Bengt Olof Lille

Heinolassa pääsiäisaattona [29.3.]1839   Parahin Veli Snellman!    Ihmisen, joka ei havahdu jouluksi, pakottaa omatunto sentään ajattelemaan pääsiäisen tuloa, ajattelet varmaan, kun saat tämän käsiisi. Tässä eräänä iltana oli Cygnaeuksen luona – ja me kumpikin jouduimme tunnustamaan, että me suomalaiset, nekin, joiden olemme uskoneet kuuluvan lämpimimpiin, olemme kummallisen hidasliikkeistä ja passiivista sukukuntaa. Toisella oli muisteltavanaan luja – ja itse antamansa lupaus – toisella erotessa tapahtunut viimeinen, lämmin, päättymätön (niin hän itse sanoi) kädenlyönti, ja me molemmat oli...