Helsinki 6.1.1844
Kelpo Ystäväni ja Veljeni
Kiitos viime kirjeestäsi, johon nyt loppiaisiltana vastaan. Olen useasti hymyillyt sille ja Sinun tuumailuillesi. Etenkin minua tietysti ilahdutti ylistys, jota suitsutit kirjeitteni täsmälliselle kielenkäytölle, ja Sinun terävä selityksesi sen takana olevasta syystä, ”velvollisuudesta täyttää odotukset, jotka nousu-uralla olevaan mieheen kohdistuvat”. – Olen äskettäin lukenut erään ranskalaisen kirjoittaneen, ettei terveeseen järkeen (bon sens) suhtauduttaisi niin epäluuloisesti, jos se ei koskaan tuottaisi isännälleen mitään. Minulle nyt kuitenkin on käynyt niin, ettei tämä ominaisuus ole lähes 40 vuoteen tuottanut minulle mitään, ellei melkoista harmien määrää oteta lukuun, mutta silti Sinun kuten monien muidenkin on vaikea saada päähäsi, että pidän sitä pelkästään ylellisyystavarana, jota käytän suureksi huvikseni, loppujen lopuksi nauraakseni koko maailmalle enkä suinkaan vähiten itselleni. Sinun mielessäsi kummittelee vain ”nousu-uralla oleva mies”; eikä siinä tapauksessa auta mikään muu kuin vanha viisaus: se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa. Ellei kaikki tämä silti huvittaisi minua ja kutkuttaisi turhamaisuuttani, kun näen, miten itse kukin esiintyy liukaskielisesti kärttäessään minulta jotakin käsittäen samalla minut liukaskieliseksi, tarttuisin heti tähän asiaan, missä ikinä siihen törmäänkin. Ergo [siis], silloin kun Sinua huvittaa, tiedät minun olevan heti valmis ”puhumaan eno Bergenklingan kanssa siitä virkatoimesta”. Saiman näytenumeroita koskevat huolesi ovat kaikkiaan kutakuinkin aiheettomia. Julkaistaanpa näytenumeroita tai ei, se ei uskoakseni lisää eikä vähennä tilaajien määrää, joten asiasta voidaan enintään sanoa, että se oli aiheeton. Joka pitää hankkeesta, tilaa, koska se on hyvä; joka ei pidä hankkeesta, tilaa, koska yhdentekevien ihmisten luonteen mukaista on lähteä mukaan katsomaan, miten suuri usko asiaan kuolee 52 viikon kujanjuoksuun. Sinähän tiedät, että yleisö pitää sekä kruunajaisista että teloituksista. Voilà ton avenir! [Siinä on tulevaisuutesi!] Naura heille, käypä niin tai näin.
Älä metelöi suomenkielisyydestä liian paljon. Etkö näe, ettei siihen ole vielä kypsytty, ja kuitenkin jokainen on tehnyt parhaansa nielaistakseen sitä enemmän kuin pystyy sulattamaan. Näennäinenkin elämä on näennäistä kuolemaa parempi. Luulenpa, että vuodenaika on nyt sellainen, että suomenkielisyyden kasvun hedelmä mätänee ennen kuin ehtii kypsyä. Onnenpoika olisi se mies, joka keksisi keinon, miten tämän kasvin juurta voitaisiin säilyttää kellarin viileydessä vahingoittumattomana, kunnes koittaa parempi kevät. Kunhan päästäisiin siihen, että papit ja tuomarit ymmärtäisivät suomea ja hoitaisivat tehtävänsä sillä kielellä, tämä riittäisi aluksi. Mutta – tästä olemme varmaankin eri mieltä, ja onneksi meidän mielipiteemme eivät taida paljonkaan vaikuttaa asiaan.
Ursin on kunnostautunut kaksinkertaisesti. Kun kemian laboratorion ja anatomian laitoksen rakennusurakka oli ratkaistava tarjouskilpailun perusteella, hän ilmoittaa saaneensa kaksi sinetöityä tarjouskuorta, Gaddilta ja Kiseleffiltä. Kuoria ei avata, vaikka toinen tarjouksen tekijöistä ilmoittaa, että hän saattaisi ehkä alentaa pyytämäänsä hintaa, jos saisi tietää Gaddin tarjouksen. Ursin tuo kuoret vasta konsistorin seuraavaan kokoukseen, eikä kukaan ole saanut sitä ennen nähdä niitä eikä edes sihteeri tehdä niihin merkintää, niin että ne on hyvinkin voitu vaihtaa kokousten välillä. Gaddin tarjous olikin muutamia kymmeniä ruplia halvempi kuin toisen halvin, ja tämä, jonka Ursin halusi jo kesällä urakoitsijaksi ilman tarjouskilpailua, saa nyt konsistorin enemmistön päätöksellä urakan vastoin kanslerin kirjelmän nimenomaista määräystä, että rakennusurakasta on järjestettävä julkinen tarjouskilpailu. Samassa tilaisuudessa Ursin selittää viran puolesta, että Mobergilta ja Nordenskjöldiltä on tiedusteltu, millaisia järjestelyjä laboratoriossa tarvitaan. Nämä taas kiistävät jyrkästi tämän väitteen. Rehtorin on kuitenkin tällä kertaa annettava periksi, ja laboratorio sai hieman enemmän tilaa kuin sen nurkkauksen, johon se oli ahdettu anatomian salin tarvitseman tilan tieltä. Tähän tarvitaan 30 000 hopearuplaa. – Olet varmaankin kyllin viisas jättääksesi kaikki tällaiset asiat käsittelemättä Saimassa, jotta se menestyisi ja saisi kauan elää maan päällä.
Nordströmiä vaivaa pahanlainen reumatismi.
Artikkelini on nyt lähtenyt Pietariin. Odotan todellakin hieman uteliaana, miten sen käy. Sanon hieman; onhan toki hyvä, jos se otetaan suopeasti vastaan; mutta jos toisin käy, en kylläkään ymmärrä, miten minun olisi muutettava käsitystäni asiasta. Olen ajatellut asiaa niin perinpohjaisesti kuin pystyn, ja jos muut päätyvät päinvastaiseen tulokseen kuin minä perustelematta sitä toisilla tosiasioilla, niin – ne sic quidem [siltikään] – en voi kuitenkaan aivan helposti luopua vakaasta käsityksestäni. En silti ole erityisemmin peloissani. Erään seikan, jota Sinä et tunne: eräänlaisen todisteen siitä, ettei auringon pinta loista joka kohdasta yhtä kirkkaasti, jätän sikseen; tämä todiste saattaa ehkä herättää epäilyksiä, mutta en ole kylliksi pätevä käytännön tähtitieteilijä kyetäkseni ennakoimaan niitä. Luulisin kuitenkin, että minun hypoteesilleni on pakko antaa ainakin se tunnustus, että se on ”sinnreich” [huolellisesti harkittu].
Suuri taakka putosi ensinnäkin sydämeltäni, kun en joutunut kirjoittamaan tekstiä ranskaksi. Se kieli on sietämätöntä vaatiessaan ajatusten pedanttista selkeyttä. Ihmettelenpä, miltä Hegel vaikuttaisi ranskankielisenä käännöksenä.
Lille ja Borg ovat matkoilla. Samoin Laurell. Puhun Ilmonin kanssa leikkurista. Ingman lähettää Sinulle terveisiä.
Lapset ovat nyt terveitä. Vaimoni on tavanomaisessa kunnossa. Kälyni on paranemassa. Hän oli jo kuolemaisillaan. – Näkisin mielelläni Augustan pääsevän pois kotoa, vaikkakin Sinun suunnitelmassasi on se pieni virhe, kuten itsekin sanot, että se on toteuttamiskelvoton, ellei muusta syystä niin sen takia, että minun sanottaisiin tyrkyttävän häntä Sinulle väkisin ja luovuttavan hänet ensin kokeeksi. – Tukholman Fritze kiusaa minut hengiltä. Hän lähettää pyytämättä minulle joka vuosi jatkoa Aragon Unterhaltungeihin ja kirjoittaa sitten, että minun pitäisi lähettää hänelle bankorahana 3 ruplaa ja muutamia killinkejä, vaikka olen sekä Retziuksen että Ahrenbergin välityksellä lähettänyt hänelle sanan, että hänen olisi joko jätettävä kirjat lähettämättä tai annettava minun maksaa ne Waseniukselle tai Frenckellille. Ellei hän halua toimia niin, ottakoon rahat Thompsonilta. Sen verran pitäisi sentään neljässä ja puolessa vuodessa olla kertynyt Jeftan kirjasta, josta en ole vielä saanut penniäkään käsiini. Täällä en saa kokoon kolmea bankoruplaa juoksematta viikkokausia, eikä minulla ole siihen mitään halua. Hyvä ystävä, hoida Sinä tämä Sinun Haeggströmisi kautta.
Apropos! Kuolemantapauksen varalta lienee parasta, että saat kuittisi. Kaduin sitten, että lähetin ne edellisen kirjeeni mukana. Luullakseni olen itse kerran maksanut kahdesti, vain sen takia, ettei minulla ollut Wallenstjernan kuittia jäljellä. Jos kassanhoitaja on hiukankin huolimaton, sellainen on mahdollista aivan ilman tahallista tarkoitusta. Sano terveisiä Lindforsille
alttiilta ystävältäsi
J. J. Nervanderilta
-44 Herra varjele! – Haluaisinpa ”kääntyä kreikanuskoon”, niin siihen jouduttaisiin ainakin muutamia päiviä myöhemmin. Ne onnelliset elävät vielä vuotta 1843!!
PS Augusta Lundahl menee tänään vihille ja avioituu sangen tunnetun Markiisi Walleniuksen, Pirkkalan pastorin kanssa. – Proh!
