[maalis-huhtikuu 1846]

Kelpo Veljeni, 

Hällströmin muistokirjoituksessa on melko merkityksellinen painovirhe, jälkimmäisessä numerossa: kyse on hänen etsivästä mielestään eikä hänen seuraajistaan. Kohdassa puhutaan urkurin erehdyksestä. En voi osoittaa kohtaa lähemmin, koska minulla ei ole Saimaa tässä käsiin saatavissa.

Ohessa seuraa johdantokirjoitus ilmastoa koskevien havaintojen teosta. Nyt on kysyttävä: haluatko julkaista sen kokonaisuutena vai ainoastaan otteita siitä? Tarvitsetko siis puupiirroksia vai et? Ne lähetetään heti, jos haluat ne. Ellet ilmoita mitään, se merkitsee, ettet tarvitse niitä.

Nyt sitten ikävään tehtävään, jonka olen saanut ruhtinas Menšikovilta salaneuvos Walleenin välityksellä: minun on nimittäin ystävänäsi pyydettävä Sinua olemaan varovainen toimittaessasi Saimaa. Ensinnäkään ei pidä puhua pilkallisesti vieraista hallituksista eikä laskea leikkiä niistä, sillä se haiskahtaa kommunismilta. Toiseksi ei pidä puhua meidän hallitusvallastamme – ei Senaatista eikä Keisarillisesta Majesteetista. Viestin lähettäjä, joka arvostaa persoonaasi ja oppineisuuttasi, toivoo Sinun ottavan opiksesi hänen neuvostaan, sillä hän pitää perimmäisenä velvollisuutenaan lehden uhraamista maan edun tähden. Maan etu taas on, että se pysyy unohduksissa niin täydellisesti kuin mahdollista. Jos joitakin Sinun kirjoituksiasi käännetään Saksan sanomalehtiin ja jos ne, jotka haluavat yhdenmukaistaa Suomen Venäjän malliin, näyttävät niitä korkeimmassa paikassa, ne (kirjoitukset) vaikuttavat väistämättä yhdenmukaistajien eduksi.

Omasta puolestani minun on pakko tunnustaa, etten oikein pysty myöntämään, että Saiman poliittisista kirjoituksista olisi ollut hyötyä, kuten eräässä kirjeessäsi sanot. Jokunen nukkuja on ehkä saattanut havahtua puoliksi hereille kuorsatakseen pian entistä hartaammin. On epävarmaa, mitä sillä oikein voitetaan, mutta varmaa on, että sensuurimääräyksiä on tiukennettu Saiman takia, kun sensorit voidaan nyt erottaa ilman tutkintaa ja tuomiota. Puhut eräässä kirjeessäsi ”fennomaaneista”. Olen usein ihmetellyt asiaa. Etkö todellakaan tiedä, että Sinua yleisesti ja auttamattomasti pidetään fennomaanien johtajana ja Sinun uskotaan johdatelleen fennomanian polulle Lönnrotin ja Castrénin aikoman rauhallisen tieteellisen tutkimuksen? Heitä ei tämän takia koskaan syytetä fennomaniasta. Syytöksessä, että olet fennomaanien johtaja, on kyllä paljon perää, vaikka miehistösi onkin niin kuritonta, että se toisinaan menee äärimmäisyyksiin. Missään tapauksessa Sinun ei pidä ihmetellä sitä, että liike menee paljon pitemmälle kuin olet arvioinut sen menevän. Tässä muutamia esimerkkejä. Ylioppilaiden ankara kiukku kohdistuu Grotiin, koska suomen opiskelu pitäisi järjestää ennen venäjän opiskelua. Sen takia Grotin ikkunat on rikottu kahdesti ja kerran näiden ikkunoiden ulkopuolella on räjäytetty pieni ruutipanos. Ylioppilaskunta on lisäksi harkinnut sellaisen vetoomuksen esittämistä kanslerille, että venäjän osaamista koskevat vaatimukset ovat liian suuria ja niitä olisi vähennettävä tai ainakin ne olisi määriteltävä pysyvästi samoiksi. Lisäksi anniskelupaikoissa on kerran tai kaksi juotu puolalaisten malja, toisen kerran venäläisten upseerien läsnäollessa, mistä syystä Pohjalainen osakunta nyt itse erottaa ylioppilas Clásenin vuodeksi. Kolme koulupoikaa, joista nuorin on 8- ja vanhin 12-vuotias, karkasi viikko sitten aikoen vaeltaa Lappiin ja opetella suomea. Kaupungin valtasi yleinen hätä ja levottomuus, ja 100 miestä etsi heitä metsistä, koska heidän luultiin joutuneet metsäretkellä johonkin onnettomuuteen, mutta sitten saadaan vihiä asian oikeasta laidasta ja pojat napataan kiinni Loviisan lähellä. – Fennomaaneja ilmaantuu siis sellaisten ihmisten piiristä, jotka entisinä aikoina ampuivat itsensä Wertherin tapaan tai vetäytyivät metsiin ja perustivat sinne jaloja rosvokoplia kuten Karl Moor. Mitä tästä jää jäljelle, kun tulee se aika, jolloin jokainen heistä ”muss nun Philister sein” [joutuu väkisinkin olemaan poroporvari], siitä en sano mitään; innostus näyttää kuitenkin siinä määrin muistuttavan sulavaa lunta ja ilmenevän pääasiassa sanatulvana, etten pysty oikein uskomaan siihen. Lienen jo kirjoittanut Sinulle, että koko ylioppilaskunnasta, joka päivittäin pauhaa suomen kielestä, vain yksi ainoa, nimittäin minun poikani, opiskeli tätä kieltä Cajanderin johdolla. Tällä oli sanomalehtien mukaan oppilaita ruuhkaksi asti, nimittäin kaksi viikkoa, minkä jälkeen ei yhtäkään (siis ei yhtäkään) jäänyt jäljelle Jannen lisäksi, jolla riitti sitkeyttä pysyä mukana. Jos tämä kaikki nyt johtaa siihen, että saamme varakansleriksi jonkun kenraali Kovanyrkin Thesleffin sijaan, minusta ei todellakaan tunnu siltä, että Saima on vaikuttanut erityisen riemastuttavasti maamme asioiden edistymiseen. Lopputulokseksi tästä kaikesta koituu se, ettei pidä ryhtyä vetämään sormikoukkua norsun kanssa eikä mennä herrojen kanssa marjaan. Olen tosin varma siitä, ettei tämä kaikki vaikuta Sinuun millään tavalla, koska päättelyni ei ole riittävän loogista, vaan haiskahtaa vain poroporvarillisuudelta. Olen sen tähden veljellisesti huolestuneena Saiman terveydestä ja eliniän jatkumisesta antanut Bygdénille ohjeen toimia Saiman kotilääkärinä ja huolehtia parhaansa mukaan sen ruokavaliosta ja olla tässä mielessä mieluummin tarpeettomankin ankara kuin sallia mitään, mikä voi vahingoittaa Saiman hyvinvointia.

Älä unohda, että olet Suomessa, ja anna ainakin anteeksi vanhalle veljellesi, joka nauraa kuullessaan Saiman saarnaavan leijonan rohkeutta lammaslaumalle. Olen elämäni aikana nauranut vähemmänkin naurettaville asioille –

Tuus ut semper amicissimus [ylimpänä ystävänäsi kuten aina]

J. J. Nervander

Sano pikku rouvallesi terveisiä minulta ja perheeltäni.