Fredrik Cygnaeukselle ja Bengt Olof Lillelle

Tietoka dokumentista

Tietoa
1.7.1840
Pvm kommentti: 
Tarkka päiväys ei tiedossa. Merkitty kuun alkuun
Dokumenttityyppi: 
Primäärilähteet

Editoitu teksti

Suomi

Veli Cygnaeus!

 

– Toissapäivänä sain pitkän epistolan troglodyyttien maasta ja istuuduin sangen innokkaana sitä lukemaan. Mutta kun olen viime aikoina tottunut lukemaan vain ruotsia, tuntui epistolan tulkitseminen hieman vaikealta; tästä pulmasta kuitenkin onneksi selvisin kaikenlaisten todennäköisyyspäätelmien ja muiden kielitieteellisten temppujen avulla. Tämä vei kuitenkin vain ojasta allikkoon, kuten on tapana sanoa. Sillä kaikki vaivannäköni johti minut vain muutamiin ilmaisuihin, joiden sanomista valheiksi ei voitane pitää epäkohteliaana. Ensiksi se, että kirje tavoittaisi ”honoratissimuksen, joka on epämääräiseksi ajaksi joutunut eroon kunnollisesta seurapiiristä”; toiseksi se, että jokin ilmaus ”suututtaisi ylhäisyyttä hirmuisesti”; kolmanneksi että mainittua miestä ovat mainitut ”yöistunnot” ”jonkin verran viivyttäneet”; neljänneksi että sama mies tarvitsisi jonkinlaista ”lohdutusta”; viidenneksi että hän kantaisi erityisesti huolta tietystä ”eksyneestä kärpäsestä”.

Olemme monina elämämme hetkinä puhuneet toisillemme avoimesti, kuitenkin on vielä paljon sanottavaa jäljellä; onhan ihmissydämessä monta loukkoa ja kolkkaa. Tuosta jäljellä olevasta haluan, koska on epävarmaa, milloin se voi seuraavan kerran tapahtua, täten jättää käsiisi yhtä ja toista korjaukseksi edellä mainittuihin kohtiin.

Ensimmäisen kohdan ohitan.

Toiseksi: Olinpa kuin olinkin oikein tiennyt, että Sinä kuvittelet muiden tavoin minua itserakkaaksi. Vakuutan omantuntoni kautta, jolta täällä yön hiljaisuudessa vielä neuvoa kyselen, että sitä minussa on vähemmän kuin ihmisissä yleensä tapaa löytyä. Mikään, mitä näkyvää tai näkymätöntä omistan, ei ole antanut siihen aihetta. Siitä, mitä olen maailmassa tehnyt, minulla on vain kalvavia tunnontuskia voittonani. Toiseksi ja kolmanneksi, kirjallisia tuotteitani1 arvostan Jumala nähköön yhtä vähän kuin Pippingin Programmeja. Samoin sitä satunnaista kiitosta, jota olen niistä osakseni saanut. Minulle niissä on vain kaksi ilahduttavaa piirrettä: toinen, että nimiölehdellä voi osoittaa olevansa ”tietyn Yliopiston dosentti”; toinen se, että jos tulevaisuudessa voin tuottaa jotakin kelvollista, minkä suhteen en ole vielä kokonaan luopunut toivosta, pääsen tyynemmin mielin ikuiseen lepoon. Elämänsuunnitelmani voit nähdä sisältyvän tähän viimeksi mainittuun näkökohtaan. Se on kauan ollut sama, vaikka se seikka, että on ollut mahdotonta saada mitään kelvollista aikaan, on pakottanut minut ottamaan ilomielin vastaan jokaisen uuden tuonpuoleisesta saamani jatkoajan. Kolmanneksi mainittu mahdottomuus ei ole ollut kokonaan minun itse aiheuttamaani, mikä herättää minussa muihinkin kohdistuvaa katkeruutta ja antaa minulle oikeuden kiistää, että minua olisi jokin viivytys ”pidätellyt”. Ei, siten ei ”pidätellä” ihmistä, joka kamppailee autuudestaan. Tunnen sen nyt, kun hetki ei herätä rajuja intohimoja. Olen nimittäin oman itseni herra enemmän kuin koskaan koko elämäni aikana. On varsin katkeraa ajatella, että 34 vuotta siitä on kiitänyt ohi, niin että jäljellä oleva vähäinen jäännös varmaankin häviää tyhjiin saman tien. Sen tähden minä en kaipaa tätä ”pidättelyä”. Taistelua minä kyllä kestän ja viihdyn siinä hyvin; mutta tarvitsen tilaa, kun vereni kiehuu. Jos ihmistä sidotaan ja ärsytetään, siitä ei seuraa hyviä tekoja. Jos tämä kaikki on totta, enkä minä voi muuta uskoa, saatte varmaankin Sinä ja maailma suoda minulle anteeksi sen ylpeyden, jota olosuhteet ovat minussa kasvattaneet. Tunnen vielä tälläkin hetkellä, että minulla on voimaa tehdä ja saada valmiiksi paljon, ja tähänastinen elämäni kertoo minulle, etten valehtele. Älä siitä pahastu, että uskon, että minulla on vähemmän päätä kuin kenelläkään Teistä, joilla sanotaan olevan hyvä pää. Ei siinä olekaan mitään ihmettelemisen aihetta, sillä minä olen tehnyt pääni itse.2 Sen takia minulle on annettava anteeksi myös se, että se on hieman omalaatuinen, sillä ilman itsepäisyyttä ja sitkeyttä ei sitä saada tehdyksi. Neljänneksi mainitusta ylpeydestä johtuu, että annan palttua kaikelle ”lohdutukselle”. Mikään mahti maailmassa ei nimittäin saa minua uppoamaan eikä lentämään, vaikka sellainenkin päivä tulisi, jolloin Teidän on vaikeaa sanoa, kumman olen tehnyt. Minun rakkauteni ei Jumala nähköön ole mistään lohdutuksesta riippuvaista. Jos tietäisin kuolemattomuudesta, jossa ihmissydän jää jäljelle, pyytäisin Sinua silloin katsomaan minun sydämeeni ja lukemaan lopusta takaisinpäin niin pitkälle kuin punaista tekstiä riittää ja monet mustat läiskät sallivat. Et Jumala nähköön löytäisi siitä tekstistä aukkoa. – Et myöskään yhtään epätotuutta tästä fragmentaarisesta kopiosta. Suhtautukaamme asiaan aivan kuin tuollainen hetki tulisi. En peruuta sanojani. Mutta Sinulla voisi olla syytä ottaa takaisin omasi, kaikissa neljässä kohdassa. Tämä riittäköön uskoutumiseksi sen miehen osalta.

 

Yllä olevan kirjoitin joskus, en osaa sanoa kuinka kauan sitten. Sen jälkeen tämä lappunen on ollut pöytälaatikossani. Kun nyt jatkan, se on oikeastaan luettava ansiokseni, koska olen sekä henkisesti että ruumiillisesti huonossa kunnossa. Tällä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä sen kanssa, mitä kirjoitan.

Mitä nyt pääasiaan tulee, pyydän Sinua osoittamaan minulle vakuuttavasti, että se, mitä nyt kirjoitan, ei pidä paikkaansa. Ensimmäiseksi, meidän isänmaaparkamme on vuosisataisen epäitsenäisyyden vaikutuksesta saatettu sellaiseen tilaan, että siellä ei ole lainkaan isänmaallisuutta; sillä

Toiseksi, sivistyneellä kansanosalla (ruotsalaisella) ei ole hitustakaan kiinnostusta sivistymättömien (suomalaisen) henkistä eikä aineellista edistymistä kohtaan. Katso ympärillesi ja totea, ketä hallitusmiestä liikuttaa jonkin maaseutupaikan aineellinen kurjuus tai kuka yliopistomies vaivaa päätään minuutinkaan verran suomalaisen rahvaan valistamiseksi. En puhu siitä valtavasta joukosta, jolla ei ole mitään tunnontuskia tehdessään valinnan isänmaan ja palkkojen, kunniamerkkien jne. välillä.

Kolmanneksi, massa on pitkään jatkuneen sorron takia kääntynyt kokonaan sisäänpäin. Voi mahdollisesti moittia nimismiestä tai pappia – mutta maaherra on sille jo pieni Jumala ja senaattori non plus ultra [ylittämätön]. Ajatusta mahdollisesti paremmasta, kiinnostusta yhteisiä asioita, pitäjää, lääniä, maata kohtaan sillä on tuskin koskaan ollut muussa mielessä kuin villi-ihmisellä eli avoimessa sodassa.

Neljänneksi, massaa ei voida myöskään koskaan kohottaa korkeammalle tasolle, niin kauan kuin lainkäyttö- ja opetuskielenä on ruotsi. Tästä syystä ei sivistyneiden joukossa voi myöskään olla isänmaanystäviä; näiden on nimittäin tultava kansakunnan eikä välinpitämättömän vieraan aineksen keskuudesta. Tämän piirissä vallitsevan hengen näet paljaana ruotsalaisen rannikkolaisen suomalaiseen kohdistamassa syvässä halveksunnassa. Kukaan sivistyneistä ei ole vuoden 1809 jälkeen astunut askeltakaan vierittääkseen mainitun hirvittävän taakan kansakunnan harteilta – tässä on todistetta kylliksi heidän isänmaallisuudestaan.

Viidenneksi, haluan kuitenkin olla inhimillinen ja olettaa, että ne harvat, jotka jotakin ajattelivat, arvelivat voivansa muodostaa ylimystön, joka pystyisi vastustamaan liian turmiollisia itäisiä vaikutteita. Siitä tuli virkamiesylimystö, joka nöyristelee ja sortaa kansaa. Saman hyvän tarkoituksen oletan ohjanneen niitä, jotka ovat innokkaasti puoltaneet ruotsin tai saksan kieltä. Toivon, että he havaitsevat ymmärtämättömyytensä. Keinotekoinen side, vaikka sillä on sivistyksen jalo väri, ei nimittäin pidä, kun siinä ei ole yhtään kansallisuuden säiettä.

Viidenneksi, enää ei ole mitään mahdollisuuksia korjata laiminlyöntejä. Hallitusvalta, todellisuudessa hallitseva, ei sitä salli. Sivistyneet eivät sitä käsitä, ja jos he sen käsittäisivät, työ tämän asian takia olisi heidän etujensa vastaista. Niinpä suomalainen kansakunta on laskettu hautaansa. Sinä näet jo suomalaisen kasvoista ja kuulet hänen lauluistaan, että hän tietää lakanneensa elämästä. Se perustotuus, jonka varassa tämä kaikki pohjimmiltaan on, kuuluu: Suomi ei voi mitään väkivalloin; sivistyksen voima on sen ainoa pelastus.

Kuudenneksi, kansakunnan kanssa voi kaatua, mutta kuoleminen sen kanssa orjan olkivuoteeseen ei ole ihmisen arvoista. Ergo [siispä] –

Seitsemänneksi, jos sovellat johtopäätöstä jollakin tavoin allekirjoittaneeseen, hän vastaa: Olen tehnyt voitavani, jos huudan kaikkiin taivaan tuuliin, mitä tässä olen kuiskannut, ja liitän mukaan maan historian vuodesta 1809. Siitä seuraa myös, että mainittu mies saa panna nahkansa alttiiksi – ja sydämensä nähdessään surkean näyn ja palata joksikin aikaa kotiinsa ja tämän surkeuden kotiin.

Sen karvauden, jonka kaadan Sinun ilosi sekaan näiksi hetkiksi, haluaisin mielelläni pystyä jakamaan Teille kaikille. Teidän juhlanne ovat tanssia hautajaisissa. Mitä maa siitä tietää? Täällä vietettiin äskettäin kirjapainotaidon juhlaa. Maan jokainen talonpoika lukee siitä ja tietää sen merkityksen, sillä hänen hetkensä on tullut, hän sanoo: ”Minä, joka eniten tarvitsen sivistystä, tiedän sen takia varmastikin myös parhaiten sivistyksen arvon”; hän sanoo: ”Me talonpojat olemme 9/10 kansakunnasta.” Sinä näet, että hänen mielestään jopa sivistynyt luokkakin kuuluu kansakuntaan; mutta ei toki ole mitään enempää. Miten luulet suomalaisen talonpojan käsittävän Teidän riemujuhlanne? Mitäpä hän tietää Yliopistosta. Kyllä vain, että kaikki, jotka ovat olleet siellä, ovat toista sukukuntaa kuin hän ja heillä on sen takia oikeus kohdella häntä mielensä mukaan. Saako hän ehkä lakia ja oikeutta tuovat tuomarinsa sieltä? Kysy häneltä, mitä mieltä hän on tästä oikeudesta. No, herra on aina oikeassa ja hän väärässä. Entä papit ja kristinusko? Katso, miten puolet maasta etsii itselleen kristinuskoa omin voimin, koska papissa sitä ei ole lainkaan. Kokoa yhteen meidän piispamme, konsistorimme ja teologinen tiedekunta ja kysy heiltä: ovatko he koskaan piitanneet papin uskonnollisesta vakaumuksesta? Tämä lienee puolelle kristikunnalle yhteinen epäkohta; se on kuitenkin meidän maassamme pahempi kuin muualla, koska säätyläiset halveksivat pappissäätyä ja huonoimmat hakeutuvat siihen. Toisin eivät asiat voi olla siellä, missä on vain sortajia ja sorrettuja, missä ei ole muita kuin illallisten, vaunujen, kunniamerkkien ym. ilmaisemia arvoja. Sanalla sanottuna kansakunta ei tiedä Teidän juhlamenoistanne enempää kuin taivaan linnut siitä tietävät.

 

Toivoin paljon ruotsalaisten matkasta sinne, professorien ja ylioppilaiden. Viimeksi mainituilta on nyt Venäjän konsulaatin saamien ohjeiden mukaan evätty pääsy sinne. En usko juuri kenenkään aikoneen lähteä matkalle, koska matkaa ei voitu nimittää huviretkeksi, passin lunastushinnan maksamista välttää eikä vuokrata matkalaisille omaa alusta. Tämä piti myös professorit poissa. Nyt saatte vain J. H. Schröderin, hankalan typeryksen. Hwasser on täällä kylpylähoidossa. Hän on ollut sairaana koko kevään, ei uskalla keskeyttää kylpylähoitoaan eikä lähteä merelle, koska pieninkin kylmä tuulenpuuska saa hänen rintansa ja kurkkunsa kipeäksi. En näin ollen ole voinut mainitakaan ehdotustasi. Sitä paitsi hän sanoi, että jos hän olisi lähtenyt, hän olisi joutunut viipymään perillä ainakin kaksi kuukautta ja vielä rouva mukanaan. On hyvä, että olette saaneet Franzénin katseltavaksenne. Paljon muuta iloa hänestä ei enää ole. Hän on väsynyt elämään ja peloissaan. Idästä ette saane muuta hyötyä kuin rahaa kaupungille ja runsaasti kiitosta Pietarin sanomalehdissä. Merkitseehän mille tahansa Yliopistolle toki jotakin, että se saa tuommoista kiitosta. Moni lukee kirjoitukset varmaankin ilokseen läpi, suoristaa niskaansa ja nostaa nenäänsä ihaillen itsekin oman Yliopistonsa loistokkuutta. Sitten hän voi ihastuneena kaivaa esiin pari väitöskirjaa ja muistella lisäksi kaikkia niitä kuulusteluja, joissa hän on suoriutunut loistokkaasti paremmin kuin tusina tai puoli tusinaa ulkoläksyjen latelijoita tai joissa hän on kuulustelijana onnistunut osoittamaan, miten paljon kuulusteltavien yläpuolella hän on. En halua kuitenkaan ajatella tätä; en nimittäin halua suuttua. On siis parempi, että puhun täkäläisistä ihmisistä. Aloitetaan Tegnéristä. Olen tutustunut häneen Kaivoseurassa, josta olen aikaisemmin kertonut. Hän suvaitsi sanoa minulle muutaman sanan teoksesta ”Det går an”. (Suluissa sanottuna karahdin tässä taas yhdelle harmien karille, nimittäin sille, että tuollaisen roskan avulla tulee helpommin tunnetuksi kuin moninkertaisen työn vaatineella tekstillä, jonka toivoo vievän asioita eteenpäin.) Tegnér sekä näyttää ilkeältä – aivan faunilta – että onkin ilkeä keskustelukumppanina – syytää suustaan karkeita, usein kaikkea muuta kuin sukkelia päähänpistoja. Hän oli luullakseni kolme kertaa läsnä seuran kokoontuessa. Carlén (vähäinen runoilija) ja minä raapustimme kerran kokoon yksinäytöksisen näytelmän, jossa koko seura, Tegnérkin, saivat näytellä, tämä ei esiintynyt juuri edukseen, mutta ei muuten loukannut ketään. Es ist doch hübsch von solchem grossen Herrn – so gnädig mit dem Teufel &c. [Hän höyli suurmies on, kun ihmiskielin / pakinaan itse pirun kanssa … suom. Valter Juva] Politiikassa hän on aivan raivopäinen ja katkera – ärisee säädyssä kuin kahlekoira esittämättä koskaan asiasisällöltään järkevää ehdotusta – saa siitä syystä aina itse kuulla kunniansa – vaikkakin useimmiten muistetaan samalla Runoilijan ansaitsema arvonanto. Erityisen galantti päivä oli seuran juhlapäivä 1. kesäkuuta, jolloin tehtiin retki pienellä höyrylaivalla ja vietettiin koko päivä maaseudulla. Atterbom, Lewiin, Eufrosyne ja Dorothea Dunckel olivat mukana tavallisten läsnäolijain lisäksi. Atterbom oli kaltaisensa – rauhallinen, humaani ja mielenkiintoinen kertoja. Lewiin on mutkaton ja iloinen mies, mutta ei seurassa millään tavoin tavanomaisuudesta poikkeava. Hän jopa puhuu heikosti. Olin tutustunut häneenkin aikaisemmin, Arwidssonin luona ja Par Bricolessa, jossa pääsin erityisenä suosionosoituksena heti 4. luokkaan. Eufrosyne on hersyvän iloinen mummeli, viisissäkymmenissä. Hänen luonaan ja hänen seurassaan olen usein viettänyt mukavia hetkiä. Nyt hän on matkustanut täältä pois. Osoitukseksi hänen luonteenlaadustaan mainittakoon, että hän söi lähtönsä edellisenä iltana illallisen ja joi viiniä meidän kuuden miehen kanssa (yksi naimisissa) ulkona luonnossa monien ihmisten nähden. Jo ennestään hän oli sinut kaikkien kanssa – myös minä ***.

Dorotheasta pystyn tuskin sanomaan muuta kuin että hänestä nyt kolmenkymmenen ja neljänkymmenen ikävuoden välillä näkee, että hän on ollut nuoruudessaan kaunotar. – Kerrotaan, että hän on onnettomassa avioliitossa ja parhaillaan hankkimassa avioeroa. Niiden joukosta, joita nykyisin tapaan varsin usein, haluan mainita Bergfalkin – upsalalaisen lakimiehen – suuresti huudossa ja kilpailee Geijerin kanssa nuorison suosiosta. Gustaf Laurellista voit saada kuulla, että hän on avoin ja miellyttävä – vailla minkäänlaista vilppiä ja oppineisuudestaan tietämätön. Nordströmille voit sanoa, että Bergfalk pitää paljon hänen väitöskirjastaan – en muista, kummasta – samoin kuin hänen vastustajansa Bonsdorffin teoksesta, jonka täällä kuitenkin varsin harvat juristit tuntevat. Olen tutustunut myös melkoiseen joukkoon vähemmän merkittäviä henkilöitä, valtiopäivämiehiin jne.

Yleensä täällä tiedetään maastamme hyvin vähän. Yleisestä ajattelutavasta, hallinnosta jne. ei tiedetä mitään. Yliopisto on myös täkäläisille Academicuksille samanlainen terra incognita [tuntematon aihepiiri]. Ne tunnetaan, jotka ovat käyneet täällä, muista ei ketään – ei edes Hällströmiä. Minua puistattaa, kun ajattelen muuta maailmaa, jossa meidän merkityksemme on vielä vähäisempi kuin täällä. Kuka koskaan ajattelee tällaisia surkimuksia, käypä meille miten tahansa. Se on helvetillistä! Meissä ei ole mitään sisäistä lujuutta eikä meillä ole mitään tarttumiskoukkua ulos iskettäväksi. Sinä puhut ”Jääkynttilöittesi” ainoasta myydystä kappaleesta. Sen ostaja on Mellin. Kirjaksi koottuja arvosteluja luetaan luullakseni varsin vähän maailmalla missä tahansa. Sitä paitsi mitä pirua tahansa Suomessa sitten painetaankin, se ei voi koskaan tulla tunnetuksi täällä. Jokainen täkäläinen kustantaja mainostaa julkaisemiaan teoksia vuosittain 10–20 kertaa kaikilla mahdollisilla kirjasintyypeillä sekä latinalaisin että unsiaalikirjaimin. Suomessa painettua kirja ei täällä koskaan mainosteta. Meidän kirjakauppiaamme ovat tomppeleita ja nylkyreitä. Olenhan tästä saarnannut: älkää painattako mitään Helsingissä, vaan täällä Tukholmassa. En kuitenkaan usko, että löytäisit Sinun opuksellesi kustantajaa täältä, mutta ethän saa kustantajaa Helsingistäkään. Painatuskustannukset ovat joka tapauksessa täällä vähäisemmät. Sovin asiasta Freyan painajan Hellstenin kanssa. Hän on rehti mies.

Kiitä sydämellisesti niitä, jotka ottivat Sinun kanssasi vastaan Dahlquistin ja muistivat minua Nordströmin, Nervanderin, F. Tengströmin, Sjömanin Sammon epistolassa. Sammon käsialaa en tuntenut. Lönnrot?

 

Veli Benedicte!

 

Edellä oleva on Sinulle par complaisant [ystävällisesti]. Näillä riveillä kiitän erityisesti Sinua ystävällisistä sanoistasi, lukien kaiken niihin sisältyvän ylettömyyden tämän tunteen syyksi. Toistan vielä, etten omalta osaltani valita muuta kuin sitä, että elämäni ja voimani ovat kuluneet hukkaan. Lisään, että sen, mitä tulevaisuudessa voin tehdä, teen voidakseni laskeutua tyynemmin lepoon; minulla on nimittäin paljon sovitettavana. Tämä side on kaikkia muita vahvempi. Teidän ystävyyttänne en halua menettää, ja minun uskollinen ystävyyteni säilyy ennallaan, käyköönpä miten tahansa. Sitä käsitystäni en voi muuttaa, että te nukutte kansakunnan käydessä kuolinkamppailuaan tai oikeastaan uinahdatte hitaasti sen mukana. Kun puhun Teistä, puhun itsestäni. Älkää sanoko, että haluan egoistisesti pelastaa itseni; eihän tämä ole pelastus. Edellä esitettyyn lisään: Ettekö te näe, että viimeksi toimeenpantu veronkorotus ei voi pitkään riittää ryöväreille. Jollei hallitusvaltaa siirretä Pietariin, kun Senaatti hajotetaan ensi vuonna, niin tämä tapahtuu, kun rahaa tarvitaan seuraavan kerran, ja kaikki järjestetään silloin sellaiselle kannalle, että sen pitäisi taloudellisesti kannattaa eli samalle kannalle kuin suuressa Valtakunnassa. Onhan Viipurin läänin koululaitoksen perinpohjainen muuttaminen avaamassa uraa – sitten seuraa sen Hovioikeus; onhan venäläisten saatava oikeudellisten asioidensa ratkaisut venäjäksi. Sieltä tulevia ylioppilaita varten on Yliopistossa oltava myös venäjänkielistä (tai venäjäksi ja saksaksi tapahtuvaa) opetusta jne. Verratkaa tätä lisäksi äskettäin Puolassa ja Itämerenmaakunnissa toteutettuihin yhdenmukaistamistoimiin. Hallitsija ei ole niin epäviisas, ettei hän tulevaisuuden hankaluudet nähdessään yrittäisi ennakolta ehkäistä niitä. Sano Calle Backmanille sydämellisiä terveisiä minulta ja Kallerholmilta – hän voi hyvin. Samoin Tolpurin Ukko – urkuri Fredrik – Bygdén. Tiedän masentavani Teitä, mutta sille ei voi mitään. Tehkää mitä voitte ja unohtakaa minkä voitte. Voikaa hyvin!

Teidän

Snellman

 

PS Cygnaeus sanokoon ensimmäiselle sensorille, jonka saa näköpiiriinsä, että he kaikki ovat roistoja, koska he ajattelevat enemmän omien ystäviensä ja sukulaistensa selkäpuolta kuin asioita, jotka voivat olla asianomaisille epämieluisia. Lähetän Gustaf Laurellin mukana pari palasta Spanska Fluganiin. Lähettäkää minulle Montinin (Oulusta) mukana vaikkapa 10 kappaletta ensimmäistä vihkoa ja yhtä monta kappaletta Logiikkaa. Wasenius saa merkitä sen tililleni. Vaikka hän on toki kustantajien tavan mukaan velvollinen luovuttamaan kirjoittajalle 20–30 kappaletta.

 

 

  • 1. Vähiten sitä, johon viittaat. Sillä sellainen on minulle mitätöntä työtä, jollaisesta naiset ja lapset voisivat ansaita kiitoksen. Sanoit kuitenkin sen taustasta totuuden sanan edellisessä kirjeessäsi.
  • 2. Olen yrittänyt myös muilla tavoilla korvata sen, mitä luonto ei ole minulle suonut. Siitä kuitenkin turmioni. En olisi pudonnut siihen kuoppaan, jos minua olisi jokin ”pidätellyt” eli jos minulla olisi ollut tilaa jaloon toimintaan.

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: 
Alkuperäinen
Kommentaari

Kirjeessään Snellman iski tovereilleen teesin toisensa perään kimpaannuttuaan yliopiston 200 –vuotisjuhlista ja niiden osoittamasta onttoudesta. Ruotsin valtiollisen elämän seuraaminen antoi virikkeitä aivan erityiseen suuntaan. ”Käy laatuun” -romaanissaan Snellman näki historiallisen tapahtuman ennalta määrättynä prosessina, jonka kulkuun yksilö ei pääse vaikuttamaan. Oikeusopissaan Snellman esitti yhteiskunnallisen edistyksen puolesta toimivalle yksilölle toimintakentäksi valtion.

Valtiollisessa ajattelussaan Snellman oli Hegeliä selvästi vapaamielisempi. Valtiollisten ohjelmien laajentamisessa tuli ottaa huomioon kuitenkin kansakunnan keskuudessa vallitseva sivistystaso. Tässä mielessä hän näki Suomen tilanteen haastavana, koska valtiopäivät eivät olleet kokoontuneet vuosikymmeniin ja sivistys oli keskittynyt kapean yläluokan käsiin, jonka ruotsinkielisyys eristi kansasta.

Kirjeessään Snellman kehitti Hegelin käsityksiä oman filosofisen erikoislaatunsa ja ympäristön antamien virikkeiden varassa. Hän asetti suomalaiselle sivistysporvaristolle velvoitteen osoittaa tie kansalle ulos yhteiskunnallisen vapauden maailmaan. Terävin ase oli sivistyksen voima. Hegelin ”henki” pukeutui Snellmanilla ”kansallishengen” muotoon, jonka herättämisen hän otti tehtäväkseen. Snellman koki sivistyneistön historialliseksi tehtäväksi alkaa huolehtia siitä, että jokainen kansalainen kykenisi päättämään yhteisönsä asioista valtiokansalaisena, omien lakien säätäjänä. Tähän työhön hän kehotti ystäviään Helsingissä ryhtymään. Kokemukset vapaana kotimaan kahleista ja ystävien kirjeet näiden kahdeiden kotimaasta teki Snellmanille selväksi sen, että hän oli itsensä herra enemmän kuin koskaan elämänsä aikana. Hän näki yhtäkkiä asiat selväksi.

 

-

Raimo Savolainen