Freja n:o 88, 9.11.1841: ”Oikeutta myös juutalaisille”

Tietoka dokumentista

Tietoa
9.11.1841
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Biet , joka mitä suurimmalla1 innolla hyväksyy juutalaisuuden, Straussin ja Pyhän kirjan vain sillä varauksella, että ”kirkon auktoriteetti” on niiden kaikkien yläpuolella, on tämän otsikon alla koettanut osoittaa vääräksi lausumamme, että käsky ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” kuuluu yksinomaan kristinuskoon, ei juutalaiseen. Biet on nimittäin esittänyt juutalaisesta uskonopista otteita, joissa muun muassa mainittua käskyä lainataan kohdasta 3. Moos. 19:18. Jos kuitenkin käsky luetaan yhteydessä siihen, mikä edeltää sitä samassa jakeessa: ”Älä kosta omaan kansaasi kuuluvalle äläkä pidä yllä riitaa hänen kanssaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra”, niin oivaltaa helposti, että lähimmäisellä tarkoitetaan tässä vain ”omaan kansaasi kuuluvaa”. Mutta samassa luvussa, j. 34 sanotaan myös muukalaisista, jotka ovat tulleet asumaan keskuudessanne, ”rakastakaa heitä kuin itseänne”. Jokainen tuntee, että tämän käskyn ohella, joka koskee vain niitä, jotka ”asuvat keskuudessanne”, on paljon muita, jotka myös selvästi osoittavat, että tässä suhteessa Vanhassa testamentissa tehdään ero henkilöiden välillä. Esim. 5 Moos. 23:8 sanotaan: ”Älkää vieroksuko edomilaisia”, mutta jakeessa 7 ammonilaisista ja moabilaisista: ”Älkää milloinkaan koko elinaikananne tehkö mitään, mikä edistää heidän menestystään ja hyvinvointiaan.” Mutta on turhaa haluta kiistellä jostain, mikä vuosisatoja on ollut aksiooma, nimittäin siitä, että kristinusko on universaaliuskonto, ei niin kuin juutalaisuus, joka on rajoittunut tiettyyn kansaan, tiettyyn sukuun, sekä että vasta kristinusko on opettanut yleistä ihmisrakkautta. Jumala, joka määrää kansan hävitettäväksi juuria myöten, joka käskee varastamaan (2 Moos. 11:2, 12:35, 36), joka sallii isännän ruoskia orjansa kuoliaaksi, ”onhan orja hänen omaisuuttaan” (2 Moos. 21:21) jne. ei opeta ”rakastamaan lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” kristinuskon hengessä. Se joka sanoi, että tämä käsky oli ”lain summa”, antoi laille uuden merkityksen vastaamalla kysymykseen: kuka on lähimmäisemme?

Sitä vastoin ilolla tunnustamme, että juutalaisesta uskonopista tässä esitetty voi päteä täysin kristinopin opetukseen. Se osoittaa, että juutalaiset seurakunnat, jotka tätä oppikirjaa käyttävät, ovat valinneet Mooseksen laista hyvän ja hylänneet hylättävän, valintaa jota Bietin jumalallista ilmoitusta koskevan käsityksen mukaan ei olisi pitänyt eikä voinut tehdä. Jo tapa lainata mainittuja kohtia 3 Moos. 19 j. 18 ja 34 osoittaa juutalaisen seurakunnan johtajan jaloa tarkoitusta antaa kyseisille käskyille laajempi merkitys kuin mikä niillä on kirjassa.

Frejan toimittajalle allekirjoituksella H.2 lähetetty artikkeli tosin on mainitussa suhteessa vähemmän vakuuttava kuin Bietissä esitetty uskonopin ote, mutta se selittää myös, että juutalaiset eivät nyttemmin odota mitään maallista Messiasta tai valtakuntansa palauttamista. Jos asianlaita on niin, raukeaa myös se, mitä olemme siitä lausuneet. Olemme molemmissa suhteissa arvioineet juutalaisuutta vain Vanhan testamentin kirjoitusten pohjalta ja pitäneet näitä oppeja ”oikeauskoisen juutalaisen” uskontunnustuksena. Mutta edes epiteetistä oikeauskoinen emme halua kinata. Oli miten oli! voi hyvinkin olla juutalaisia seurakuntia, joissa opetetaan muuta kuin sitä, mitä olemme pitäneet juutalaisuuden oppeina. Hyvä on, jos Ruotsin seurakunta kuuluu niihin, silloin sen ensimmäisenä huolena on esittää niille, jotka ratkaisevat täällä olevien jutalaisten kansalaisaseman, uskontunnustuksensa sellaisena kuin se seurakunnassa pätee.

Muuten haluamme kiinnittää sekä Bietin että kirjeen lähettäjä H:n huomion siihen, että emme ole puhuneet ei-kristittyjen yhteiskunnanjäsenten kansalais- vaan ”valtionkansalais-” oikeuksista.

 

 

  • 1. Tämä artikkeli on ensimmäinen siinä kiistakirjoittelussa Frejaa vastan, jossa Biet ei ole osoittanut muuta todistusta kuin haukkumista, valhetta ja muutamia triviaaleja sivuhuomautuksia. Se kaikki osoittaa myös viatonta tietämättömyyttä, niin että Biet on ottanut väitteemme uutena ja ennen kuulumattomana. Ennen kuin Biet puhuu ”rehellisyydestä”, olisi ollut parasta, että se olisi lainannut raamatun ja selannut lainaukset siitä.
  • 2. Tämä artikkeli julkaistaan seuraavaksi ilmestyvän Freijan numeron liitteenä.

Vertailu