikki olette enemmän tai vähemmän loikkareita germaanisen ja ruotsalaisen sivistyksen puolelta. Jos sotajoukolla ei voi olla kotimaisia päälliköitä, vaan ne on etsittävä muukalaisten riveistä, ei taistelua voida voittaa. Milloin demokratia on voittanut aristokraattien johdolla? Onko irlantilaisilla englantilaisia johdossaan, kun he taistelevat Irlannin itsenäisyyden puolesta? Onko puolalaisilla venäläisiä? Ei, herätteen ja painostuksen on lähdettävä suomalaisista itsestään. Jos sitä ei ilmene, liikehdintä on ennenaikaista. Mitä karummasta maaperästä suomalaisuus kasvaa, sitä varmemmin se luontuu oloihinsa. En luota tässä kysymyksessä herrasmiehiin, vaan talonpoikiin. Suomalaisuuden ruotsalainen imettäjä voi vain antaa lapsen koetella voimiaan. Jos lasta aina vain kannetaan, se toki on hellyyden paraatia, mutta ei opeta sitä koskaan kävelemään itse. 8) Pidän ruotsin kieltä välttämättömänä kuorena suomen kielen säilyttämiseksi ytimenä, johon nykyiset epäsuotuisat olot eivät pääse vaikuttamaan. Kuori lahoaa, mutta ydin ei vahingoitu pitkän talven aikana, vaan itää, kun aika on kypsä. Jokin odotuksen vuosisata enemmän tai vähemmän ei vaikuta asiaan kansan elämässä, kunhan sillä tämän odotuksen jälkeen on paljonkin varmemmin menestymisen toiveita, mutta tämä tulevaisuus voidaan varmaankin tuhota hutiloimisella käden käänteessä, enkä minä halua osallistua tähän tuhoisaan hutilointiin, vaan olla varma menestyksestä. Mikään teoria, mikään hyvä tarkoitus ei tässä asiassa rauhoita omaatuntoa. Vain menestys, lopullinen ja täydellinen, vapauttaa vastuusta: jos epäonnistuu, ei vain saa rikollisen mainetta, vaan on rikollinen. Älä sen takia koskaan sano, että ”Sinun omatuntosi on kevyt, koska Sinun sanasi ovat olleet parhaiden ajatuksia”. Niin helposti ei osteta omantunnon rauhaa kansojen asiassa, ja vain Meidän Herrallamme sitä paitsi on sinettileimasin, jolla leimataan ”parhaiksi” ne, jotka Hän sellaisiksi osoittaa.

9) Esitettyäni tämän käsitykseni fennomaniasta minun pitäisi kaiketi vähäiseltä osaltani esiintyä sitä vastaan, mutta minulla ei ole sellaista erikoisasiantuntemusta, asemaa yhteiskunnassa eikä vuorenlujaa vakaumusta kuin välttämättä tarvitaan menestyksekkääseen kamppailuun virtaa vastaan, siitä syystä rajoitun pysymään passiivisena, kun olisi siirryttävä sen piirin ulkopuolelle, jonka sisällä suomenkielisiä pyrintöjä voidaan mielestäni turvallisesti tukea. Jokaista ei voida vaatia ottamaan fennomaniaa elämäntehtäväkseen, enhän minäkään vaadi, että kaikista on tultava luonnontutkijoita. Minun ei näissä oloissa pidä enkä voi toimia toisin kuin toimin, etenkin kun määrätietoinen esiintymiseni saattaisi muutamien silmissä näyttää arvovaltaisemmalta kuin on aiheellista.

– Näet kuitenkin, että olen ainakin ajatellut tätä asiaa, ja voit päätellä, että olen ajatellut enemmän kuin näillä kiireessä raapustetuilla sivuilla ehdin ja muistan esittää. Mikään ei kuitenkaan estä minua olemasta joka tapauksessa puolueeton, ja loppuarvioni kysymyksen nykyvaiheesta on, että Sinä rakentelet itsellesi paljon loisteliaampia fennomaanisia pilvilinnoja kuin todellisuuden maailmassa on, että Sinä esität sen takia asiasi sangen usein sävyssä, joka pelottaa pois enemmän väkeä kuin se houkuttelee Sinun sotalippujesi alle, joiden ympärillä on suureksi osaksi varsin kevytaseisia ja kurittomia kannattajia, eivätkä nämä ole läheskään niin luotettavia kuin heidän käytöksensä perusteella voisi etukäteen luulla, jos kysymys on muusta kuin helposta hetkellisen kunnian saavuttamisesta. Useita kunnioitettavia poikkeuksia on, mutta nämä poikkeusyksilöt eivät ole suinkaan valmiita astumaan koko askelta, ja jos Sinä haluat, kuten vakaasti uskon, asiallesi hyvää menestystä, etene hieman lähempänä ydinjoukkojesi tasalla! Kaarle XII:n ansiot sotapäällikkönä eivät kasvaneet siitä, että hän kulki etujoukon kärjessä. Sanalla sanottuna minun on pakko uskoa, etteivät järkevyys ja viisaus voi olla vahingoksi tässäkään asiassa ja että ainakin Löwenhjelm olisi Siikajoella edistänyt Suomen asiaa paremmin, jos hän olisi katsellut hieman ympärilleen ennen kuin syöksyi kasakoiden kitaan.

Sivuutan tässä sen, mitä puhut Yliopistosta. Siitä näkyy vain, ettei Sinulla ole Kuopiossa yleiskuvaa asioiden tilasta täällä. Laguksen valinta [yliopiston rehtoriksi] on käänteentekevä tapaus konsistorissa. Sinä kiivailet edesmenneitä sukupolvia, Pippingin–Ursinin aikoja vastaan etkä tiedä, että Lauantaiseura on nyt siirtynyt vihreän veran ääreen. Sen muuten tietävät vasta varsin harvat, ja mitä kauemmin siitä ollaan tietämättömiä, sen parempi. Minun on ainakin puolustettava konsistoria sen ajan osalta, jonka olen siinä istunut, koska olen mainittuna aikana joka kerran äänestänyt enemmistön mukana. Sitä viisautta, että olin etukäteen ennustanut, että Laguksen valinta murtaa vanhojen enemmistön ja että Lagus joutuu aikaisemmasta vanhoihin kuulumisestaan huolimatta väistämättä tukeutumaan nuorempiin kyetäkseen pitämään paikkansa, et pitäne epäsopivana konsistorin asioissa aloittelijalle, vaikkakin pitänet tarpeettomana järkevyytenä sitä, että mielestäni oli soveliasta, että nuoriin konsistorin jäseniin tukeutuva vanha rehtori huolehtii siirtymisestä vanhasta [järjestelmästä] nuoren rehtorin ja nuorten konsistorin jäsenten enemmistöön. Rein on nyt vararehtori.

Lopetan paperin loppuessa toivomalla, ettet mistään edellä olevan tekstin kohdasta lukisi mitään loukkaavaa, koska en ole mihinkään kohtaan kirjoittanut mitään, minkä pitäisi loukata. Pane kaikki, mikä mielestäsi voi antaa aihetta suuttumiseen, sen hosumisen tiliin, jota tällaisen pitkän sepustuksen raapustaminen on. En ole lukenut sitä läpi enkä sen takia edes tiedä, olenko jättänyt sanoja pois ja yleensäkään kirjoittanut johdonmukaisesti. Suo anteeksi

Sinun vanhalle ystävällesi

J. J. Nervanderille

 

 

Vertailu